sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Penneleitä ja viikon treenit

Tärkeimmät ensin - meidän pikku Pätkästä tuli tällä viikolla isukki, kun Cessie urakoi maailmaan kolme tytöntylleröä ja kolme pojanviikaria. Olin ihan unohtanut kuinka hirvittävän vastustamattomilta vastasyntyneet pennelit kuulostavatkaan < 3 . Nyt edessä on pitkä odotus ennenkuin pääsee ihan livenä lutustamaan noita söpöläisiä.

Ja sitten takaisin tylsempään treenien ylöskirjaamiseen. Maanantai ja tiistai rötvättiin, mutta keskiviikkona päästiin taas treenimoodiin ja tottiksiin Kiljavalla.



Aloitettiin noudoilla - ensiksi yksi tasamaanouto (Anne heitti kapulaa eteenpäin), joka oli ok joten jätettiin siihen. Sitten esteet. Testailujen tuloksena tultiin siihen johtopäätökseen, että kosketusongelma johtuu kapulasta. Lähtee niin laakana kapulan perään, ettei keskity yhtään hyppäämään. Ja sama toiseen suuntaan... Kun hypytettiin ilman kapulaa, ei tullut kosketusta. Pitää varmaan kasata ne rimat esteeseen ja opettaa tyyppi taas keskittymään kunnolla oli mielentila kuinka kiihkeä tahansa. A:ssa ei ongelmia.

Seuraavaksi vuorossa oli seuraamista ampumisten kera. Pätkällehän on ammuttu viimeksi EPK:n treeneissä viime syksynä, ja olin miettinyt kuinka kiva olisi jos ennen koetta (jos vaan ikinä sellaiseen mahdutaan - tällä hetkellä näyttää aika ankealta, kun paras paikka on varasija 4...) päästäisiin kokeilemaan. Ja vastauksena toiveisiin sellaista oli nyt tarjolla *happy*. Pätkä ei reagoinut mitenkään laukauksiin, joten eipä tartte sen suhteen enää huolehtia (paitsi paikkamakuussa en tajunnut kokeilla..).

Seuraaminen sitävastoin alkaa vähän hajoilla. On alkanut tulemaan ääntelyä (lievää vinkunan ja haukahtelun sekoitusta alussa ja vähän välilläkin...) ja poikittamista/liikaa tiiviyttä. Mutta korvaukseksi liikkeestä istuminen meni tällä kertaa kerrasta nappiin.

Viimeisellä kiekalla otettiin vielä Annen kanssa pohjatreenit "hallintaharjoituksille". Annella tyyny, minä seurautin ja Pätkä pääsi hyppäämään tyynyyn palkaksi. Pikkaisen yritti hajoilla, mutta ainakin tällä kertaa sai kuriin kohtuu helpolla. Loppuun tytöt pääsivät temmeltämään, molemmat melkoisen pinkeinä. Ihanaa kun Taraan ei nuo ampumiset näyttäneet vaikuttaneet yhtään!

Torstain AgilityAkatemian ageissa oli uusi vieraileva koutsi ja Pätkä sai taas osakseen ihmettelyä innokkuudestaan sekä vikkelyydestään (mä en joskus ihan ymmärrä tuota, kun ei musta Pätkä nyt niiin erikoinen ole, vaikka toki aivan ihana onkin :D). Radalla oli paljon takaakiertoja ja tiukkoja käännöspaikkoja, mutta ihan ok meni silti ja mikä kivointa, kepit sekä kontaktit sujuivat tälläkin kertaa melkoisen mallikkaasti (jee, ehkä pahimmat vastustamiset tuolla saralla on nyt takanapäin!). Ihan vain pari kertaa piti muistuttaa puomilla pysähtymisestä ja nekin oli sellaisia minimokia (pysähtyi, muttei odottanut lupaa - selkeesti parempi kuin vaihtoehtoinen täysiiii läpi :D).

