maanantai 10. elokuuta 2009

Pikkupoikia katsomassa - jälleen kerran

Jälleen yksi viikonloppu takana pennuntuoksuista elämää. Tällä kertaa Tara jäi kotiin, kun matka taittui junalla, enkä viitsinyt kiusata Taraa junamatkalla, kun se on viime aikoina stressannut enenevässä määrin jostain syystä juuri tuota helsinki-tampere väliä. Ensi viikolla Tarakin pääsee jälleen mukaan, sillä silloin on aika hakea Momo kotiin. Niin se aika vierähtää.
Tällä kertaa ilma oli aivan upea, joten päivät kuluivat ulkona. Kamera tosin pysyi suurimman osan aikaa laukussaan ja se kuvaaminen mitä tapahtui, tapahtui pääosin videokameralla. Harmillisesti en osaa itse siirtää videoita koneelleni, joten videot tulevat näkyviin sitten joskus kun joku viksumpi tulee apuun. Luvassa on ainakin leikittämistä ja räminätölkkileikkejä. Itse pääsin ensi kerran katselemaan pentujen yksittäin leikittämistä ja aikasta kivan näköistä meno oli, vaikka pennut aikataulullisten syiden vuoksi jouduttiin kiikuttamaan leikkituokioon kesken unien.
Räminätölkkien lisäksi pojat olivat päässeet tutustumaan viikon aikana jälleen uusiin asioihin, kuten esimerkiksi peltiseen alustaan ja imuriin. Viikonloppuna lisättiin repertuaariin kahluuallas (joka tosin Momon kanssa onnistuttiin rikkomaan ennenkuin pennut edes näkivät allasta, mutta onneksi allas tästä huolimatta piti edes hiukan vettä sisällään), kevythäkki, kottikärryt (näillä sekä pörrättiin pentujen seassa, että kuljetettiin pojat niityltä kotiin) sekä muovinarut - kaikki lastenleikkiä pojille. Hauska oli myös huomata, että kaikki tuntuivat tykkäävän entistä enemmän kanniskella tavaroita. Kengät, aurinkolasit ja muut käsistä päästetyt tavarat löytyivät ties mistä pienten vintiöiden jäljiltä - vaikkei niitä vielä pystynyt käskyttämään etsimään kadottamiaan tavaroita, onneksi useimmat tykkäsivät leikittäessä palauttaa lelunsa leikittäjälle, :D.
La ja su yönä huolestuin hiukan Momon voinnista, kun se oli niiin masentuneen oloinen.  Ulkona tyttö oli kuitenkin paljon reippaampi ja innostui leikkimään mamman kanssa pentujen uudessa "puistossakin", jossa oli pentujen juttujen lisäksi kepit, "hyppyeste" ja hiukan aiempaa pidempi putki, joka tosin oli niin paljon pienempi, että Momo jäi kerran jos toisenkin jumiin sinne, mutta se ei pikku mammaa hidastanut - kesti vain hetken kauemmin kun rimpuili itsenä ulos ansasta :D. Tänään lääkärissä Momo ultrattiin varmuuden vuoksi - kohtu oli kunnossa ja supistunutkin sitten viime kerran, jos ei nyt täysin takaisin omiin mittoihinsa, niin sitten ainakin melkein. Ehkä Momolla on vain synnytyksen jälkeinen masennus ja se tarvitsee runsaasti virikkeitä, jotta palautuu normaliksi (Noora on kyllä yrittänyt kovasti keksiä Momolle mieluista virikettä muun muassa pupujahdin merkeissä ;D)... Pentujen kanssa Momo on kuitenkin edelleen kovin huolehtivainen - vaikka Momo ei koko aikaa pentujen vierellä viihdykkään, niin niitä pitää käydä tasaisin väliajoin katsomassa (jos se mahdollisuus evätään, itku alkaa aika pian), ruokkimassa ja hoivaamassa.  
Ai niin, taas pääsin ihastelemaan hiukan lisää Piikkiä - on siinä vain niin kovasti jotain, joka muistuttaa Tarasta, että teki mieli rutistaa koiraa joka kerta kun näin sen <3 .="" ei="" ik="" ilo="" ja="" katsella="" kyll="" n="" nyt="" oli="" p="" painavan="" piikin="" poikaa.="" tekemist="" yht="" ytt="">
Mutta pari "pakollista" kuvaa pojista noin viisi viikkoisina:
Yksi (monista) syistä, miksi tykkään Sintistä: se kallistelee välillä päätään, kun sille juttelee. Nuuskis testaa miltä maistuu kottikärry :D Pätkiksen ja monen veljen mielestä hirmuisen mielenkiintoista. Pentutaksi yhdeksälle matkustajalle. Fiilistelyä narujen alla (tuuli sen verran paljon, etteivät nuo oikein ajaneet aiottua käyttötarkoitusta, mutta ehtiväthän nuo vielä). Kun on vauva, voi nukkua ihan missä vain...
Kun aiemmin olen vain leikitellyt ajatuksella, että yksi pojista tulisi meille, niin viime aikoina olen ajatellut asiaa vakavammin. Niin hirveästi tekisi mieli, niin hurmaavia nuo ovat ja jokainen varastanut oman palasensa sydämestä. Tämän viikon aikana olen päättänyt lopullisen päätöksen tehdä - saa nähdä miten käy... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti