Lumimyräkän jälkeen
Pitää edellisen angstipostauksen jälkeen tasapainottaa vähän positiivisemmalla kirjoituksella... Eilen myrskysi melkoisella volyymilla ja aamulla herätessä pihalla olikin sitten (taas..) monta senttiä uutta lunta ja lisää tuiskutti edelleen hiljalleen. Päästiin lähtemään lenkille vasta reippaasti kahdeksan jälkeen, mutta siitä huolimatta saatiin olla lähes täysin omassa rauhassa - ilmeisesti muiden mielestä ilmassa oli parantamisen varaa. Aika harvinaista herkkua sunnuntaiaamulle, etenkin kun aurinkokin oli melkein näkyvissä!
Meidän vaivalla tamppaamat polut olivat hävinneet tyystin, mutta onneksi hanki kantoi koiria aika hyvin, oma elopaino sitten taas räsähteli hangen läpi melkein joka askeleella...
Tara ja Pätkis uhmaavat käskyjä ja kaahasivat karkuun leikkimään... Onneksi käytöspoliisi Momo tuli pian apuun ja saatiin kapinalliset takaisin ruotuun :D.
Löydettiin uusia kierrettäviä ja kiipeiltäviä juttuja matkan varrelta:
Eiliset Sporttikoirahallin vapaatreenit olivat nekin harvinaista herkkua - meidän lisäksi paikalle ei tullut ketään muuta, joten tytötkin pääsivät vähän puuhaamaan autossa kököttämisen sijaan. Pätkiksen kanssa tehtiin "yllättäen" kontaktiansoja (ihanaa kun sai kerrankin käyttöönsä ihan koko hallin verran esteitä) ja pikkaisen erilaisia keppilähetyksiä. Hyvät treenit!
Kaiken muun ihkutuksen lisäksi pitää varmaan vielä ihan vähän kehua meidän uusia Back On Track juttuja. Sain vihdoin ja viimein tilattua kauan ostoslistalla olleen bot:in verkkoloimen ja samalla ostoskoriin tarttui bot:in pieni patjantapainen. Pätkiksessä en ole hirveästi huomannut loimen vaikuttaneen suuntaan tai toiseen (on pitänyt loimea nyt muutamat treenit ennen ja jälkeen), mutta Tarassa, joka on maannut aika paljon tuon pienen patjan päällä, on ero ollut selkeä erityisesti autossa makoilun jälkeen. Yleensähän tuo on autosta otettaessa aina enemmän tai vähemmän kankea, mutta nyt tumpsahtaa autosta ulos paaljon sutjakkaampana. Nyt harkinnassa on vielä toisen loimen tilaaminen, kaikille kolmelle en taida raaskia hankkia, vaikka mieli kovasti tekisikin...
Onnistuneista ostoksista puheenollen. Olen sattuneesta syystä pohtinyt agikisoissa palkkaamista viime aikoina aika paljon. Olen aina palkannut Pätkän agitreeneissä "agipallolla" (sellainen lussutettava vinkuva kumipallo), eikä tuossa pallossa kisoissakaan mitään vikaa ole ollut - paitsi kun se välillä kimpoilee suusta (vahingossa tai tarkoituksella). Mikä kisoissa tarkoittaa sitä, että pallo on yleensä jonkun toisen koiran jaloissa ja kun Pätkä ei näe eikä kuule mitään muuta kuin pallonsa, olisi se ryntäämässä tietty pallonsa perään. Mitä taas remmin pää ei voi sallia ja lopputuloksena on aina enemmän tai vähemmän säätämistä.
Toiveissa onkin ollut löytää narupallo, mieluiten tarpeeksi pitkällä narulla ja lussutettavalla päällä. Ei niin, että niissä tavallisissa narupalloissa olisi mitään vikaa, nekin ovat käytössä (tottiksessa patukan ohella), mutta jostain syystä olin päättänyt, että agissa pitää olla ihan omanlaisensa palkka ja kun jotain saa päähänsä, niin siitä ei näemmä helposti luovuta. Viime viikolla toiveisiin vastattiin, kun Sanna teki meille testiin tennispallon ja köysilelun yhdistelmän. Lelu pääsi heti testikäyttöön aamulenkeille ja siitä tuli niin suosittu, että piti tilata toinen samanmoinen, jotta rouvaosastokin pääsisi Pätkista hitaampana välillä leikkimään... Treeneissä ei ole tuota testailtu (tilasin D&G:stä geelinarupallon, joka on päässyt treenikäyttöön lähinnä siitä syystä, että Akatemian hiekkapohja saisi tennispallon/köysilelun ihan kamalan näköiseksi/sotkisi omat kädet vielä normaaliakin pahemmin muutamassa sekunnissa...).