Perjantaina Nummelan purut, jossa testailtiin leiriviikonlopun vinkkiä pitkittää purua. Mikä sitten toimikin. Muuten normisettiä vetistäkin vetisemmällä kentällä, tukkis oli kuulemma hyvä ja minä pääsin kyselemään tyhmiä Petriltä ja Jussilta. Treeneissä vieraili myös pennunhakureissulla belgialainen harrastaja, joka kertoi tänään toiselle belgialaiselle nähneensä Suomessa hyvän, voimakkaasti työskentelevän briardin... Hassu yhteensattuma ja pikkiriikkinen maailma :D. 

Lauantaina oltiin tämän syksyn ekaa kertaa Sporttikoirahallilla, teemana yllätyksellisesti kepit ja kontaktit. Kepeissä tehtiin etenkin takaaleikkausta, joka on meidän kompastuskivi. Ankean alun jälkeen homma alkoi yllättäen toimimaan (toki lähetin tässä vaiheessa vielä tosi läheltä, mutta silti!), kontakteissa ei tainnut kuin kerran fuskata, vaikka yritin saada kunnolla tekemisen meininkiä ennen kontaktia, jotta saisi sen virheen houkuteltua esiin. Ei mennyt koiranpoika lankaan tällä kertaa :D. Momokin pääsi vähäsen sutimaan esteille, Tara sitten taas vuorostaan jäähdyttelylenkille Pätkän kanssa.

Tänään vuorossa ensin pikainen metsälenkki ja tottikset Kiljavalla. Pätkälle istumista (eka taas valui maahan, toka ok) ja sitten eteenmeno maahanmenon kera. Ai hitsit kun oli muuten hieno! Viivavauhtia eteen ja siitä ihan yhtä viivavauhtia maahan, tosin nokka jäi sojottamaan menosuuntaan päin. Tytöille välissä pikaista hubbabubbailua (Tara melkein sekosi Pätkän jalkkiksesta...onkohan se tulossa ihan seniiliksi :D) ja sitten Pätkälle eteenmeno palkan kanssa. Muutamat ekat metrit vauhti oli normia himppusen hitaampi, sitten ihan normi. Vähän on sellainen kutina, että Pätkä alkaa paaaaljon Momoa herkemmin ennakoimaan maahanmenoa, joten sille pitää luultavasti tehdä yhtä maahanmenoa kohti toooosi monta suorapalkallista.

Sitten hakuilemaan. Pätkä oli aikasta superi! Ekat kaksi lähti Pätkän nähden ja sitten piiloon. Seuraavat kaksi valmiit. Ja sitten haamut. Muistaakseni. Jokatapauksessa, Pätkä niin löysi kuin ilmaisi kaikilla pistoilla niiiiin hieeenosti. Ei ollut ongelmia enää löytämisen kanssa eikä tarttenut apuja ilmaisujen kanssa. Ja tää oli vasta treeni vol kolme. Ai hitsit < 3 .

Hakuilujen jälkeen vielä Kiljavan opistolle esineitä ja jälki. Pitkästä aikaa oikea jälki (tehty oikeastaan vain janoja/keppejä), jossa kuusi keppiä ja useampi kulma. Maastossa ei mitään ihmettä, helppoa kangasmetsää/sammalta. Esineet (kolme) taas valmiina. Tälläkertaa jäljesti kaikille kolmelle. Löytyivät viimein, mutta että oli karseen näköistä! Pakko oli ottaa vielä neljäs, joka sitten olikin paljon paremman näköinen. Ihan selkeesti ei ole ihan kaalissa, että mitä siellä ruudussa ollaan tekemässä, mutta en oikein tiedä miten tästä eteenpäin. Ottaako reippaasti takapakkia ja rakentaa homman oikeasti kunnolla vai katsooko näin josko hoksaisi ihan itse jossain vaiheessa... Äh, vaikeaa. Jälki oli ihan ok. Jana oli ihan täydellinen, kaikki kepit nousivat, kulmat olivat hyvät, vauhti ja intensiteettikin ihan ok, mutta "se jokin" siitä silti puuttui. Mutta ehkä se johtui vain siitä, että koira oli jo vähäsen väsynyt :P. Momo sai mielenvirkistykseksi ajaa kertaalleen ajetun jäljen, pitäisi varmaan reiluuden nimissä tehdä sille jossain välissä ihan ihkaomakin.