Tasaista eloa
Kesäloma on rullannut omaa tahtiaan eteenpäin. Auto söi vaivoineen juuri ennen lomien alkamista sellaisen määrän rahaa, että realistisiksi lomanviettopaikoiksi jäivät Espoo ja Nurmijärvi. Ei ollut kamalan vaikea valita Nurmijärveä, etenkin kun ollaan saatu olla täällä pääosin keskenämme :D. Tietysti on aina välillä ollut vähän ahdistavaa viettää näinkin pitkä yhtäjaksoinen aika täällä, mutta jos tämän pääteeksi vihdoin asiat etenisivät ja talo olisi jälleen myyntikunnossa ja pääsisi etsimään sitä omaa kotiakin...
Hyvin rauhallinen loma tällä kertaa jokatapauksessa. Ollaan joka aamu suunnattu Sääksjärvelle uimaan (ja kuumimpina päivinä vielä uudelleen myöhemmin). Uimisen jälkeen ollaan menty Imphan kentälle ottamaan agikontakteja, jotka alkavat olemaan ihan kivassa kuosissa verrattuna tilanteeseen loman alkaessa (Pätkällä ei ollut mitään muistikuvaa koko asiasta, vaan A ja puomi rymisteltiin täysiiii kontakteista välittämättä). Nyt ongelmana on se, että Pätkis on alkanut parina viime kertana hidastelemaan ennen kontaktia. A:lla näyttää siltä, että melkein valuttaa itsensä alas... Noh, ehkä se vauhti sieltä tulee takaisin, kun pallo houkuttimena esteen edessä voi vieläkin laittaa vaihteen liian kovalle ja kontakti juostaan yli...
Kentän tottispuolella ei olla Pätkän kanssa juurikaan oltu lukuunottamatta näitä paria viimeistä päivää. Ja nytkin ollaan vaan rakenneltu meidän yhteistyötä rauhassa takaisin siihen mitä se oli ennen tätä pitkää talvea/kevättä. Niin ja luoksetulon mielikuvaa olen yrittänyt muovata uuteen uskoon (vietti ylös, jännitettä ja tänne käskyllä saa hyökätä suoraan leluun, samoin rannalla olen ottanut noita kun käy niin kuumana siellä, siellä pääsee palkaksi vauhdikkaasta luoksetulosta uimaan lelunsa perään) - saa nähdä mitä siitä tulee. Nyt tuntuu ihan kivalta alulta, mutta yhtään en ole vakuuttunut, että nämä leikit auttavat itse liikkeeseen.
Tytötkin ovat saaneet jokapäivä osansa puuhastelusta. Momo on joko ihan hirveän laiska lapamato, joka tekee mutta jonka sydän ei ole mukana touhussa tai sitten se väläyttää vanhaa tekemistänsä. En ole vain vieläkään keksinyt miten saisin esille tuon vanhan Momon aina enkä vain silloin tällöin. Tokihan tuo on täysin eri koira muutoinkin. Viitsii vain aniharvoin rallatella, pihalla vain istuu tai seistä nököttää kuin tatti paikoillaan, nukkuu mieluummin sisällä kuin puuhaa ulkona ja innostuu kunnolla vain pihan vahtimisesta (katkaisi jokunen päivä sitten sellaisen hieman aidan seivästä paksumman tolpan tuosta portin pielestä, kun ei ehtinyt vahtivimmaisessa vauhdissaan väistää sitä..) ja ruuasta. Uimisesta Momo on sentään ollut innoissaan ja nyt olen onnistunut vihdoin rauhoittamaan uintitilanteen niin, että Momo ja Pätkä voivat uida samaan aikaan - tosin useamman metrin päässä toisistaan. Tarakin on herännyt eloon uintireissuilla - ei se nyt muuta tee kuin kahlaile rantavedessä, loikkii rantavedessä pallon perässä, pyörittelee palloon pitkin hiekkaa, repii kaikki uimalelut silpuksi ja sukeltelee muita leluja sopivan matalassa vedessä, mutta se näyttää riittävän mummelille oikein hyvin ja melkein joka aamu Tara menee auton eteen odottamaan rannalle lähtöä.
