sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Agi, tottis ja jälki

Loppuviikko hurahti ohi huomaamatta. Keskiviikkona töiden jälkeen sain itsestäni sentään irti sen verran, että tyypit pääsivät töiden jälkeen normikuraojalutrauksen lisäksi juoksulenkille (okei, tämä on ihan itseäni varten, olisi ihan kiva päästä jonkinlaiseen kuntoon jossain vaiheessa :D). Mutta sen jälkeen juoksemaankin päästiin uudestaan vasta eilen (kehäII varressa ja olarissa) ja taas tänään aamulla Talin huippua ympäri, ylös ja alas. Treenattu ei ollakkaan sitten kuin vasta nyt viikonloppuna.



Eilen Imphan agit sporttikoirahallissa. Meidän lisäksi ei edelleenkään ollut kuin yksi ihminen (kaksi bortsua) - ei siinä mitään, saatiinpa ainakin tehokkaampaa treeniä. Pätkis oli vähän normaalia vaisumman oloinen, mutta minä sentään luotettavaan tapaan säädin molempienkin edestä.

Meni hetki jos toinen kun yritin taas muistella miten niisto persjättö meni (pakko sen on ihan kohta mennä jakeluun...), toinen hetki kun piti saada kroppa oikeaan suuntaan ottamaan koiraa vastaan ja vielä hetki kun yritin oppia jarruttamaan koiraa kahden esteen välissä (jalat kohti seinää, shhhh, kyyryssä ja kädetkin piti olla jossain *huokaus*). Mutta noin muuten ei niin hirveän vaikea rata ollut, vaikka en "ihan" osannutkaan :D. Vähän häiritsi Pätkän normia hitaampi olemus, joten loppuun sai jäädä katsomaan kun nopea ja kovaääninen bortsu meni rataa. Ja Pätkis huusi vielä lujempaa (jännä kun melkein odottaisi tuollaisen kiihkon kohdistuvaan liikkeen loputtuakin sen aiheuttajaan, mutta ehkä Pätkän päähän on iskostunut, että sillä itselläkin voisi olla yhtä kivaa ja siksi hinkuu radalle huutamisen jälkeen toisen koiran luokse menemisen sijaan), joten eiköhän siitä jäänyt ihan kiva fiilis seuraavaa kertaa varten.

Tänään aamusta huristeltiin tosiaan Talin huipulle. Kello oli jo puoli 8, kun oltiin vasta paikalla, joten ettei olisi ihan turha reissu, Pätkis pääsi suoraan autosta kentälle. Vähän seuraamisen hinkkaamista, tasamaanoutoa (mälväys näyttää tulevan tuolla Marcin kapulalla, mutta vauhdit oli kivat) ja sitten ihan oikeaa metristä. Ensin ilman kapulaa ja kun se sujui, kapulan kanssa. Ensimmäisessä otti vähän paluumatkalla lonkista (??) kiinni, mutta sen jälkeen väliä esteeseen jäi ihan ok. Loppuun eteenmeno (vähän kesken treenin, kun paikalle alkoi valumaan porukkaa). Ensimmäiselle yrityksellä roiskaisin Pätkän ennenkuin tajusi mitä ollaan tekemässä ja lähti ihan väärään suuntaan. Seuraava yritys ja tuli hieno.

Sitten lähdettiin lenkkeilemään kierros vapaana (+golffin&metsäpolkujen rallittelut) ja sen jälkeen juoksemaan. Olin ihan unohtanut miten nättiä tuolla onkaan tällaisina kostean kuulaina mutta aurinkoisina syysaamuina.

Lenkkien jälkeen vähän Momon haukuttamista parkkiksella ja sitten päästiinkin Pätkän kanssa uudelle kiekalla. Eka taas vähän seuraamista+pari jäävää maahanmenoa. Sitten keskiloivalle A:lle. Hienot oli eikä mitään ongelmia löytää kapulaakaan tällä kertaa. Sitten jyrkimmälle A:lle, joka sekin meni ihan mallikkaasti, tosin yleensä estenoudoissa ok palautusvauhtia oli jostain syystä nyt omaan makuun liian vähän. Loppuun eteenmeno, joka meni tällä kertaa hienosti ihan eka yrittämällä.

Aamuruuat napaan ja pieni hetki huilia, sitten lähdettiin ajelemaan kohti Siikajärveä ja jälkitreenejä. Pätkälle taas ihan vieras jäljentekijä ja nyt jälkeä ei oltu merkitty yhtään, ei edes alkua ja loppua. Viisi keppiä ja vanheni yli tunnin (puoltoista tms?), pituutta reippaasti enemmän kuin aiemmissa (mutta ei tarkempaa hajua kuinka pitkä se oli).

Janan otti tosi kivasti taas (nenä kävi ja meni vauhdilla), mutta teki taas sen, että kun oli pari metriä jäljestänyt oikeaan suuntaan, kääntyi takaisin ja tarkasti takajäljen. Lähti kyllä sieltä taas metrin pari tarkastettuaan takaisin oikeaan suuntaan. Pari selkeästi hankalampaa kohtaa oli, jossa pyöri ja hyöri ihan urakalla. Muuten meni kuulemma tosi hyvin jäljen päällä, kaikki kepit paitsi yksi nousi tosi nätisti. Se yksi oli juuri tuollaisen hankalan kohdan kohdalla (en tiedä oliko harhajälki, kun siihen oli ilmestynyt vieras merkki...). Oikein hieno poika siis taas (mutta on se vaan rankkaa olla liinan päässä tietämättä yhtään mitä tulee seuraavaksi).

Tällä kertaa ei otettu esineruutua, mutta kolmikko pääsi metsään humputtelemaan treenien jälkeen. Että ne osaakin (etenkin Pätkä, joka näyttää ihan tarkoituksella hyppivän ja pomppivan kaikilla kivillä ja kallioilla mitä eteen vain tulee) nauttia tuollaisesta epätasaisesta maastosta, kun se on nykyään melko harvinaista herkkua.

Mutta nyt on väsynyttä (joskin tooosi likaista) porukkaa - hyvä aloittaa uusi viikko