tiistai 28. syyskuuta 2010

Voihan rähmä!

Viime viikko hurahtikin sairastellessa ja siten kaikki loputkin viikon treenit jäivät väliin. Lauantaina olon hieman kohentuessa päivä kului surullisissa merkeissä hautajaisissa, enkä niissä jälkitunnelmissa saanut intoa treenata sunnuntainakaan. Ja maanantaina jo hieman ohi mennyt tauti palasi. Grrreat!!

Noh, käväistiin maanantai-iltana Agility Akatemiassa kontaktikurssin eka kerta, kun siellä ei oletusarvoisesti hirveästi tarvitse rehkiä (tai palella ulkona). Eikä tarvinnutkaan. Aloitettiin ihan nokkimien alkeista, joten Pätkikselle ei mitään uutta. Mutta kertaus on opintojen äiti, ainakin itselle kertaus ei tee ikinä pahaa :D.



Tänään oli ensimmäinen henkisesti ja fyysisesti kohtuu normaalilta tuntuva päivä ja siitä tuli sitten myös kiirepäivä. Agin jatkokurssi alkoi 16.45, jossa oltiin väärien bussivalintojen sekä manskun ja vihdintien järkyttävien ruuhkien takia vasta 17.10. Matka Kampista Klaukkalan Lidlille kesti puolitoistatuntia. No, missattiin eka harjoitus, mutta päästiin hyvin mukaan toiseen. Pätkis oli ihan intopinkeenä ja ehti ennen omaa vuoroamme rikkoa viimeisen ehjänä säilyneen fleecetakin hian käyttökelvottomaksi (ja mikä "parasta", panta petti Pätkiksen rempoessa kärsimättömästi vuoroa odottaessaan kohti rataa).

Ohjelmassa oli päällejuoksuja. Eli hyppy-takaa, hyppy-takaa, hyppy-takaa jne. Alkuun pitää muistaa jättää koira oikeaan kulmaan eli ihan esteen sivuun, omat jalat sojottaa kohti menosuuntaa (ja se suunta pitää pitää kokoajan, itse yritin ensimmäisellä yrityksellä jostain syystä peruutella joihinkin kohtiin), vastakkainen käsi ottaa vastaan hypyltä ja koiran puoleinen käsi ohjaa takaakiertoon. Homma meni oikein kivasti, etenkin kun muisti juosta suoraan esteiden vierellä. Pienikin heijaus kauemmaksi esteeltä sai koiran helposti irtoamaan oikealta kurssilta ja rytmistä. Saatiin jopa kehuja (ja ihan ohjauksestakin) Juhalta! Luultavasti ollaan tehty tuota aiemminkin, en vaan muista, koska ei se muuten olisi sujunut noin hyvin.

Treenien päätteeksi huristeltiin ihan täysiä Imphan pk -treeneihin, jotka oli alkanut kuudelta. Ehdittiin hyvin, vaikka paikalla oltiin puoli seitsemän aikoihin. Vaikka itse treeneissä oli kovinkin kivaa, niin ihan putkeen ne ei treenisuunnitelman osalta menneet. Tarkoituksena oli ottaa Pätkän kanssa sitten kun pahin ryysis ja härdelli kentältä vähän olisi hiljentynyt ja kun suurin osa muista olisi jo treenannut. Olisi ollut mukava saada ensimmäisestä henkilöryhmästä mukava kokemus ja muutenkin häiriöstä kentällä mukava juttu. No ei ihan mennyt putkeen, vaikka laskeskelin muiden jo treenanneen kun vihdoin kaivoin Pätkiksen autosta, sillä heti kun yritettiin ilmoittautumista, vierelle tupsahti kaksi muuta koirakkoa. Toiset koirathan on Pätkiksen akilleen kantapää.. Ja pitihän sen sitten tuijotella...

Nuo muut treenasivat sitten kentällä samaan aikaan ja yksi niistä piti vielä örinää leikkiessään. Hiukan etäämmällä seuratessa tai leikkiessä (ihan lähelläkin) ei haitannut ollenkaan, mutta ihmisryhmää lähestyessä seuratessa sain seuraamaan nätisti vasta vaatimalla. Ja silti ei ollut sellaisessa tilassa kuin olisin tahtonut. Alkoi vielä (varmaan väsyessään) ottaa koirista yhä enemmän häiriötä, enkä saanut yhtään sellaista henkilöryhmää, ettei olisi ollut paineessa, joten melkoisen paska maku jäi hommasta. Ihmisistä tuo ei ainakaan johtunut, kun "vapaana" ollessaan keräsi kyseenalaista mainetta limaisilla pusuillaan ;D. Ei voi mitään, se oli sitten tällainen eka ja vika häiriö- ja henkilöryhmätreeni ennen koitosta. Wippii (mutta oma vika, mitäs läksin :D)...

Otettiin vielä Pätkän kanssa kentän tyhjettyä (oli saanut huilia autossa ainakin puolisen tuntia) vähäsen seuraamista, tyhjän tuolin kiertämistä (säälittävää, mutta en keksinyt muutakaan :D), pari istumista (suurin osa kivoja, yhden tarjosi seisomisena) sekä loppuun vauhdikas luoksetulo. Kivassa vireessä se teki taas, vaikka sen täytyi olla päivästä jo melkoisen väsynyt. Se on nyt sitten herran haltuun, mutta ainakin tiedän mitä meitä aika todennäköisesti odottaa...

Ai niin, tuli tänään tehtyä henkilöryhmän lisäksi jotain muutakin ensimmäistä kertaa. Nimittäin pimeässä ajoa :D. Eikä näkeminen/ohjaaminen tai valojen vaihtaminen ollut yhtään niin vaikeaa kun olin odottanut, vaikka autoja tuli melkoisesti vastaan.  Vähän parempi mieli siis oli kun pääsin kotiin, kun sentään joku onnistui yli odotusten :D. Parempaa mieltä iltaan toi myös Annulta tänään lainattu Millin toipilassukkapuku, joka päällä Momo näyttää melko huvittavalta (Nikon mielestä se näyttää ihan jumppapuvulta Momon päällä :D) ja nyt pääsee Momon partakin vihdoin kuivamaan kunnolla. Tötsän kanssa se ei ole jostain syystä ikinä kuivanut syömisten tai juomisten jäljiltä. Momollehan ostettiin sellaista pehmeämpää materiaalia oleva tötsä, kun meni hermo siihen ääneen, mikä ovien ja seinien tötsällä hankaamisesta tuli (etenkin yöllä...), joten johtuisikohan tuo materiaalista. Oli miten oli, kiitos Annulle (ja Millille), nyt Momolla on potkupukuineen ihan luksustoipilasaika siihen asti kunnes tikit otetaan pois :).