Pienestä kiinni
Tänään oli vuorossa taas agikisat Ojangossa, yksi hyppäri ja yksi agirata, tuomarina Esa Muotka ja agiradalla tuomariharjoittelijana Arto Laitinen.
Hyppäriltä tuli hylly - Pätkä meni (15) putkeen väärästä päästä sisään, kohdassa jota en osannut yhtään varoa. Takuulla vedin sitä ihan itse väärään päähän putkea, kun ajatukset olivat jo seuraavassa putkessa, jonka ajattelin hankalaksi (ettei kaahaa 18 hypylle tai sitten jos otan liikaa haltuun niin väärään päähän putkea).
Agiradalta (josta en löytänyt ratapiirustusta) vitonen - 12,62 ajalla (ihanneaika 48), "yllättäen" kontaktivirhe tällä(kin) kertaa, mutta ei se perinteinen, vaan nyt otettiin vitonen ylösmenokontaktilta. Graaaah, jos tuosta tulee nyt uusi ongelma niin en kyllä tiedä mitä pitäisi tehdä - ylösmenon opettaminen uudelleen ei tunnu kovin houkuttelevalta näillä meidän treenimahdollisuuksilla... Muuten kivat radat ja hyvä mieli jäi. Mutta on tuo homma vain niiin pienestä kiinni, melkein aina ehtii innostua, että nyt se nolla tulee, kun jotain tapahtuu :D.
Älyttömän kiva ilmakin oli (ja hyppärin jälkeen ennen agirataa oli minit&medit), joten ulkoiltiin usempaan kertaan Sannan&Minnin kanssa. Shoppailtuakin tuli (oikeasti alan tykkäämään kisaamisesta entistä enemmän! :P) - Nutrolia sai halvalla, Sannalta ostin pari lelua lisää ja lisäksi löysin vyölaukun, joka näytti enemmän vyöltä kuin laukulta, mutta silti siihen mahtui jopa pallo. Pätkis kun on hajottanut niin monta treenitaskua, että vaikka muuten ovatkin kivoja, niin ei vaan viitsi ostaa enää yhtään uutta. Jospa tätä ei onnistuisi rikkomaan...
Muutakin ollaan puuhattu. Keskiviikkona ehdittiin tottistelemaan Imphan treeneihin. Pätkän kanssa kokeiltiin seisomisia pitkästä aikaa (sai vähän muistutella ensalkuun) ja yritettiin edelleen saada seuraamisen paikkaa taaemmaksi (työ jatkuu..). Tytötkin pääsivät vähän puuhamaan.
Torstain purut olivat hieman erilaiset, kun saatiin vieraaksi Sepposen Vesa ja Vehviläisen Anu. Odotetusti saatiin (sain) aika tavalla huutia - jossain vaiheessa Vesku piti ohjaajan käsiä selän takana, että en pääsisi säätämään liinojen kanssa ja Anu huomautti erityisesti mun tavasta hiippailla koiran selän taakse (oikea tapa olisi siis reippaasti kävellä siihen viereen, eikä yrittää "säikäytellä" koiraa). Ah, näitä toivottomuuden ja epätoivon tunteita :D. Mutta on se vaan niin, että ei muhun tehoa muu kuin vähän ronskimpi puuttuminen, ehkä pitää pyytää jotain aina huutamaan mulle treeneissä, josko se aiheuttaisi jotain edistymistä tässä hommassa... Akatemian ageissa säädettiin ainakin valssien kanssa - kivat treenit vähän lievensivät purutreenien aiheuttamaa ahdistusta :D.
