sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Talviteloilta

Elämä taitaa vähitellen palailla vähän aktiivisempiin uomiin. Jo ihan normiarjenkin osalta, kun tyypit ovat vihdoin saaneet nauttia vapaudesta ihan säännöllisesti ja kunnon annoksina. Jostain syystä ollaan saatu jo ainakin pari viikkoa lenkkeillä aamulla pelloilla ihan rauhassa *kopkop*. Ainahan tuo tekee yhtä tiukkaa herätä aamuviideltä ja raahautua ulos (kylmään...), mutta kyllä se oma rauha on sen arvoista. Juoksemistakin ollaan Pätkän kanssa tapailtu taas pari kertaa. Vähän raskaasti homma vielä etenee, mutta pakko sen on jossain vaiheessa alkaa taas tuntumaan kivalta.

Ja on treenirintamallakin alkanut tapahtumaan, kun purutreenit alkoivat vihdoin taas pyörimään. Nämä kaksi ekaa treeniä eivät kyllä ole olleet niitä meidän loistokkaimpia, mutta ehkä se taas siitä lähtee rullaamaan. Torstait alkavat kyllä olemaan melkoisen täyteen ängettyjä, kun purujen lisäksi meillä on myös agilitytreenit, mutta sopu sijaa antaa (eli puruista lähdetään huristamaan suoraan seuraaviin treeneihin, minuuttiaikataululla)...

Täyteen ängetyistä puheenollen - tänäänkään ei noudatettu turhan väljää aikataulua. Aamusta suunnattiin puoli kahdeksaksi meidän elämän ekoihin virallisiin agikisoihin (jännitti ihan hirvittävän kamalasti :D), josta kotiuduttiin puoli kahdeksi. Reilun tunnin lepo ja sitten nokka kohti Nummelaa ja purutreenejä. Kotona oltiin puoli kahdeksan aikoihin. Uh, ehkä vähän liikaa autossa nököttämästä yhdelle päivälle, vaikka yritinkin liikuttaa tyyppejä useampaan otteeseen molemmissa paikoissa.



Mutta niihin kisoihin. Tuomarina oli Anne Savioja ja molemmista 5 vp. Ekassa (aika -9,14 sij. 14/65, ihanneaika 48 s) keppivirhe, jonka tällä kertaa tajusin palata korjaamaan(!) ja tokassa (aika - 9,32 sij. 18/67, ihanneaika 40 s) tiputettiin jälleen rima radan loppupäässä.

Noin niinkuin pääasiassa on ihan tyytyväinen olo, selvittiin hengissä ja kaikki meni ihan jees. Tokaa rataa odottaessa ei jännittänyt enää yhtään niin paljon kuin ensimmäistä. Ja oli tosi kiva törmätä Tälli -briardiin omistajineen (jutustellessa unohti välillä jopa jännittämisen, tai ainakin melkein...), harmi vaan kun ei ehditty nähdä Tällin ratoja!

Jos jotain jäi hampaankoloon, niin molempien ratojen lähdöt. Pätkä kun meni vähän vääriin tiloihin odotteluaikana (menee jotenkin yli niin radalla suorittavista kuin ympärillä leikkivistä enkä selkeästi ole opettanut sille "häiriökontaktia" kuten noille enemmän kissanristiäisiä kiertäneille tytöille aikoinaan) ja ei sitten ehkä oikein kykene paketoimaan päätään kokoon ennen radalle lähtöä - jos yleensä treeneissä nokka (ja ajatukset) osoittaa tiukasti kohti rataa, niin nyt molemmat radat alkoivat sillä, että Pätkä vilkuili jotain ihan muuta... Jos tuo ei kokemuksilla mene ohi, niin sitten sille pitää tehdä jotain.