tiistai 4. lokakuuta 2011

Agia, esteitä ja ampumista

Maanantaina jälleen agit. Onkohan tuo ilma vai mikä, mutta jotenkin nykyään väsyttää töiden jälkeen ihan älyttömästi. Nytkin teki niiiin tiukkaa jaksaa lähteä ajelemaan sateiseen ruuhkaan. Luultavasti olisinkin jäänyt sohvan pohjalle ellen olisi kokemuksesta jo tiennyt, että tuolla (tai yleensä treeneissä) piristyy aina kummasti väsymyksen asteesta huolimatta. Oltiin niin hyvissä ajoin, että ehdin juoksuttaa koiria vapaana hallin viereisellä pienellä niityllä jonkun kolme varttia (käytetään tehokkaasti hyväksemme kaikki mahdollisuudet ulkoilla jossain muualla kuin lähiössä). Siinä ajassa kaikki ehtivät myös käydä uimassa viereisessä "joessa" (ja kun ilma on jo aika kalsa, lähdettiin vähän etuajassa kotiapäin, kun alkoi huolettaa Taran jaksaminen autossa, seuraavalle kerralla pitää muistaa ottaa takit mukaan ainakin Taralle ja Pätkälle)...



Pätkis olikin sitten treenien jälkeen ahdistavuuden puolelle menevän rapainen, kun normaalistikin turkkiin hanakasti tarttuva hallin hieno hiekka oikein levittäytyi märkään koiraan... Agitreenien jälkeen osaa muuten kummasti arvostaa hetki sitten talouteen hankittua pesutornia - Pätkis ei nimittäin ole ainoa hiekkainen tyyppi treenien jälkeen (omat vaatteet ja joskus jopa naama ovat useimmiten mystisesti rapaiset, en tiedä miten oikein onnistun sotkemaan itseni, kun ei muilla näytä olevan samaa ongelmaa...). Ihanaa heittää vaatteet suoraan pyykkiin treenien jälkeen, kun tähän asti noita rapaisia vaatteita on kerääntynyt pyykkikoriin aikamoinen läjä ennen kuin olen päässyt pesemään niitä.

Ohjaamisten kanssa normaalia säätämistä ja juostakin sai taas niin, että tuli hiki (ja jalatkin meni maitohapoille, mutta se johtui takuulla vain nykyisestä rapakunnosta :D). Yritin piirtää rataa, mutta ei siitä mitään tullut (en vaan saanut mittasuhteita toimimaan edes sitä vähää mitä normisti), siksi kolmessa osassa ja normaaliakin enemmän jotain sinnepäin. Pitää varmaan seuraavaksi piirtää rata jo paikanpäällä tai sitten vain unohtaa koko homma, etenkin kun en ole yhtään varma, että muistan ohjauksia yhtään sen paremmin piirrosten avulla.

Alun neljä estettä menivät kommelluksitta. Nelosen jälkeen valssi vitoselle ja siitä piti jäädä niin, että pienellä käännökselle sai heitettyä koiran putkeen. Siitä ihan täysiiii niiin, että optimaalisesti olisi juossut suoraan kepeille (ei persjättöä, joka vaan sotki homman...) ja siitä heittänyt koiran sinne. Jotenkin en vaan kyennyt tekemään tuota (jännitti luultavasti, että meneekö se siitä kulmasta), joten vaihtoehdoksi tarjottiin valssausta putken edestä ja heittää Pätkä siitä kepeille. Olisi vaan pitänyt olla tooosi paljon nopeampi tuolla tavalla. Noh, pitää joskus kokeilla tuota oikeaa tapaa. Meinasi ensimmäisellä yrittämällä fuskata kepeillä, mutta seuraavat menivät vallan mallikkaasti. Huh helpotusta lauantainen simputus ei aiheuttanut mitään negatiivista (positiivisesta ei voi tietää, kun nyt oli taas verkot alussa ja lopussa varmistuksena).

Pätkän osalta radan pahimmat ongelmat oli ehkä A:n kontakteilla. Ei vaan millään meinannut malttaa tehdä kontaktia kun olin sen verran kaukana putken takana. Itseasiassa oma sijainti näytti vetävän Pätkää sivusuunnassakin pois kontaktilta. Pitää muistaa kokeilla tuota ja muutenkin tehdä tehokuuri kontakteja, alkavat selkeästi rapistua kun on päässyt fuskaamaan ties kuinka monesti nyt radoilla eikä ole ollut oikein aikaa korjata.

Tänään EPK:n tottikset Talin kentällä. Pätkis otti ekalla kiekalla esteitä ja tokalla kiekalla ammuttiin. Pääsin tälläkin kertaa paikalle niin aikasin, että ehdittiin ulkoilla tunnin verran vanhoissa kotimaastoissa ja kuraojissa. Ennen Pätkän tottelemisia Momo pääsi vielä leikkimään ja haukkumaan - nyt sieltä tuli jo useampi haukku! Tara jäi mieluummin nukkumaan häkkiinsä (untuvapeiton alle, kun takki unohtui, mutta reissujen jäljiltä oli tuollainen hätävarana :D) kuin tottelemaan frisbeegolffareiden sekaan.

Pätkälle eka tasamaanoutoja, sitten useampi keskiloiva A ja lopuksi pari kertaa noin 80 senttistä hyppyestettä. Alkuun tasamaanoudon palautusvauhti oli vähän ankea ja yleisesti kapulan löytyminen korkeassa nurmikossa tuntui olevan vähän hankalaa, mutta muuten ihan jees nousujohteista tekemistä. Erityisen kiva, kun ei tälläkään kertaa (kuten ei viikonloppunakaan) kapulalla taistelusta huolimatta mälvännyt yhtään! Jokin pikku juttu tosin häiritsi Pätkän kapulasta taistelussa, mutta en ihan pysty sanomaan mikä. Pitää kattoa.

Toisella kierroksella sitten se pelätty ampuminen. Jännitti ihan sairaasti reagoiko Pätkis vai ei. Rehellisesti sanottuna jännitin itseni melkein kipeäksi... Mutta onneksi ihan turhaan. Ensin kaksi ampumista leikkimisen yhteydessä, joihin ei reagoinut mitenkään, joten sitten vielä seuraamisen yhteydessä, jossa ei myöskään minkään valtakunnan reagoimisia. Huh helpotusta! Olisi voinut tehdä eteenmenon tuohon loppuun, mutta jännitin niin ampumisia, etten siinä vaiheessa uskaltanut ajatellakkaan moista. Nooh, ehkä me saadaan lähiaikoina kammettua itsemme tuonne leikkimään esteillä ja ihanalla eteenmenouralla.

Noin yleisesti jos aletaan viilaamaan pilkkua, Pätkis oli ehkä hieman normaalia itseään säästeliäämmällä liekillä, vaikka periaatteessa täysillä kokoajan tekikin, noinkohan usemman päivän tehotreenaukset alkavat näkymään hienoisena väsymisenä? Ainakin nyt vieressä kuorsaa ihanan rauhallinen kaveri