Jäljellä ollaan käyty Pätkän kanssa ruhtinaalliset neljä kertaa... Kotiinpalattuamme Pätkän jäljestystyyli palautui normaaliksi, eikä sitä "temperamenttista" tyyliä olla enää nähty. Jäljistä kolme on ollut ihan hyviä ja yksi ei niin hyvä (joskaan ei nyt ihan huonokaan). Kulmat tuo näyttää unohtaneen tyystin pitkän suoratreenin jälkeen - kaksi viimeistä jälkeä olen ottanut kulmien kanssa ja niin huonoja ne ovat, että olen alkanut epäilemään osaako Pätkis jäljestää yhtään... Janatreenejäkään en ole tehnyt yhtään hyvistä suunnitelmista huolimatta. Paljon enemmän olisi pitänyt saada tällä saralla aikaiseksi. Jotain positiivista kuitenkin - tänään päätin kokeilla loppukepillä sitä, etten normaaliin tapaani ala kehumaan ja käskemään Pätkää maahan heti kun tullaan kepille vaan jäin vaan hiljaa odottamaan kun Pätkis haisteli keppiä. Ja niin se meni ihan itse maahan! Pitää kokeilla uudelleen, jos vaikka saisi perjantaina aikaiseksi tehtyä vielä yhden jäljen ennen erkkariviikonloppua ja leiriä...
Parina viime päivänä ollaan käyty myös juoksemassa. Tai Momo, Pätkis ja minä, Tara on saanut jäädä kotiin kun iltaisinki on kuitenkin ollut melko lämmin ja Tara on helteiden aikaan vetäytynyt aina joko sisälle tai autoon häkkiin nukkumaan ja herännyt eloon vasta myöhään illalla ilmojen viilettyä kunnolla. Kohta pitää taas jaksaa herätä aamuviideltä juoksemaan lähiölenkkiä, joten on jo aikakin tehdä jotain tälle loman aikana rapistuneelle kunnolle :P. Loman aikana kun en ole tehnyt juuri muuta kuin makoillut kirjan kanssa auringossa, kuljeskellut hitaasti omassa metsässä koirien kanssa tai kykkinyt mustikoita poimimassa (niitä on tänä vuonna ihan valtavan paljon, sellaisia pensasmustikan kokoisia isoja molluskoita!!)...
Hyvin rauhallinen loma tällä kertaa jokatapauksessa. Ollaan joka aamu suunnattu Sääksjärvelle uimaan (ja kuumimpina päivinä vielä uudelleen myöhemmin). Uimisen jälkeen ollaan menty Imphan kentälle ottamaan agikontakteja, jotka alkavat olemaan ihan kivassa kuosissa verrattuna tilanteeseen loman alkaessa (Pätkällä ei ollut mitään muistikuvaa koko asiasta, vaan A ja puomi rymisteltiin täysiiii kontakteista välittämättä). Nyt ongelmana on se, että Pätkis on alkanut parina viime kertana hidastelemaan ennen kontaktia. A:lla näyttää siltä, että melkein valuttaa itsensä alas... Noh, ehkä se vauhti sieltä tulee takaisin, kun pallo houkuttimena esteen edessä voi vieläkin laittaa vaihteen liian kovalle ja kontakti juostaan yli...
Kentän tottispuolella ei olla Pätkän kanssa juurikaan oltu lukuunottamatta näitä paria viimeistä päivää. Ja nytkin ollaan vaan rakenneltu meidän yhteistyötä rauhassa takaisin siihen mitä se oli ennen tätä pitkää talvea/kevättä. Niin ja luoksetulon mielikuvaa olen yrittänyt muovata uuteen uskoon (vietti ylös, jännitettä ja tänne käskyllä saa hyökätä suoraan leluun, samoin rannalla olen ottanut noita kun käy niin kuumana siellä, siellä pääsee palkaksi vauhdikkaasta luoksetulosta uimaan lelunsa perään) - saa nähdä mitä siitä tulee. Nyt tuntuu ihan kivalta alulta, mutta yhtään en ole vakuuttunut, että nämä leikit auttavat itse liikkeeseen.
