maanantai 24. lokakuuta 2011

Viikonlopun autoilut

Perjantaina huristeltiin suoraan töiden jälkeen renkaiden vaihtoon Kiljavalle. Treenata en jaksanut, kun ei kiireessä tullut mukaan mitään kovin järkevää vaihtovaatettakaan, mutta koirat pääsivät sentäs ulkoilemaan kunnolla. Niiden mielestä varmaan ainakin ihan yhtä hyvä ellei parempikin vaihtoehto. Tosin niinkuin etukäteen pelkäsinkin, oli sen verta liian mukavaa, että teki taas niiiin tiukkaa lähteä takaisin Espooseen. Enkä tainnut olla ainoa - Tara liimautui eteiseen (se tietty paheksuva katse silmissä) ja suostui liikkumaan oven suuntaan vasta maanitteluiden jälkeen *huokaus*.



Lauantaiaamusta piti olla jälkitreenit Histassa, joten suunnattiin sinne hieman kahdeksan jälkeen, jotta ehdittäisiin lenkkeillä ennen treenejä. Mukava aamulenkki saatiinkin, jonka jälkeen siirryttiin sujuvasti (tai vähemmän, parkkis oli ihan täynnä autoja eikä näillä taidoilla sieltä ihan kädenkäänteessä kurvailtu pois) tuplabuukkauksen takia Siikajärvelle. Pätkän jäljessä oli useampi kulma, kuusi keppiä ja pituudeltaan ja iältään se oli about samanlainen kuin edellisellä viikolla. Jana oli ihan täydellinen, itse jälki ei niinkään.  Kuudesta kepistä nousi taas vain 3, oli oikein reipas ilmeeltään, mutta ihan liikaa pyörimistä ja jonkinsortin säheltämistä omaan makuun.

Niin paljon homma häiritsi, että oli pakko tehdä treenien jälkeen uusi jälki. Jälki vanheni noin kolme varttia ja siinä oli kolme keppiä, kaksi kulmaa ja mittaa huomattavasti vähemmän kuin ekassa. Meni ihan superisti kunnes viimeisellä suoralla pakka hajosi ihan täysin. Ihan hyvä syykin siihen kyllä oli. Tuossa kohtaa oli mennyt (ja ajettu, minä mukana) jälki ja lisäksi oltiin tampattu siitä vähän aiemmin edestakaisin mennessä ja tullessa päivän metsälenkille nro2. Ihan oma vika siis kun en merkannut paremmin (tai no, että edes tein koiran tasoon nähden tuollaiseen kohtaan...). Meni siis toisin sanoen ihan sekaisin hajuista, mutta positiivista sinänsä, että tooosi hienosti pieni koira yritti löytää oikeaa jälkeä. Palasi aina takaisin päin siihen kohtaan missä oli hukannut jäljen ja aloitti sinnikäästi uudelleen ja uudellen ja uudellen etsimisen. Ja lopulta se onnistuikin, mutta voi hitsi harmitti, että hyvän jäljen loppuun tuli tuollainen "happy end" (ja etenkin, että itsellä hermo hieman kiristyi...).

Joten poljin vielä kolmannen jäljen. Tosi lyhyt (50 metriä jos sitäkään), kaksi keppiä. Ensin yritti heti alkuun pyörimistä jo janalta, mutta kun otin takaisin, lähti aivan upeasti ja vauhdista (hermostumisista huolimatta häntä oli pystyssä ja painetta ei näkynyt, huh...) huolimatta molemmat kepit nousi ongelmitta.

Huh helpostusta ja päästiin vihdoin kaahaamaan kohti agitreenenejä...

Oltiin molemmat aika poikki, joten ajattelin ottaa vain ihan vähäsen jotain (oli taas vapaatreenit). Tuli sitten kuitenkin otettua vähän enemmän kuin vähäsen. Ensin A:lla ja puomilla kontakteja, jotka alkaa taas sujumaan vanhaan malliin. Hiphei!

Siinä sivussa teki vahingossa yhden lentokeinun, joten päätin ekstemporee (mitenkäs muuten...), että jos nyt sitten aloitettaisiin sen keinun opettaminen, kun ei sitä muuten tule ikinä otettua. Teki toki vielä toisen lentokeinun, jonka jälkeen lähtikin sitten keinulle aiempaa varovaisemmin. Jos jotain hyvää, hitaampi vauhti teki hommasta hallitumpaa ja saatiinpa ihan oikeat kontaktitkin aikaiseksi. Tosin alkoi jossain vaiheessa himmailemaan keinulle menoa, joten otettiin loppuun enempi vauhtia peliin (pääsi heti pallolle ilman suurempia pysähdyksiä). Saas nähdä mitä tuosta aiheutui, mutta ei ihan paha kuitenkaan ekaksi kerraksi (ja kahden lentokeinun jälkeen).

Otettiin myös keppejä ohjureilla (keppejä oli normaalia enemmän, ja koska en saanut niitä mitenkään jaettua normaalimittaan, joutui menemään superpitkää keppirivistöä). Pari kertaa meinasi fuskata, mutta muuten meni ihan superhienosti jopa pienillä radanpätkillä ja erilaisista kulmistakin. Jiihaa!

Sitten koko porukka lenkille ja kotiin. Tiedä sitten ottiko koko päivän touhuaminen voimille vai alkaako unenpuute näkymään jo muutenkin kuin unohteluna yms, mutta meinasi vähän pyörryttää ennen kotiin pääsyä ja kotona "lähtikin sitten taju" pariksi tunniksi. Huh...