Vähän ikävämpi juttu tällä viikolla oli se, että Tara loukkasi pitkästä aikaa taas etupäänsä. Lähtivät Pätkän kanssa leikkimään pellolla, kun hetkeksi käänsin selkäni (piti keskeyttää Momon ateriointi jollain nimeltämainitsemattomalla...) ja Tara tietty plumpsahti lumenpinnan läpi ja väänsi etusensa. Ja oli kolmijalkainen vielä kun lähdin töihin. Yleensä näistä etupäävaivoista toipuminen on kestänyt tosi kauan, mutta nyt kipulääkekuuri, lepo ja botit (loimi+patja) teki ihmeitä ja jo samana päivänä töistä kotiin palattuani Tara liikkui kuin ei mitään oli tapahtunut. Että oli helpottavaa < 3.
Hyppäriltä tuli hylly - Pätkä meni (15) putkeen väärästä päästä sisään, kohdassa jota en osannut yhtään varoa. Takuulla vedin sitä ihan itse väärään päähän putkea, kun ajatukset olivat jo seuraavassa putkessa, jonka ajattelin hankalaksi (ettei kaahaa 18 hypylle tai sitten jos otan liikaa haltuun niin väärään päähän putkea).
 |
| Hyppäri |
Älyttömän kiva ilmakin oli (ja hyppärin jälkeen ennen agirataa oli minit&medit), joten ulkoiltiin usempaan kertaan Sannan&Minnin kanssa. Shoppailtuakin tuli (oikeasti alan tykkäämään kisaamisesta entistä enemmän! :P) - Nutrolia sai halvalla, Sannalta ostin pari lelua lisää ja lisäksi löysin vyölaukun, joka näytti enemmän vyöltä kuin laukulta, mutta silti siihen mahtui jopa pallo. Pätkis kun on hajottanut niin monta treenitaskua, että vaikka muuten ovatkin kivoja, niin ei vaan viitsi ostaa enää yhtään uutta. Jospa tätä ei onnistuisi rikkomaan...
Muutakin ollaan puuhattu. Keskiviikkona ehdittiin tottistelemaan Imphan treeneihin. Pätkän kanssa kokeiltiin seisomisia pitkästä aikaa (sai vähän muistutella ensalkuun) ja yritettiin edelleen saada seuraamisen paikkaa taaemmaksi (työ jatkuu..). Tytötkin pääsivät vähän puuhamaan.
Torstain purut olivat hieman erilaiset, kun saatiin vieraaksi Sepposen Vesa ja Vehviläisen Anu. Odotetusti saatiin (sain) aika tavalla huutia - jossain vaiheessa Vesku piti ohjaajan käsiä selän takana, että en pääsisi säätämään liinojen kanssa ja Anu huomautti erityisesti mun tavasta hiippailla koiran selän taakse (oikea tapa olisi siis reippaasti kävellä siihen viereen, eikä yrittää "säikäytellä" koiraa). Ah, näitä toivottomuuden ja epätoivon tunteita :D. Mutta on se vaan niin, että ei muhun tehoa muu kuin vähän ronskimpi puuttuminen, ehkä pitää pyytää jotain aina huutamaan mulle treeneissä, josko se aiheuttaisi jotain edistymistä tässä hommassa... Akatemian ageissa säädettiin ainakin valssien kanssa - kivat treenit vähän lievensivät purutreenien aiheuttamaa ahdistusta :D.
Vähän ikävämpi juttu tällä viikolla oli se, että Tara loukkasi pitkästä aikaa taas etupäänsä. Lähtivät Pätkän kanssa leikkimään pellolla, kun hetkeksi käänsin selkäni (piti keskeyttää Momon ateriointi jollain nimeltämainitsemattomalla...) ja Tara tietty plumpsahti lumenpinnan läpi ja väänsi etusensa. Ja oli kolmijalkainen vielä kun lähdin töihin. Yleensä näistä etupäävaivoista toipuminen on kestänyt tosi kauan, mutta nyt kipulääkekuuri, lepo ja botit (loimi+patja) teki ihmeitä ja jo samana päivänä töistä kotiin palattuani Tara liikkui kuin ei mitään oli tapahtunut. Että oli helpottavaa < 3.