Tytötkin ovat saaneet jokapäivä osansa puuhastelusta. Momo on joko ihan hirveän laiska lapamato, joka tekee mutta jonka sydän ei ole mukana touhussa tai sitten se väläyttää vanhaa tekemistänsä. En ole vain vieläkään keksinyt miten saisin esille tuon vanhan Momon aina enkä vain silloin tällöin. Tokihan tuo on täysin eri koira muutoinkin. Viitsii vain aniharvoin rallatella, pihalla vain istuu tai seistä nököttää kuin tatti paikoillaan, nukkuu mieluummin sisällä kuin puuhaa ulkona ja innostuu kunnolla vain pihan vahtimisesta (katkaisi jokunen päivä sitten sellaisen hieman aidan seivästä paksumman tolpan tuosta portin pielestä, kun ei ehtinyt vahtivimmaisessa vauhdissaan väistää sitä..) ja ruuasta. Uimisesta Momo on sentään ollut innoissaan ja nyt olen onnistunut vihdoin rauhoittamaan uintitilanteen niin, että Momo ja Pätkä voivat uida samaan aikaan - tosin useamman metrin päässä toisistaan. Tarakin on herännyt eloon uintireissuilla - ei se nyt muuta tee kuin kahlaile rantavedessä, loikkii rantavedessä pallon perässä, pyörittelee palloon pitkin hiekkaa, repii kaikki uimalelut silpuksi ja sukeltelee muita leluja sopivan matalassa vedessä, mutta se näyttää riittävän mummelille oikein hyvin ja melkein joka aamu Tara menee auton eteen odottamaan rannalle lähtöä.
Jäljellä ollaan käyty Pätkän kanssa ruhtinaalliset neljä kertaa... Kotiinpalattuamme Pätkän jäljestystyyli palautui normaaliksi, eikä sitä "temperamenttista" tyyliä olla enää nähty. Jäljistä kolme on ollut ihan hyviä ja yksi ei niin hyvä (joskaan ei nyt ihan huonokaan). Kulmat tuo näyttää unohtaneen tyystin pitkän suoratreenin jälkeen - kaksi viimeistä jälkeä olen ottanut kulmien kanssa ja niin huonoja ne ovat, että olen alkanut epäilemään osaako Pätkis jäljestää yhtään... Janatreenejäkään en ole tehnyt yhtään hyvistä suunnitelmista huolimatta. Paljon enemmän olisi pitänyt saada tällä saralla aikaiseksi. Jotain positiivista kuitenkin - tänään päätin kokeilla loppukepillä sitä, etten normaaliin tapaani ala kehumaan ja käskemään Pätkää maahan heti kun tullaan kepille vaan jäin vaan hiljaa odottamaan kun Pätkis haisteli keppiä. Ja niin se meni ihan itse maahan! Pitää kokeilla uudelleen, jos vaikka saisi perjantaina aikaiseksi tehtyä vielä yhden jäljen ennen erkkariviikonloppua ja leiriä...
Parina viime päivänä ollaan käyty myös juoksemassa. Tai Momo, Pätkis ja minä, Tara on saanut jäädä kotiin kun iltaisinki on kuitenkin ollut melko lämmin ja Tara on helteiden aikaan vetäytynyt aina joko sisälle tai autoon häkkiin nukkumaan ja herännyt eloon vasta myöhään illalla ilmojen viilettyä kunnolla. Kohta pitää taas jaksaa herätä aamuviideltä juoksemaan lähiölenkkiä, joten on jo aikakin tehdä jotain tälle loman aikana rapistuneelle kunnolle :P. Loman aikana kun en ole tehnyt juuri muuta kuin makoillut kirjan kanssa auringossa, kuljeskellut hitaasti omassa metsässä koirien kanssa tai kykkinyt mustikoita poimimassa (niitä on tänä vuonna ihan valtavan paljon, sellaisia pensasmustikan kokoisia isoja molluskoita!!)...
