torstai 27. lokakuuta 2011

Ei ihan turha reissu

Kävin kurkkaamassa sitä Rajiksen asuntoa eilen ja kiitos ei. Heti kun hyppäsin autosta pihamaalle, vastaan tuli keski-ikäinen nainen kahden laumiksen kanssa, flekseissä tottakai. Jos tämä ei olisi ollut riittävä ärsyke kauhistuttamaan tällaista laumaansa kanaemomaiseen tapaan ylisuojevaa hermoilijaa, niin taloyhtiön parkkikselle oli parkeerattu rämä paku, jossa oli tarra "powered by pittbull power"... Ai niin, kerroinko jo, että olen myös hyvin epäluuloinen ja uskon vakaasti tiettyihin stereotypioihin :D. Rauhaa ja hermolepoa en taitaisi ominaisuuksineni tuollaisessa paikassa kokea kovin usein :P. Kämppäkään ei onneksi ollut läheskään niin nätti (saatika toimiva) kuin kuvista olisi voinut olettaa, joten se siitä, etsintä jatkukoon. Toisin kuin miehiä, mielenkiintoisia ja persoonallisia asuntoja näyttää onneksi tumpsahtelevan eteen tasaiseen tahtiin, joten kovin kauaa ei seuraavaa näyttöä tarvitse odottaa ;D.



Mutta onneksi ei ihan turha reissu kuitenkaan ollut, sillä ehdittiin treenata ja vielä ihan hyvinkin.

Lähdettiin niin aikaisin, että oltiin perilläkin hyvissä ajoin. Pysähdyttiin ensin Imphan kentällä vähän tottelemassa. Pätkis sai kolme kiekkaa. Ekalla seuraamista, "vietti"luoksetuloja ja eteenmenon (tosi hieno mutta ihan lopussa vapautuksen jälkeen teki taas ihme koukkauksen). Kivassa vireessä oli koko ajan, eikä tietoakaan edelliskerran alun ihmetiloista. Toinen kiekka tasamaanoutoja sekä pari metristä ja pari jyrkintä A-este noutoa. Oikein kivasti meni nämäkin. Tai no, metrisellä otti kaikilla kerroilla ihan hiuksenhienoa kosketusta esteeseen. Olisi kiva jos saisi Pätkän hyppäämään sellaisen ilmavan reilun hypyn esteen yli, mutta ei hajuakaan miten sellaisen saisi aikaiseksi. Kolmas kiekka oli sitten taas jäävien istumisia (kaksi ekaa teki maahanmenot, sitten alkoi sujumaan ihan näpsäkällä vauhdillakin) ja toinen eteenmeno (tällä kertaa ei mennyt niin nopeaa kuin ekalla, mutta ihan ok kuitenkin, eikä tullut outoa koukkua loppuun). Momo sai noutoja ja Taralle höpöttelyä jalkkiksen kanssa.

Talolla lenkkeiltiin jonkun tunnin verran (Pätkis ihan reikäpäässä, tainnut vähän patoutua taas juoksemisen tarve...) ja ehdittiin Pätkän kanssa tehdä jälkikin. Mittaa oli joku 200-300 metriä, 5 keppiä, 2 kulmaa, yksi leveän metsäpolun/tien ylitys ja ikää noin puolisen tuntia. Ja oli muuten taas ihan superhieno (niin jäljestäminen kuin keppien ilmaisu), jopa janakin oli nyt oikein hyvä! Ainoa huono puoli jäljessä oli polun ylitys, jota ei meinannut tajuta yhtään. Käyttäytyi ihan kuin jälki olisi loppunut siihen, lähti oikeaan ja vasempaan tarkastamaan, mutta ei laittanut nokkaa yhtään polulle ennenkuin hermostuin (hyihyihyi taas...) ja avitin jäljen suuntaan menoa. Sitten mentiinkin vauhdilla ihan oikein, mutta ei ymmärrä (tai no ymmärrän kun en ole varma olenko "tien" ylityksiä ottanut Pätkän kanssa ikinä, vaan vain pikkupolkuja - eli oma vika taas, kuinkas muuten)...

Mutta vitsit, kunpa joskus löytäisi kodin, jonka lähistöllä olisi tuollaiset mahdollisuudet harrastamiselle kuin Kiljavalla - on niin helppoa kun ei tarvitse ajella kymmeniä kilometrejä sinne sun tänne, vaan kaiken voi tehdä melkein yhdessä ja samassa pisteessä, kätsyä.