keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Ei ihan putkeen

Njoo, maanantain agilityt ei taas mennyt ihan niinkuin strömsössä. Ja "yllättäen" ongelmat johtuivat ohjaajan keskittymättömyydestä - en vaan kyennyt/pystynyt. "Hauskinta" tässä on se, että ens alkuun tein radanpätkän kerralla putkeen. Olisi pitänyt jättää siihen, sillä sen jälkeen loppuaika menikin säheltäessä - en vaan jaksanut keskittyä sen vertaa, että olisin ohjannut koiraa edes sinne päin... Nooh, aina ei voi onnistua (ja tässä tapauksessa) edes joka kerta.

Mutta hitto, että alkaa nyppimään kun ei vaan onnistu! Tosin enpä ole pystynyt pitkiin aikoihin keskittymään oikein mihinkään muuhunkaan (voipi olla, että kroonisella unenpuutteella on jotain vaikutusta asiaan :D), joten ehkä tämä tästä kun alkaa olemaan paremmin kartalla muuallakin..



Eilen vuorossa EPK:n tottikset eikä ihan putkeen mennyt sielläkään. Oltiin Vermon parkkiksella ja aiheena tällä kertaa eteenmeno. Jouduttiin ottamaan auton ajovalot apuun, kun oli niin pimeää (ällöttävä, ällöttävä lähenevä talvi...). Pätkis sai kolme kokeilua. Ekalla lähti hyvin, sitten keskivaiheilla tuli hienoinen hidastus ja sitten nopea kiihdytys jälleen (huomasi varmaan jalkkiksensa). Seuraavassa meni nopsaan ja suoraan, mutta ihan kalkkiviivoilla (niin kalkkiviivoilla, että olin jo vapauttanut sen palkalle..) koukkasi väärään suuntaan ennenkuin huomasi palkan. Viimeiselle sitten korjattiin edellistä niin, että Pätkis näki kun pallo vietiin. Tämän meni ihan jees. Jäi kuiteskii vaivaamaan, kun homma ei mennyt ihan normisti, joten valuttiin treenien jälkeen muiden mukana Talin huipulle.

Lenkityksen verran odotusta ja päästiin uudelleen hommiin. Eka vähän seuraamista (pepun käytön muistutusta, kivasti se vastaa noihin leiriltä poimittuihin juttuihin) ja yksi (edelleen ihan nopsa) jäävä maahanmeno ja pari "vietti"luoksetuloa eteenmenon suuntaan. Sitten eteenmeno koko matkalta. Tuollakin oli hurjan hämärää, vaikka valot olivatkin ja hieman jännitti, että tulee sössittyä vain enemmän. Mutta eipä mitään, Pätkis meni koko matkan vaaaauhdilla. Hiphei!

Loppuviikon meinaan vaan lusmuta. Tai no, tänään piti siivota syyskelien aiheuttama kammottava siivo (kuraa, hiekka ja roiskeita, sanoinko jo että kuraa?! :D), mutta en ole saanut noustua lenkin jälkeen sohvalta. Tämä ekokämppä on taas niin jäätävän kylmä, ettei vaan kykene nousemaan peiton alta (kuvaavaa on, että Tara nukkuu nykyään koko yön vieressä, peiton alla :D), ilmakin oli jälleen niin huippuihku (ukkosta ja kaatosadetta), että työpäivältä ylijääneet energiat kyllä valuivat askel askeleelta sateen mukana maahan... Voisin kyllä ihan hyvin vaipua talviunille ja herätä vasta keväällä, inhottaa kyllä niin kaikinpuolin koko tämä tyhmä syksy!