Viikonlopun kuulumisia
Viime viikonloppu vierähti taas rattoisasti pennuntuoksua nuuskutellessa. Tosin tällä kertaa ei pyöritty täysin Nooraa häiriköimässä, vaan vuokrattiin mökki lähistöltä, käväistiin asuntomessuilla ja keskityttiin antamaan laatuaikaa ihan vain Momo -mammalle ilman sydäntenmurskaaja katrastaan.
Mutta olivat pennut tälläkin kertaa kuitenkin pääosassa. Tyypit olivat jälleen kehittyneet huimasti sitten viime kerran. Piti vähän väliä huokailla ja päivitellä ihastuksesta kun joku teki jotain hienoa tai oli muutoin vain aivan liian suloinen. Ihan melkein sisäsiistejäkin ovat - pissahädän yllättäessä jokainen suuntaa tiettyyn nurkkaan sanomalehden päälle suorittamaan toimituksen - miten ihmeessä ne oikein oppivat tuollaisenkin...
Yleisesti ottaen joka iikka on vain niin kamalan tomera ja reipas. Eivät ne näytä olevan moksiskaan mistään uudesta, kaikkeen mennään tutustumaan päätäpahkaan nenät uteliaasti tuhisten ja kaikkea mahdollista otetaan suuhun, maistellaan ja taistellaan (jopa metallista vesiränniä yritettiin kovasti kiskoa :D) - Momo on tehnyt kyllä hurjan hienon pesueen < 3.
Pojilla alkaa myös olemaan sen verran koodrinaatiota ja kokoa, että kohta Momo saa niistä leikkiseuraa, kun tähän asti Momo näyttää toimineen pentujen kiipeilytelineenä ja puruleluna (teki oikein pahaa katsoa kun yllätin Nuuskiksen kiskomassa ja ravistelemassa ihan tohkeissaan neulanterävillä naskalihampaillaan Momon korvaa, pikku mamman kestäessä urhoollisesti käsittelyn). Sunnuntaiaamuna Momo jo tapaili leikkiä Fredan kanssa - Momo osasi leikkiä tosi nätisti ja huomaavaisesti (katraan isoimman mutta silti vielä pikkiriikkisen) poikansa kanssa!
Perjantaina saavuttiin paikalle illalla, yö kului rattoisasti pentulaumaa ihastellen. On se kumma miten ei vielä tässä vaiheessakaan malta nukkua pikku poikien seurassa, ei vaikka miten väsyttäisi. Aivan liian suloisia... Kun yhden otti sylihoitoon sohvalle, kolme muuta roikkui sohvan reunassa kiinni ja yritti päästä mukaan sylittelyyn. Kun pentusia on yhdeksän, niin aika rattoisasti yö meni sylitellessä ja leikkitätinä toimiessa < 3.
Lauantaina piti raastaa itsensä irti pennuntuoksusta, kun lähdettiin haaveilemaan asuntomessuille. Oli kyllä ehdottomasti mielenkiintoisempaa kuin viimeksi Espoon messuilla käydessä. Kannattava reissu kaikinpuolin. Illalla tietenkin piti palata pikaisesti pentuja katsomaan ennen paluuta mökille grillailemaan. Ja saatiin nauttia jopa hetken auringonpaisteesta. Muutoin ilma ei oikein suosinut pentujen ulkokuvausta. Harmaata, harmaata ja sateista (paitsi se aika kun oltiin asuntomessuilla...) ryyditettynä hetkellisillä auringon pilkahduksilla.
Sunnuntaina jälleen aamulla pikavisiitti pentuja nuuskuttelemaan, sitten kaapattiin Momo mukaan ja lähdettiin mökille polskuttelemaan ja grillailemaan. Vähän jännitti miten tytöt pitkän tauon jälkeen tulevat auton pikkiriikkisessä takaosassa toimeen, mutta ei huolta. Siellä ne menivät yhdessä kuin aina ennenkin, Momo painoi vielä päänsä heti Taran turvallisen selän päälle *liikutus...*.
