sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Ensilumi!

Viime viikon perjantaina käytiin pikaisesti Tikkurilassa pankissa, kun talosta maksettiin loppukauppahinta - tammikuun toinen hallintaoikeuskin siirtyy, joten siihen mennessä pitäisi olla pystynyt tekemään lopullinen luopuminen :/. Ajeltiin pankista suoraan Kiljavalle, jossa majailtiin ensin tiistai-iltaan asti ja palattiin seuraavana päivänä lääkärintodistuksen kera (luovutin lääkärikammoni kanssa ja menin kiltisti lääkäriin sen jälkeen kun meinasin tukehtua yskääni aamubussissa..). Majoituttiin lopulta Kiljavalla tähän päivään asti. Tällä kertaa ei tullut treenattua yhtään (kahdet lauantain ja yhdet keskiviikon agitkin jäivät väliin). Hirveää tuhlausta, mutta olen ollut niin kipeänä, että koirat ovat vain saaneet ulkoilla keskenään päivät pitkät. Ei niin, että kukaan olisi valittanut - pääosin viihtyivät ulkona auringon noususta laskuun. Mitenhän sitä pärjää seuraavan kerran kun sairastun...



Ajatuksetkin treenaamisesta tai ainakin jäljestyksestä haudattiin viimeistään maanantai-iltana, kun saatiin vihdoin lunta! Itsenäisyyspäivän kunniaksi saatiin nauttia lumesta (joskin vähäisestä määrästä ja märästä, mutta parempi kuin ei mitään). Ei mitään valtavia kinoksia, mutta lunta kuitenkin - Klaukkalan jälkeen kaikki valkoinen olikin sitten hävinnyt maasta ja täällä Espoossa on taas inhottava rapaisen synkkä maa :(.

Sen lisäksi, että tauti on ollut melkoisen kamala, niin muutenkin oli aikasta ankeata viettää Kiljavalla noin pitkä aika ilman, että pystyi tekemään mitään ajatusten harhauttamiseksi. Jos ei olisi ollut pakko (en millään olisi jaksanut/kyennyt tarjoamaan koirille riittävästi ulkoilua/tekemistä Espoossa), niin en olisi kyllä ryhtynyt moiseen... Jos ennen tätä oli haikea olo, niin nyt haikeiluttaa sitten aikapaljon enemmän. Noh, ehkä tämä menee ohi, kun ollaan taas ihmisten ilmoilla huspois kaikkien muistojen keskeltä. Uh.

Ai niin, tämä uutinen pysäytti tänään:  http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/84156-isot-koirat-raatelivat-joron-sairaalaan. Pähkinänkuoressa: vapaana olleet rotikat hyökkäsivät borderterrierin päälle, rotikoiden omistajan reaktio oli kovin tutun kuuloinen:  "Mies huusi vain, ettei ole mitään korvattavaa, koska kaikki koirat olivat irti, sitten hän häipyi rottweilerien kanssa".

Näitä uutisia joutuu lukemaan aivan liian usein, mutta jotenkin tämä ärsytti normaalia enemmän, osui niin yksiin omien kokemusten kanssa. Sama rotu, sama hallinnan taso, sama sukupuoli omistajalla ja sama asenne - oikeasti mistä näitä sikiää, pistää niiiin vihaksi!