torstai 19. toukokuuta 2011

Eri epeli

Koirat olivat vapun jälkeen jälleen kaksi viikkoa maalaislomalla ja palasivat kotiin siis vasta lauantai-iltana. Sunnuntaina harrastettiinkin sitten turkkitalkoita ja punkkikarkoitusta (Pätkän silmän alta löytyi hyvinsyönyt punkki heti kotiutumisen jälkeen). Jälleennäkemisen innostamana uskaltauduin myös kaivamaan pyörän varastosta ja käytiin pyöräilemässä kaikkien kolmen kanssa (erikseen, niin uhkarohkea en sentään ole, että olisin lähtenyt polkemaan koko konkkaronkan kanssa).


Pätkis pääsi Tapiolaan shoppailemaan kolmikolle Mustiin&Mirriin Hurtan uudet pannat+remmit (ihan ettei Pätkän aina tarvitsisi kulkea pinkissä :D) ja sitten hurmaamaan Stockalle henkilökuntaa. Pätkän kanssa oli kyllä niin kiva pyöräillä - se nautti vauhdista ja juoksemisesta, mutta pysyi kovassakin vauhdissa kauniilla ravilla ja vaikka se puhkuu intoa, niin ei kuitenkaan kiihkoile ja mikä ihaninta.... ei jahtaa mitään :D. Seuraavaksi pääsi Momo vauhtiin. Momon kanssa mentiin suosiolla Olarin kuntopoluille ja sittenkin meinasi usko loppua, kun koira etenkin alussa huutaa innosta ja tietenkin pyrkii laukkaamaan niin lujaa kuin jaloistaan pääsee (sama kuinka ja miten sitä yrittää toppuuttaa...). Ja kun kaikista varotoimenpiteistä huolimatta törmätään mopoihin niin... Pähkinänkuoressa - ei yhtään niin rentouttava reissu kuin Pätkän kanssa :D. Viimeiseksi Tara. Taran kanssa mentiin vain lähistön peltojen hiekkapoluille mummoilemaan. Remmissä Tara ei hirveästi tahtonut juosta, mutta kun pääsi vapaaksi, innostui kovasti - ja meinasi karata kaikkiin ihaniin haiseviin ojiin heti kun silmä vältti :D.
Nyt kun etenkin Momoa ei uskalla mitenkään pitää vapaana (aamun juoksulenkeillä ollaan törmätty enenevissä määrin rusakoihin meidän vakiaamuseuralaisen, ketun, lisäksi ja ollaanpa muutamaan otteeseen törmätty peuroihinkin) niin tuo pyörä pelastaa paljon. Vaikkei se sama asia olekkaan kuin vapaana elämästä nauttiminen, niin ainakin liikunnan tarve tulee tyydytetyksi paremmin. Enkä tunne ehkä ihan niin huonoa omaatuntoa.
Eilen lenkit jäivät lyhyiksi (kuten edellisenä päivänä), joten kun etenkin nuorimmainen vaikutti hieman rauhattomalta, päätin kaivaa kaapista metallikapulan paremman puutteessa. Siitä tuli niin suuri hitti - jopa Momon mielestä, joka on aina inhonnut sitä - että ajattelin tehdä kaikkien kanssa jotain muutakin. Se muu oli sitten kaukot (eipä sisällä paljon muuta mahdu :D). Tytöt saivat seiso-istu-maahan vaihtoja random järjestyksessä, vailla minkäänlaisia vaatimuksia (Tara oli niin innoissaan, että käytännössä hyppi eteenpäin, mutta Momo oli juuri innon vuoksi ylättävän säpsäkkä). Sitten oli Pätkän vuoro. Pätkän kanssa ei olla otettu kuin avoimen istu-maahan vaihtoja ja näin oli tarkoitus tälläkin kertaa. Luonnollisesti, kun muuta ei olla vielä edes ajateltu treenattavan. Noh, tyttöjen jälkeen annoin sille kuitenkin hieman omissa ajatuksissani "seiso" käsimerkin ja yllättäen tyyppi nousee sillä seisomaan! Olin 100 % varma, että kyse oli silkasta tuurista ja sattumasta, mutta piti kuitenkin testata uudelleen, tällä kertaa käskyn kanssa. Olin aika innoissani, kun koira nousee edelleen oikeaan asentoon... Siis oikeasti, tuo koira ei lakkaa yllättämästä! Missä ihmeessä se on tuonkin oppinut ja vielä noin hyvin... 
Tänään otin Pätkän mukaan töihin, kun sattui sopiva sauma (ja Pätkälle tekee valtavan hyvää päästä reissuun ihan yksin niin useasti kuin mahdollista, sen verran maalaispoika ja pahnanpohjimmainen vaavi se kuitenkin on). Hiukkasen jännitti aamulla töihin lähtiessä, miten kamala päivä edessä mahdollisesti olisi, mutta Pätkis olikin yllättävän kiva toimistokoira. Kyllä se ramppasi minun perässäni, mutta jos itse istuin työpöydän ääressä, niin Pätkis rauhoittui nätisti katselemaan ikkunasta ulos tai makoilemaan lattialla.

Lounastunnilla käväistiin vielä Stockalla ostamassa lounasta ja vaikka hurjan hienosti Pätkis kulki kaiken keskellä, niin kyllä siitä näki niiiin selvästi, että moni asia oli sille ihka uutta ja ihmeellistä. Nyt jaloissa makoilee jo aika väsynyt pikkuinen briardi, joten kotiin päästyämme uni varmaan maistuu :D. Töiden jälkeen kolmikko lähteekin taas takaisin Nurmijärvelle ja sieltä lauantaina hoitolaan (tai kylpylälomalle, kun ohjelmassa on taas sekä uimista että hierontaa :D), josta nappaan ne  sunnuntaina mukaani.