Perillä Momo alkoi palailemaan omaksi itsekseen. Momo on ollut vähäsen vaisuhkon ja vakavan oloinen pentujen syntymästä asti, ehkä osittain siksi ettei sillä ole oikein energiaa (Momo on tooodella laiha huolimatta todella isoista ruoka-annoksistaan ja Momon kohtu ei ole vieläkään supistunut takaisin normaaliksi, mikä voi ehkä myöskin vaikuttaa olotilaan) ja siksi että se on niin tarmokkaasti keskittynyt vain pentujen hoitoon. Nyt Momo innostui uimaan ihan kunnolla, leikkimään Taran kanssa, hepuloimaan keppien kanssa - olemaan kaikinpuolin sellainen mamman pieni auringonpaiste kuin se on aina ollut. Muutenkin tuntui niin ihanalta, kun koko lauma oli pitkästä aikaa koossa kokonaisuudessaan < 3.
Tarakin pääsi tutustumaan pikku poikiin, tai oikeammin: olisi päässyt jos olisi halunnut. Sisällä pentujen talsiessa Taran ohi ulkoilemaan, Tara sulkeutua "see no evil, hear no evil..." tilaan. Ulkona Tara taisi lopullisesti kauhistua nähdessään Momon yhdeksän pikku hirviön ympäröimänä ja ryntäsi suoraan avoinaiseen auton takakonttiin (Tarahan ei ikinä mene autoon ilman patistelua, saati että ihan itsenäisesti...) eikä tullut sieltä enää pois. Sisällä (kun ei vielä nähnyt mitä keittiössä oikein eli) piti tulla niin lähellä kuin mahdollista, ja silti ahdisti kun ei päässyt samaan huoneeseen...
Mutta olivat pennut tälläkin kertaa kuitenkin pääosassa. Tyypit olivat jälleen kehittyneet huimasti sitten viime kerran. Piti vähän väliä huokailla ja päivitellä ihastuksesta kun joku teki jotain hienoa tai oli muutoin vain aivan liian suloinen. Ihan melkein sisäsiistejäkin ovat - pissahädän yllättäessä jokainen suuntaa tiettyyn nurkkaan sanomalehden päälle suorittamaan toimituksen - miten ihmeessä ne oikein oppivat tuollaisenkin...
Yleisesti ottaen joka iikka on vain niin kamalan tomera ja reipas. Eivät ne näytä olevan moksiskaan mistään uudesta, kaikkeen mennään tutustumaan päätäpahkaan nenät uteliaasti tuhisten ja kaikkea mahdollista otetaan suuhun, maistellaan ja taistellaan (jopa metallista vesiränniä yritettiin kovasti kiskoa :D) - Momo on tehnyt kyllä hurjan hienon pesueen < 3.
Pojilla alkaa myös olemaan sen verran koodrinaatiota ja kokoa, että kohta Momo saa niistä leikkiseuraa, kun tähän asti Momo näyttää toimineen pentujen kiipeilytelineenä ja puruleluna (teki oikein pahaa katsoa kun yllätin Nuuskiksen kiskomassa ja ravistelemassa ihan tohkeissaan neulanterävillä naskalihampaillaan Momon korvaa, pikku mamman kestäessä urhoollisesti käsittelyn). Sunnuntaiaamuna Momo jo tapaili leikkiä Fredan kanssa - Momo osasi leikkiä tosi nätisti ja huomaavaisesti (katraan isoimman mutta silti vielä pikkiriikkisen) poikansa kanssa!
Perjantaina saavuttiin paikalle illalla, yö kului rattoisasti pentulaumaa ihastellen. On se kumma miten ei vielä tässä vaiheessakaan malta nukkua pikku poikien seurassa, ei vaikka miten väsyttäisi. Aivan liian suloisia... Kun yhden otti sylihoitoon sohvalle, kolme muuta roikkui sohvan reunassa kiinni ja yritti päästä mukaan sylittelyyn. Kun pentusia on yhdeksän, niin aika rattoisasti yö meni sylitellessä ja leikkitätinä toimiessa < 3.
