lauantai 11. helmikuuta 2012

Jälleen lampaissa


Aikalailla samanlainen lauantai kuin viime viikonloppuna. Herättiin viideltä ulkoilemaan reilu tunti pakkasessa (tosin pakkasta oli sentäs vain -17), jonka jälkeen jätettiin Pätkän kanssa tytöt nukkumaan ja lähdettiin Annamarin&Pepin kanssa paimentamaan Somerolle. 

Pätkis oli sitten päättänyt unohtaa kaiken oppimansa (sekä mukavan rauhallisen asenteen) ja palasi lähelle sitä tilaa, jollaisessa se sääti ensi kertaa lampaita tavatessaan. Silläkin tosin on voinut olla vaikutusta, että nyt lampaita oli vain viisi. Jokatapauksessa ei niin kiva, vaikkei tuo videolta näytä niin pahalta.  


Mutta, antoisa reissu - tuli puhuttua enemmän paimennuksesta noin yleensä (opin tänään muun muassa ettei paimennus”vietti” ja saalisvietti ole sama asia ja paimennuksessa itse asiassa vältetään saalista, koska se ilmentää väärää käytöstä (halu kohti lampaita, ei "ohjata" niitä tms). Itse ehkä kuitenkin edelleen ajattelen, että paimennusvietti on vähän kuin saaliin "alalaji", johdettu joskus aikoinaan siitä tuohon ohjailemisen suuntaan ja puru osuuden häviämiseen. Tai jotain...

Tällä kertaa myös tehtiin asioita eri tavalla kuin aiemmin. Jos aiemmilla kerroilla Pätkis on saanut olla ihan lampaiden pepussa kiinni ilman, että asiasta olisi sanottu mitään, nyt alettiin hakemaan 4-5 metrin etäisyyttä lampaisiin (ihan syystäkin tälläkertaa, mutta noin yleisestikin se tietty etäisyys on ymmärtääkseni se oikea tapa tehdä hommia). Mikä ei ehkä tule Pätkältä niin helpolla (kun taas esimerkiksi Pepillä tämä on alusta asti näyttänyt tulevan kahdehdittavan luonnollisesti). Samoin aiemmin ei ole sanottu mitään Pätkän tyylistä “ajaa” lampaita (se seilaa siellä takana ja luonnostaan pyrkii tasapainottamaan). Nyt ilmeni, että ajamisen tulee olla suoraa ja se vapaampi seilaaminen tehdään eri käskyllä. Seilaaminen on hyvä isompien laumojen kanssa (ja tämän tyyppisille koirille muutenkin), mutta etenkin kun tulee kauempaa kohti, niin pitää tulla suoraan, ei seilaten. Eli vastaisuudessa jos alkaa seilaamaan (aja käskyllä), niin koira maahan. 

Jokatapauksessa, kun Pätkis selkeästi kiihtyy erityisesti päästessään liian lähelle lampaita, ongelmaa olisi tarkoitus ratkoa estämällä turhat kiihtymiset. Kaarelle lähettämisen oikea/vasen käskyt tulisi tehdä rauhallisemmalla äänellä, ettei kiihdytä koiraa entisestään. Ennenkaikkea maahan käskyt tulisi antaa aiemmin ja kaaret pitäisi tehdä selkeästi kauemmaksi. Pätkishän pyrkii aika paljon kohti lampaita eikä tekemään sellaista nättiä kaarta, joten tuolla estettäisiin se.

Miten tämä sitten saavutetaan? Sen mitä ymmärsin ja videolta kuuntelin noita ohjeita, niin kaaren laajuutta/suuntaa tulisi ohjata kepillä (osoittaminen lapaa kohti koko kaaren ajan), eikä koiran saisi antaa tuijottaa lampaita ennen lähetystä (nyt Pätkis oli kuulemma aivan liian “kiinni” lampaissa) eli koiran pää pyritään kääntämään siihen suuntaan mihin seuraavaksi lähetetään kaarelle. Tämä oli aika haastavaa - kun itse yritin kepillä ohjata katsetta pois lampaista, Pätkis kävi vain keppiin kiinni. Tuijan tullessa näyttämään mallia, homma onnistui paremmin, mutta ryyditettynä kommenttilla ettei "tämä näytä hirveästi kunnioittavan muokaan...". Jossain vaiheessa treeniä tuli kommenttia siitä, ettei Pätkis kyllä ole pehmeää nähnytkään, kun yritin sitä herkkispoikana kaupitella ens alkuun... Videolta kuulostelin, että harkinnassa on myös pojan laittaminen takaisin pyöröhäkkiin oppitunnille.

Juuh, minun pieni herkkä mammanpoika - pitäisiköhän vihdoin myöntää ettei se ole mikään reppana minikoira ja kohdella sitä sen mukaisesti... Helpommin sanottu kuin tehty, jotenkin tuo on onnistunut kietomaan minut niin tassunsa ympärille, että vaikka sillä tietyissä asioissa kova kuri onkin, niin noin yleisesti en vaan kykene aina viemään asioita loppuun sen kanssa (kun se on niin söpö ja viaton ja ja... ) 

Ensimmäinen kiekka oli alunperin reippaasti yli 10 minsaa (siitä huolimatta, että videon akku loppui kesken treenin), mutta kun poistin välillä tyhjät kohdat, joissa vaan puhuttiin Pätkän odottaessa maassa, saatiin vähän inhimillisemmän pituinen pätkä:



Ja toinen kiekka (into editointiin loppui jossain puolessa välissä):