Syksystä talveen..

Blogin päivittäminen on vähän jäänyt joten ollaankin tässä välissä ehditty siirtymään sujuvasti rapaisesta syksystä valkoiseen talveen. Toiveissa oli, että syksy olisi jatkunut viikon pidempään, mutta kun näin ei käynyt, niin joulukuun alkuun sijoittuneelle lomalle suunnitellut jäljestykset ja mökkiretket sai unohtaa. Muuten ei ole valittamista - aamuisin ja iltaisin näkee eteensä taas ihan eri tavalla, eikä (valkoiset) lattiat ole enää jatkuvasti kuraisia tassunjälkiä täynnä.

Niin ja tuon postimerkin kokoisen pihamaan käyttöaste on noussut ihan valtavasti - yhtäkkiä pihalla on voinut vetää ihan kunnon rallia, puhumattakaan vähemmän tilaa vaativista painimatseista. Tiedä sitten johtuuko lumesta vai siitä, että tila on nyt yhtenäisempi (ja siten houkuttelee helpommin sprintteihin) kun lumi on peittänyt terassin, joka on aiemmin syönyt puolet pihan pinta-alasta.




Talven myötä alkoi myös treenitauko muunkin kuin jäljestyksen osalta. Purut jäivät (ainakin) parin kuukauden tauolle (ennen taukoa otettiin useampi treeni lähinnä tolpassa otetta parannellen), tottiksissa ei olla käyty moneen viikkoon eikä hakutreeneistäkään ole kuulunut mitään. Agilityt sentään pyörivät - akatemian treenit kerran viikkoon ja imphan treenit joka toinen viikko. Kisaamaan olisi tarkoitus päästä ensi vuonna, joten lisenssi pitäisi muistaa hankkia (taisi tulla tänään myyntiin).



Taran kanssa käytiin viime viikolla lääkärissä näyttämässä rinnassa ollutta pattia, jonka lääkäri totesi käsikopeloinnin ja näytteiden ulkonäön perusteella olevan selvästi rasvapatti. Noh, tulosten tultua diagnoosi ei ollutkaan niin selvä. Näytteestä löytyi enemmän muita kuin rasvasoluja (tai mitä ne nyt sitten olivatkaan, meni koko puhelu ihan ohi ensimmäisestä lauseesta alkaen..), mutta kyse ei ollut mistään pahalaatuisesta kuitenkaan. Nyt pitää vaan seurata pattia ja jos kasvaa/alkaa häiritsemään, otetaan pois. Pari päivää sitten löysin toisen patin harjaamisen yhteydessä Taran kaulalta, vähän pelottaa :/. Pikku mummeli on kyllä reipas oma itsensä, roikkuu remmissäkin edelleen kuin pahainen kakara, etenkin jos lenkit jäävät lyhyemmiksi.

Kaikista rakkain haistelemassa vanhojen hoodsien kuulumisia (ihmeteltiin viime viikolla Lepuskin elämää muutaman päivän ajan - miten ihmeellistä olikin päästä pitkästä aikaa ihan rauhassa kulkemaan aikaiset aamulenkit, Klaukkalassa sellainen on ihan mahdotonta, kun kaikki muutkin tuntuvat heräävän kukonlaulunaikaan...)



Iloisempia tapahtumia oli Pätkiksen pikkuisen Kiukku -tytön vierailu lomaviikon loppuun. Niin kovin hurmaava, reipas, omatahtoinen, kovaääninen ja hirmuisen terävähampainen (joilla purtiin lujaaaa) tyttö, joka tykkäsi automatkailusta ja ihan liki nukkumisesta ja ennenkaikkea jätti lähtiessään ison ikävän. Jos vain elämäntilanne olisi ollut toinen...

Momo otti niin mielellään vastaan mummon roolinsa - ainoa kolmikosta joka hyväksyi pikkuisen varauksetta.



Ai niin, kuten edellisestä kuvasta voi päätellä, Momosta on tullut jälleen kalju. Olen tuota vaihtoehtoa miettinyt jo pidempään, Momon turkki kun ei ole sieltä helpoimmasta päästä (pohjavillahelvetti tekee koiran olon tukalaksi kesällä ja takkuuntuu jatkuvasti ympärivuoden), näyttelyistä en piittaa (Momolla on kaikki mitä itse koen tarpeelliseksi hakea ja enemmänkin) eikä minulle muutenkaan briardi ole yhtä kuin sen turkki. Joten kun kolmikko eräänä syksyisenä aamuna pellolla kirmatessaan törmäsi monsteritakiaisiin, eikä voimat riittäneet kuin Pätkän ja Taran selvittämiseen (taisi olla taktinen valinta jättää Momo viimeiseksi...), Momon turkki lyheni vähän sieltä sun täältä aika radikaalisti. Kiukun vierailun aikaan yhdistettiin huvi ja hyöty, kun Kiukku pääsi treffaamaan tibbejä samalla kun Anna teki Momolle toivomani "riiseni -lookin". Ai että sitten tykkäänkin Momon uudesta lookista, toisin kuin Pätkis, joka ei olisi hyväksynyt Momoa trimmin jälkeen lainkaan, mutta kyllä senkin esteettinen silmä antoi viimein periksi :D.

Hörikset ainakin pääsevät oikeuksiinsa :P.


Ja voi kun Momo näyttääkin nykyään paljon pienemmältä ilman sitä massiivista turkkiaan...


vertailukohtana pari viikkoa aiemmin otettu kuva, jossa turkkia oli vielä jäljellä selässä ja päässä

Suositut tekstit