Lauantaina piti raastaa itsensä irti pennuntuoksusta, kun lähdettiin haaveilemaan asuntomessuille. Oli kyllä ehdottomasti mielenkiintoisempaa kuin viimeksi Espoon messuilla käydessä. Kannattava reissu kaikinpuolin. Illalla tietenkin piti palata pikaisesti pentuja katsomaan ennen paluuta mökille grillailemaan. Ja saatiin nauttia jopa hetken auringonpaisteesta. Muutoin ilma ei oikein suosinut pentujen ulkokuvausta. Harmaata, harmaata ja sateista (paitsi se aika kun oltiin asuntomessuilla...) ryyditettynä hetkellisillä auringon pilkahduksilla.
Sunnuntaina jälleen aamulla pikavisiitti pentuja nuuskuttelemaan, sitten kaapattiin Momo mukaan ja lähdettiin mökille polskuttelemaan ja grillailemaan. Vähän jännitti miten tytöt pitkän tauon jälkeen tulevat auton pikkiriikkisessä takaosassa toimeen, mutta ei huolta. Siellä ne menivät yhdessä kuin aina ennenkin, Momo painoi vielä päänsä heti Taran turvallisen selän päälle *liikutus...*.
Perillä Momo alkoi palailemaan omaksi itsekseen. Momo on ollut vähäsen vaisuhkon ja vakavan oloinen pentujen syntymästä asti, ehkä osittain siksi ettei sillä ole oikein energiaa (Momo on tooodella laiha huolimatta todella isoista ruoka-annoksistaan ja Momon kohtu ei ole vieläkään supistunut takaisin normaaliksi, mikä voi ehkä myöskin vaikuttaa olotilaan) ja siksi että se on niin tarmokkaasti keskittynyt vain pentujen hoitoon. Nyt Momo innostui uimaan ihan kunnolla, leikkimään Taran kanssa, hepuloimaan keppien kanssa - olemaan kaikinpuolin sellainen mamman pieni auringonpaiste kuin se on aina ollut. Muutenkin tuntui niin ihanalta, kun koko lauma oli pitkästä aikaa koossa kokonaisuudessaan < 3.
Tarakin pääsi tutustumaan pikku poikiin, tai oikeammin: olisi päässyt jos olisi halunnut. Sisällä pentujen talsiessa Taran ohi ulkoilemaan, Tara sulkeutua "see no evil, hear no evil..." tilaan. Ulkona Tara taisi lopullisesti kauhistua nähdessään Momon yhdeksän pikku hirviön ympäröimänä ja ryntäsi suoraan avoinaiseen auton takakonttiin (Tarahan ei ikinä mene autoon ilman patistelua, saati että ihan itsenäisesti...) eikä tullut sieltä enää pois. Sisällä (kun ei vielä nähnyt mitä keittiössä oikein eli) piti tulla niin lähellä kuin mahdollista, ja silti ahdisti kun ei päässyt samaan huoneeseen...
Ja ulkona sitten yritettiin pysyä mahdollisimman kaukana hunnilaumasta... Sunnuntaina jäi sentään vähän lähemmäksi (noin 10 metrin päähän ;) ja uskaltautui jopa ihan pikaisesti käydä kurkkaamassa aitauksen takana, mutta päätti samantien juosta takaisin turvallisen matkan päähän moisista :D.
Tarasta puheenollen, pääsin näkemään pikaisesti Taran aina niin ihastuttavaa Piikki -isukkiakin. Kyllä ainakin oma silmä näkee noissa kahdessa yhtäläisyyksiä ainakin liikkeiden ja olemuksen suhteen. Piikkiä olisi kyllä jäänyt ihastelemaan pidemmäksin aikaa < 3.
Tarasta puheenollen, pääsin näkemään pikaisesti Taran aina niin ihastuttavaa Piikki -isukkiakin. Kyllä ainakin oma silmä näkee noissa kahdessa yhtäläisyyksiä ainakin liikkeiden ja olemuksen suhteen. Piikkiä olisi kyllä jäänyt ihastelemaan pidemmäksin aikaa < 3.
Tällä kertaa tajusi myös sen kuinka nopeasti aika on kulunut. Ei mene enää aikaakaan, kun ollaan taas koko porukka koossa < 3. Ei malttaisi millään odottaa - Momon kanssa vietetty laatuaika vain kasvatti ikävää. Toisaalta odotukseen liittyy myös haikeutta, sillä myös pikku poikien pesästä lentämiseen on enää vain kivenheitto...