Mikä parasta, tuo oranssi väri näkyy hämärällä pellolla tosi kauas - ei ole tarvinnut treenata esine-etsintää niinkuin välillä tuppaa käymään hanskojen kanssa leikkiessä :D.
Meidän vaivalla tamppaamat polut olivat hävinneet tyystin, mutta onneksi hanki kantoi koiria aika hyvin, oma elopaino sitten taas räsähteli hangen läpi melkein joka askeleella...
Tara ja Pätkis uhmaavat käskyjä ja kaahasivat karkuun leikkimään... Onneksi käytöspoliisi Momo tuli pian apuun ja saatiin kapinalliset takaisin ruotuun :D.
Löydettiin uusia kierrettäviä ja kiipeiltäviä juttuja matkan varrelta:
 |
| "Kierrä!" |
 |
| "Kiipee!" |
 |
| "I´m the king of the world!" :D |
Eiliset Sporttikoirahallin vapaatreenit olivat nekin harvinaista herkkua - meidän lisäksi paikalle ei tullut ketään muuta, joten tytötkin pääsivät vähän puuhaamaan autossa kököttämisen sijaan. Pätkiksen kanssa tehtiin "yllättäen" kontaktiansoja (ihanaa kun sai kerrankin käyttöönsä ihan koko hallin verran esteitä) ja pikkaisen erilaisia keppilähetyksiä. Hyvät treenit!
Kaiken muun ihkutuksen lisäksi pitää varmaan vielä ihan vähän kehua meidän uusia Back On Track juttuja. Sain vihdoin ja viimein tilattua kauan ostoslistalla olleen bot:in verkkoloimen ja samalla ostoskoriin tarttui bot:in pieni patjantapainen. Pätkiksessä en ole hirveästi huomannut loimen vaikuttaneen suuntaan tai toiseen (on pitänyt loimea nyt muutamat treenit ennen ja jälkeen), mutta Tarassa, joka on maannut aika paljon tuon pienen patjan päällä, on ero ollut selkeä erityisesti autossa makoilun jälkeen. Yleensähän tuo on autosta otettaessa aina enemmän tai vähemmän kankea, mutta nyt tumpsahtaa autosta ulos paaljon sutjakkaampana. Nyt harkinnassa on vielä toisen loimen tilaaminen, kaikille kolmelle en taida raaskia hankkia, vaikka mieli kovasti tekisikin...
Onnistuneista ostoksista puheenollen. Olen sattuneesta syystä pohtinyt agikisoissa palkkaamista viime aikoina aika paljon. Olen aina palkannut Pätkän agitreeneissä "agipallolla" (sellainen lussutettava vinkuva kumipallo), eikä tuossa pallossa kisoissakaan mitään vikaa ole ollut - paitsi kun se välillä kimpoilee suusta (vahingossa tai tarkoituksella). Mikä kisoissa tarkoittaa sitä, että pallo on yleensä jonkun toisen koiran jaloissa ja kun Pätkä ei näe eikä kuule mitään muuta kuin pallonsa, olisi se ryntäämässä tietty pallonsa perään. Mitä taas remmin pää ei voi sallia ja lopputuloksena on aina enemmän tai vähemmän säätämistä.
Toiveissa onkin ollut löytää narupallo, mieluiten tarpeeksi pitkällä narulla ja lussutettavalla päällä. Ei niin, että niissä tavallisissa narupalloissa olisi mitään vikaa, nekin ovat käytössä (tottiksessa patukan ohella), mutta jostain syystä olin päättänyt, että agissa pitää olla ihan omanlaisensa palkka ja kun jotain saa päähänsä, niin siitä ei näemmä helposti luovuta. Viime viikolla toiveisiin vastattiin, kun Sanna teki meille testiin tennispallon ja köysilelun yhdistelmän. Lelu pääsi heti testikäyttöön aamulenkeille ja siitä tuli niin suosittu, että piti tilata toinen samanmoinen, jotta rouvaosastokin pääsisi Pätkista hitaampana välillä leikkimään... Treeneissä ei ole tuota testailtu (tilasin D&G:stä geelinarupallon, joka on päässyt treenikäyttöön lähinnä siitä syystä, että Akatemian hiekkapohja saisi tennispallon/köysilelun ihan kamalan näköiseksi/sotkisi omat kädet vielä normaaliakin pahemmin muutamassa sekunnissa...).
Mikä parasta, tuo oranssi väri näkyy hämärällä pellolla tosi kauas - ei ole tarvinnut treenata esine-etsintää niinkuin välillä tuppaa käymään hanskojen kanssa leikkiessä :D.
