sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Eka nolla ja polskuttelua

Taas ollaan ehditty puolikkaan viikon aikana tohottamaan vähän sitä sun tätä...

Torstain purutreenien teemana oli hallinta. Joka hajoili toki useammin kuin kerran, mutta useimmiten Pätkä kuitenkin kai vain tiivisti seuraamista, vaikka Jussi vähän "veteli hännästä" ja ties mitä muuta siellä selän takana sitten tapahtuikaan. Voisi tuo nyt edes kerran kiukustua ihan oikein kunnolla! Purujen jälkeisistä Akatemian ageista selvittiin pitkästä aikaa vähän vähemmällä säheltämisellä ja tehtiin välillä jopa ihan kivaa rataa. Olin suunnitellut keskittyväni keppeihin/ kontakteihin, mutta tehtiin sitten kuitenkin lopulta vain rataa. Palautin sentäs Pätkän kontaktille joka kerta jos/kun yritti juosta läpi (valitettavasti pitää myöntää, ettei tuolla tule aina kiinnitettyä kontakteihin tarpeeksi huomiota).

Eilen kolmikko pääsi pitkästä aikaa uimaan Hyvinkään koirakylpylään, josta oltiin varattu Nooran&Pipsan kanssa kaksi puolituntista. Ekalla vuorolla polskuttelivat uittajan kanssa Mainio (joka oli niiin ylisöpö, että olisi tehnyt mieli napata povitaskuun ja viedä kotiin...kaiken muun lisäksi pienellä oli jo tuon ikäisenä ihan takuuvarmasti enempi luustoa kuin isällään...) sekä ensikertalaiset Otso ja Nessa, jälkimmäisen vuoron valtasi sitten oma lauma.



Itse olen tainnut olla tuolla vain kerran pari vuotta sitten (siis uimassa), mutta lauman karvaisemmat jäsenet ovat polskutelleet ilman mammaa hoitolavierailuillaan useammankin kerran. Vaikka edellisestä hoitokerrastakin on jo melkein vuosi, niin hyvin muistivat mistä on kyse - mitä nyt Tara vähän jarrutteli ulko-ovella (luuli varmaan, että joutuu hoitoon), mutta sekin oli allasalueella jo ihan eri mielentilassa.  Pätkä sai uida melkein koko puolituntisen (osasi käyttäytyä kohtuullisen nätisti ja pärjäsi itsekseenkin), tyttöjen joutuessa jakamaan ajan keskenään (hukuttaja-Momo vaatii vähän erityisjärjestelyjä). Eli mentiin Pätkä-Tara ja Pätkä-Momo pareissa. Tara protestoi altaan laidalla omasta mielestään ihan epäreilua jäähdytelyhetkeään. Yleensä ärsyttää tuollainen turhanlänkytys, mutta tällä kertaa oli vain jotenkin niin hellyttävää nähdä mummeli oikein vaatimassa tekemistä <  3.

Tänään olikin sitten tehosunnuntai. Aamu alkoi puoli kahdeksalta ilmoittautumisella (jälleen kerran) agikisoihin Kirkkonummella. Reippaasti olin ilmoittautunut kaikille kolmelle radalle - ensin kaksi agirataa ja sitten yksi hyppäri, tuomarina kaikissa Esa Muotka.

Eka agirata oli jotain ihan kaameaa. Kaikki kontaktit keinua lukuunottamatta menivät taas fuskaten ja kaksi kieltoa tuli, kun Pätkä huristeli menemään ihan omiaan esteiden ohi (en muista koska se olisi ollut tuolla tavoin ei-kuulolla...), josta sitten huhuilin sitä kuulolle ja takaisin sille oikealle radalle. Ihan karseaa... Tulokseksi 20 vp ja -6,50 .


Toinen agirata oli jo parempi, nyt meni plörinäksi vain yksi kontakti ja lisäksi tiputettiin harmillisesti viimeinen rima... Tulokseksi 10 vp, sij. 9. ja -13,49 (joka näytti olevan nopein aika tuloksen tehneistä - ihanneaika 48 s).


Hyppärillä tehtiin sitten ensimmäinen nollamme (ajalla -12,05, ihanneaika 40 s), hiphei! Mahduttiinpa vielä palkinnoillekin, kun viisi parasta palkittiin.



Anna oli tullut Aadan kanssa tsemppaamaan meitä kehän reunalle ja otti videolle just hyppärin (hitsit kun onkin aina ahdistavaa nähdä itsensä köntystämässä radalla...):


Kuten tuosta videostakin huomaa, meillä oli jälleen ongelmia radalle lähtöjen kanssa (kaikissa kolmessa radassa) - Pätkä huusi kurkku suorana odottaessaan omaa vuoroaan (meitä ennen meni kaksi bortsua, jotka saavat Pätkän vielä erityisiin tiloihin) ja sitten kun piti mennä aloituspaikalle, Pätkän mieli oli siinä suorittavassa koirassa, ei omassa radassa. Vitsit kun tietäisi miten tuon pystyisi kääntämään kisoissa pois niistä muista... Aika harvoin meillä on mahdollisuutta treenata tuollaisia tilanteita - vapaatreenivuoroilla on usein kolmekin koiraa tekemässä pikkurataa yhtäaikaa eikä siinä ole minkään valtakunnan ongelmia. Ongelma on vain tuo odotteluaika, kun joutuu vain katsomaan kun joku nopsakka huristaa radalla eikä itse pääse...

Kisojen jälkeen lähdettiin oman porukan ja Sannan&Minnin ja Annan&Aadan kanssa lompsuttelemaan. Yllättävän hyvin selvittiin, vaikka pieni epäilyksenpoikanen hiipi mieleen ainakin siinä vaiheessa kun vastaan juoksenteli irrallinen pikkukoira... Tuntuu myös, että etenkin Taralle nämä lenkit tekevät erityisen hyvää, kun on päässyt viime aikoina vähän liian helposti provosoitumaan lähitienoon räksyistä.

Seuraava etappi oli sitten peltolenkki Pätkän&Mellan kanssa. Pätkän onnenpäivä <  3.




Leikkien jälkeen matka jatkui kohti Nummelaa ja purutreenejä, jossa vierähtikin sitten iltaan asti (ja tytötkin pääsivät pariinkiin otteeseen kirmailemaan vapaudessa). Pätkä sai tällä kertaa perusvietinvaihtotreenit, mikä oli ohjaajan viereystaso huomioiden oikein hyvä juttu :D. Mutta täytyy sanoa, että hyvin jaksoi pikkukoira koko päivän hulinat väsymättä - vasta kotona siitä huomasi, että jotain on tänään tullut tehtyä...

2 kommenttia:

  1. Onnea LUVASTA!! Hienolta näytti, ihan tosi hyvältä! Hyvä Pätkis!

    Pätkällä on ihan soppevasti luustoa,agibaanoille ja käyttöhommeleihin oikein sopiva koko ja luusto.

    -Hippijengi

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia :). Pätkä on siitä kiva, että paikkailee usein aika jouhevasti ohjaajansa "hiukan" epäselvää tai muuten vain kömpelöä ohjausta :D.

    En mä yhtään pane pahakseni Pätkän raameja, toimii tosiaan erinomaisen hyvin etenkin agibaanoilla - silti iskee usein sellainen pieni kateus kun pääsee hiveltämään erilaiselta tuntuvaa koiraa :D.

    VastaaPoista