lauantai 23. helmikuuta 2013

Toinen LUVA!

Keskiviikkona päästiin vihdoin ja viimein katkaisemaan useamman kuukauden tottistauko (oisko jopa kolme ehtinyt vierähtää..) Imphan treeneihin. Pätkä pikkaisen keuli. Jo autosta otettaessa kävi viattomalla "tottistahä?!" kysmyksellä "päälle", haukun kera sentäs... Ei päästy lopulta ottamaan kuin seuraamista, jota sitten hinkutettiinkin jonnin aikaa. Meinasi "pikkasen" tulla eteen ja painaa, yyyh. Kun itsellä kiristyi hermo, niin päätin jättää toisen kiekan kokonaan väliin (ja pian treenien jälkeen tuli varattua paikka maaliskuiseen tottissemmaan :P). Tytötkin pääsivät vähäsen puuhaamaan ja oivoi kun ne olivatkin innoissaan <  3.

Torstai meni vähän samalla teemalla - purut peruuntuivat ja Akatemian agit olivat aika nolot. Jumittiin puolet treeniajasta lähdön kahdessa ekassa esteessä. Tarkoitus oli siis päästä silleen vähän vinossa linjassa melko kauas vastaanottamaan koiraa, jotta aikaa olisi pussin jälkeen lähettää oikeassa kulmassa kepeille. Mutta mutta, jos tuo hyppykulma oli hankala, niin vielä hankalampi oli saada Pätkä pysymään odottamassa. Ei vaan malttanut sitten millään, vaan siinä vaiheessa kun olin kääntymässä oli aina jo kovasti tulossa. Luulisi, että oltaisiin jo päästy tällaisten ongelmien yli, mutta ei... Kun vihdoin päästiin jatkamaan rataa, niin kompastuttiin (tai minä kompastuin) muutaman esteen jälkeen vippaukseen, joka ei kovin helpolla luonnistunut ohjaajalta.



Kontaktiongelmaan kyselin neuvoja ja saman vastauksen sain kuin kaikilta muiltakin - pitäisi siellä kisoissa (ja epiksissä) vaan kylmän viileästi malttaa pysäyttää (joka ei ollut kyllä onnistunut siihen mennessä kovista yrityksistä huolimatta...) ja jos ei pysähdy, niin sitten yhden esteen tms kautta kontakti uudestaan, jonka jälkeen pois radalta. Pysäyttämistä kannattaisi malttaa harrastaa useamman kisan verran ja vasta sen jälkeen kokeilla (välillä) juoksukontaktejakin.

Perjantaina Momo käväisi taas lääkärissä, tosin nyt vain rokotuksilla. Oli ollut aamulenkin jälkeen jotenkin vaisu, joten mitattiin samalla kuume, kuunneltiin sydän ja keuhkot ja tunnusteltiin maha yms. Mitään vikaa ei tyypissä löytynyt tälläkään kertaa, sykekin oli vakaan rauhallinen. Sain nyt kuitenkin viimein aloitettua erikoisruuan antamisen, ehkä jo huomenna voisin olla valmis myös närästyslääkkeelle :D.

Tänään aamulla suunta Hyvinkäälle agikisoihin, kuinkas muuten. Alkaa jo mietityttämään oma mielenterveys - jokaikinen viikonloppu pitää ihan vapaaehtoisesti hankkia ohjelmaa, jonka takia pitää herätä ärsyttävän aikaisin. Tällä kertaa tuskaista aamua ryyditti vielä yön aikana kehkeytynyt orastava flunssanpoikanen, olisi niiin houkuttanut jättäytyä peittojen alle nukkumaan... Ilmoittauduttu oltiin onneksi vain kahdelle (agi)radalle, joissa tuomarina Marja Lahikainen (kilpailusivulla luki Johanna Wütrich ja kisakirjeessä vielä jotain muuta, joten ihan varma en ole?).



Olin jo edellisenä iltana alkanut "panikoimaan" sitä, että oltiin ensimmäisinä suoritusvuorossa - miten sitä ehtii hakea koiran autosta, saako sitä kiinni johonkin jos auto on kaukana yms yms. Ei tuo aloituspaikka lopulta niin kamala ollut (plussaa siitä, ettei Pätkä päässyt kiihdyttämään itseään katselemalla radalla olijoita, joskin intoili ennen ekaa rataa harjoitusradalta kuuluneille äänille), vaikka toki piti jokatapauksessa vähäsen säheltää aiheen tiimoilta.

Ennen ekaan rataan tutustumista päätin ottaa Pätkiksen sisään halliin (löysin seinästä pienen klenksun johon sai hyvin remmin kiinni) ja homma sujui vallan jouhevasti. Ratakin oli sinällään ihan ok ainakin Pätkän osalta, mitä nyt ekan kontaktin (puomi) hyppäsi yli, loput sain pysäytettyä. Oma osuus oli sitten vähemmän hieno - en edelleenkään pystynyt pysähtymään ja korjaamaan kontaktivirhettä ja lisäksi menin unohtamaan radan putken (16) jälkeen, jonka seurauksena tuli hieman sähellettyä ennenkuin Pätkis pelasti tilanteen ja minäkin sain itseni takaisin kuosiin loppuradaksi. Mutta vitonen ajalla -10,94 ja 4. sijoituksella (ihanneaika 52 sekuntia).

Koska ekaan rataan tutustuttiin kahdessa ryhmässä, ajattelin hakea Pätkiksen autosta vasta sillä välin, kun jälkimmäinen ryhmä tutustuu rataan. Suunnitelmat ei ihan kuitenkaan pitäneet, sillä tällä kertaa tutustuttiinkin rataan yhtenä joukkona (oltiin aikataulusta myöhässä). Mikä sai tietty aikaan paniikinomaisen sähellyksen - kävin radan läpi kahdesti juoksujalkaa ja lähdin sitten hakemaan Pätkää autosta. Ihan hyvin olisi ehtinyt tutustua pidempäänkin, mutta minkäs sitä sähläluonteelleen voi ja eipä tarttenut kenenkään ainakaan odotella meitä.

Hirveästi ei ole muistikuvaa tuolta radalta, mitä nyt kokoajan oli vähän epävarma olo siitä, että ollaanko vielä menossa oikealla radalla. Mutta - sain Pätkän pysäytettyä ihan kaikilla kontakteilla! Että siitä tulikin hyvä mieli!! Tulokseksi nolla ajalla - 12,00 (ihanneaika 51 sekuntia) ja sijoituttiin kakkosiksi aika makean pk collien jälkeen. Momo sai kunnian käydä pokkaamassa poikansa palkinnot, kun olin ottanut sen hengaamaan hyppärin ajaksi halliin (oli muuten ihanan rauhallinen seuralainen tuossa ympäristössä Pätkään verrattuna..).

Huomenna Sbry:n vuosikokouksen kautta puruihin ja ehkä Pätkis pääsee jälleen nauttimaan vähäsen nuoremmasta naisseurastakin :D.