Motivoitunutta vappuhulinaa

Pitkän blogitauon vastapainoksi pitää heti perään laittaa toinenkin postaus (ehkä nämä kattavat taas sitten seuraavien parin kuukauden hiljaisen kauden) :D.

Vappu oli todella tehokas tänä vuonna. Tiedä sitten johtuiko paria päivää ennen pidetystä turrien kuvaussessiosta, jossa poseerauksen nimissä puuhasteltiin kaikenlaista, joka vuorostaan ihan huomaamatta laittoi kytemään sellainen pienenpienen treeni-innon. Puuhastelun lomassa innostuin kokeilemaan josko Pätkis tekisi hyppynoudon ja näin saatiin ikuistettua myös Pätkiksen elämän eka hyppynouto!



Oli se sitten tuo kuvaussessio, keväinen ilma tai jotain ihan muuta, mutta jostain se pieni motivaationpoikanen kuitenkin ilmaantui. Tai no pieni ja pieni, ainakin hetkellisesti melkoisen iso - sen verran paljon saatiin tehtyä parin päivän sisään.

Ihan alkuun innostuksenpuuska lähti kuvaussession aikana tehdystä hyppynoudosta ja pääsiäisenä tehdyistä metrisistä hypyistä - josko Pätkis tekisi hyppynoudon metristä? Ja niinhän se teki! Ensimmäiset pari yritystä rima tippui - ilmeisesti kapula suussa hypystä tulee vähän enempi "laaka". Mutta kun palkkaa ei tippunut riman tiputtamisista, saatiin noiden jälkeen hienoja leiskautuksia. Helppoa kuin vappu nakki :D. Harmi kun videokameraa ei tullut tälle reissulle mukaan, olisi ollut niin kiva ikuistaa tuokin.

Onnistumisesta innostuneena aloin vähitellen tekemään vähän sitä sun tätä lisää parin päivän sisään. Vähän seuraamista kaikille, vähän luoksetuloja (sekä pysäytyksillä että ilman), noutoja, Pätkälle eteenmenoja (joita ei olla otettu sitten pentuajan) jalkapallolla (hiffasi heti mitä piti tehdä, vaikka vein pallon niin ettei se nähnyt viemistä - toki jalkapallo on sen kokoinen, että sen bongaa kentältä heti, mutta silti). Kaikille ruutuja (tätäkin Pätkis on saanut viimeksi pentuna, mutta oikein kivasti hiffasi näyttämisen kautta tehdyn ruudun idean) ja merkille menoja (Pätkä ja Tara hienoja, Momolla oli hieman ongelmia sen tajuamisessa, ettei tötsää todellakaan saa tuoda mukanaan). Lisäksi Pätkälle ja Taralle ohjattua noutoa (tai siis Pätkälle aloitin vasta opettamaan oikeaa, Tara teki oikein nätit ja malttoi jopa pysähtyä merkille, vaikka oli aivan täpinöissään). Melkoinen sillisalaatti, mutta oli niin kivaa pitkästä aikaa, että teki mieli vaan kokeilla vähän kaikkea :D.

Pätkis sai lisäksi pari jälkeä (jotka ei kyllä valitettavasti olleet ihan pääsiäisen tasoa, jos ei nyt ihan huonojakaan) ja jopa esineruudun. Esineruudussa tamppasin omaan metsään pienen alueen, jonne tiputtelin 3 random esinettä. Pätkikselle olen ottanut esineruutua joskus tosi pienenä ja silloinkin ne pari kertaa jäivät yhdessä viemisiksi. Nyt Pätkis yrittikin lähteä jäljestämään, luonnollisesti. Noh, vietiin yksi esine yhdessä, jonka jälkeen loput nousivat ilman yhdessä viemistäkin. On se vain eri epeli (mutta siitä huolimatta tällä kertaa homma varmaan kannattaisi opettaa kunnolla...).

Koirat olivat niin tohkeissaan, kun pääsivät pitkästä aikaa tekemään jotain yhdessä. Kun itselläkin oli hurjan mukavaa, niin toivottavasti motivaatiopuuska ei jäänyt vain hetkelliseksi ihmeeksi. Nyt koirat kuitenkin jäivät jälleen viettämään maalaiseloa minun palatessa yksin takaisin lähiöelämään, joten ihan heti ei päästä puuhaamaan uudelleen, vaikka motivaatiota vielä riittäisikin.

Loppukevennykseksi Pätkis ja vapun jalkapallotreenit :



Suositut tekstit