Sunnuntaina jatkettiin autoilun merkeissä. Ohjelmassa oli asuntojen katsomista Klaukkalassa, joten huristelin kolmikon ensin Kiljavalle. Kämpät oli ihan ok, mutta suuria sydämentykytyksiä en kyllä kokenut (tosin tuleeko niitä sitten kokemaankaan näillä spekseillä on eri asia...). Ihan mukava reissu kuitenkin ja kotiuduttuani koirat pääsi pihalle useammaksi tunniksi, jonka aikana tietty ehdittiin myös vähän treenata.

Pätkälle halusin tehdä iisin jäljen edellisen päivän koetusten jälkeen. Neljä keppiä, vanheni kolmisen varttia, helppoa maastoa, pääosin suoraa ja kaksi kulmaa melko lähekkäin toisiaan. Kepit vähän vaikeimmissa paikoissa -varvikossa ja yksi heti kulman jälkeen. Ja oli muuten ihan superupea jälki! Noh jana oli kökkö - ensin meinasi lähteä monta metriä liian aikaisin jäljelle, sitten otti kunnolla takajäljen ennen oikeaan suuntaan pääsemistä. Mutta muuten ihan sikasiisti, kepitkin ilmaisi oikein mallikkaasti.

Esineruutukin tehtiin - ekaa kertaa niin, että esineet (3) oli valmiina ilman, että Pätkis näki niiden viemistä. Hyvin nousi kaksi lelua (hanska ja vanha vauvapatukka) tästä huolimatta. Kolmatta en viitsinyt nostattaa enää (Tara oli hiipinyt taas autosta ja pitihän mummelin päästä hakemaan kanssa, kun se niiiin tahtoi <3 aiemmin="" ei="" enemm="" haluaisin="" hetys="" irti="" ja="" jollain="" kun="" kunnon="" kuten="" l="" leikkien="" lelu="" mitenh="" mutta="" n.="" n="" noista="" nyt="" oikein="" p="" ruutuun="" saanut="" saisi="" sen="" sijaan="" sinne="" sit="" sitten="" skentelyyn="" takaisin...="" ty="" vauhtia="" vietiin="" vimmavauhtia.="" yhdess="">
Kotimatkalla pysähdyttiin vielä tottistelemaan Imphan kentälle. Pätkis oli tosi kumma. Se lähti kyllä kivasti autosta haukkumaan ja siitä leluun, mutta ihan kuin siihen olisi sattunut leluun iskeytyessään, sillä melkein heti sen jälkeen se otti lelusta huonosti kiinni ja alkoi jotenkin väistelemään minua. Ja sitten aloin tietty miettimään, että kun olen viime aikoina yrittänyt saada Pätkää haukkumaan "vihaisemmin" ja muutenkin saamaan siihen vähän kiukkua, niin olenkohan onnistunut paineistaa poikaa liikaa, joka tässä treenissä sitten näkyi. Tiedä sitten, mutta eka treeni meni asiaa ihmetellessä (Pätkis väisti seuraa käskyn yhteydessä ihan huolella, järkkyä kun ei se ikinä aiemmin ole tuollatavalla reagoinut minuun :(... ) ja korjatessa. Sain Pätkän tekemään, mutta se teki ennemmin teknisesti kuin normaalilla intensiteetillä. Joten seuraavalla kiekalla otettiin ihan hubbabubbailun kannalta ja vaihdettiin lelukin narupalloon. Nyt alkoi olemaan taas enempi oma itsensä, joten otettiin ekaa kertaa pitkiin aikoihin istumiset (olisi tietty voinut jättää väliin, mutta kun olin jo päättänyt niin..). Onneksi menivät hienosti, nopsat ja paria ekaa puoli-istumista lukuunottamatta ihan korrektistikin. Tarkoitus oli Pätkän osalta jättää siihen, mutta kun väkisin tuli autosta Momon vuoron jälkeen, niin ajattelin sitten tehdä sen kanssa vielä jotain, kun kerran intoa taas löytyi. Tällä kiekalla leikittin noutokapulalla. Yllättävän hyvät palautukset (ei mälväämistä), vaikka nostatin Pätkää ihan huolella ja sai vain rynniä kapulan perässä (enkä edes vaatinut korrektia palautusta, se näytti vain tulevan automaattisesti jos seisoin paikoillani).

 Momo sai omalla vuorollaan haukkumista, vähän seuraamista ja noutoja. Tara sai samat paitsi noutojen tilalla jääviä. Ihanasti muuten kentälle tuli automaattisesti valot kun hämärä yllätti - aika luksusta :).

Nyt pitäisi kohta lähteä maanantain agilityihin. Väsyttää ihan sairaasti - normaalin huonon nukkumisen päälle heräsin aamulla neljän aikoihin siihen, että Tara rukka oli jäänyt jumiin sängyn alle ja sen jälkeen kun sain tyypin vihdoin kiskottua sieltä turvaan ja rauhoitettua sen nukkumaan viereen (oli hetken aikaa niin järkyttynyt kokemastaan, että painautui täristen ihan kiinni), en kyennyt enää nukkumaan. Eli toisin sanoen, tulen varmasti loistamaan jälleen hurjan kirkkaasti radalla :P.