keskiviikko 26. elokuuta 2009

Meet Tosselin ou-nou Haisuli "Pätkis" - meidän oma rakkauspakkaus

Aivan oikein arvasin - ei tarvinnut kuin vähän aikaa nuuskutella Pätkistä, niin kaikki (tai no, tällä luonteella ei voi ikinä olla täysin stressaamatta ;D) huolet oli unohdettu. Ajeltiin tänään Tampereelle, josta napattiin Tampereen porukan treenien jälkeen Pätkis mukaamme. Tytöt pääsivät ennen kotiin lähtöä tervehtimään poikaa. Tara turvautui jälleen "see no evil, hear no evil..." taktiikkaan, Momo sen sijaan oli iloisempi jälleennäkemisestä.



Onnellinen Momo hoivaamassa kadonnutta lammastaan (Momo ei oikein malta jättää poikaansa silmistään, koko ajan siinä olisi jotain hoitamista...)
Automatkan pari ensimmäistä minuuttia napero hyöri ja pyöri sylissä, mutta sitten painautui aivan liki ja nukahti niille sijoilleen. Ja nukkui siinä rauhassa melkein koko kotimatkan. Heräsi kunnolla vasta Helsingin kohdilla, jonka jälkeen hyöri sylissä (nenästä puremista, nuolemista, Nikon syliin ja takapenkille pyrkimistä...) loppumatkan. Pysähdyttiin ennen kotiutumista golffilla ulkoilemassa. Pätkis ei ollut moksiskaan remmistä tai uudesta ympäristöstä, rymisteli tyttöjen perässä pimeällä golffilla (jossa huristeli kaikenlisäksi useampi golffiauto tyhjentämässä kenttää palloista) kuin olisi aina kulkenut meidän mukana :D. Tara sieti pentua ilman mutinoita, tosin enemmän Pätkistä kiinnosti äitinsä, eikä Tara siis joutunut pahemmin lähikontaktiin pojan kanssa.
Sisälle tultiin yhtä reippaasti kuin ulkoiltiinkin. Tara pääsi turvaan olkkarin/keittiön puolelle äidin jäädessä poikansa (ja Nikon) kanssa makkareiden puolelle. Äidistä huolimatta Pätkis olisi kovasti tahtonut kovasti tahtonut tulla Taran ja minun luokse (itkua), mutta useamman lässytyshetken, ruokailun ja leikkimisten jälkeen rauhoittui äidin kylkeen nukkumaan. On se vaan aivan ihana pikku poika - me ollaan ihan myytyjä <  3 (saas nähdä kuinka maltan huomenna lähteä töihin :D).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti