Päivitetään vuodelle 2019
Kun blogin päivittäminen jää, niin se sitten kanssa jää. Ja kun juuri mitään ei ole kirjannut ylös, niin ei tässä vaiheessa toki enää mitään kirjoittamisen arvoista enää muistakkaan. Koska en nyt kuitenkaan ole vielä valmis ihan kokonaan kuoppaamaan blogivanhustani, niin päivitetään tällainen pikainen katsaus viimeisten kuukausien tapahtumiin.
Edellisen päivityksen jälkeen saatiin vielä yksi agiserti heinäkuussa Agiråkissa, mutta sen jälkeen tipahdettiin melkoiseen hyllyputkeen, josta ei ole vieläkään kunnolla noustu ylös. Jokunen (viisi) nolla syksyllä kyllä tehtiin, mutta kaikki ne on olleet sellaista hampaat irvessä vääntämistä ja pelasteluakalastelua. Olen ollut ihan älyttömän turhautunut omaan kädettömyyteen - en vain saa itsestäni irti riittävän rivakkaa liikkumista (ohjaamisesta puhumattakaan) ja niin sitä sitten ollaan aina myöhässä tilanteissa. Välillä on ollut Hikan puolesta ihan kamala morkkis, se niin ansaitsisi jonkun hitusen lahjakkaamman. Mutta toisaalta, vaikka olisi kuinka karsea agimasis, niin nautin Hikun kanssa juoksemisesta ihan aina, joten tällä mennään. Joko kehityn tai sitten en. Pitää kai vaan oppia olemaan itselleen armollisempi.
Kehittymisestä puheenollen, meidät valittiin yllättäen FitDog Agilityteamiin kaudelle 2018-2019! Meinaan niin imeä kaiken mahdollisen opin mitä leiriviikonlopuista irti saa - yksi ihan huippu leiriviikonloppu jo olikin joulukuun alussa ja seuraavakin leiriviikonloppu on onneksi jo tämän kuun lopussa. Lisäksi olen varannut niin useita ison radan irtotreenejä kuin mahdollista - toiveena, että noista treeneistä saisin ammennettua varmuutta liikkumiseen kisoissa.
Osaksi turhautumista on varmaan lisännyt se, etten päässyt omatoimitreenaamaan elokuun jälkeen lainkaan ennenkuin vasta nyt joulukuussa. Alkoi olemaan hirveästi kaikenlaisia asioita, joita treeneissä tuli esiin, mutta joille ei päässyt tekemään mitään. Samalla huomasi, että puomi, keinu, kepit ja moni muu asia vaatisi säännöllista vahvistamista ja haastamista. Joulukuun lopussa otettiinkin sitten ilo irti omatoimitreeneistä. Olin joulusta eiliseen asti lomalla ja hinkutettiin suuntakäskyjä, innejä, kiertoja, erottelua ja vähän puomiakin ihan jokaikinen päivä. Listasta voi päätellä, että olen päättänyt lisätä meidän työkalupakkiin liudan suullisia käskyjä - jos olen kroonisesti aina myöhässä niin ehkä vahvat suulliset käskyt voisivat helpottaa asioita.
Onni on ihan käsittämättömän nopeaoppinen koira, joka kestää teknistä hinkuttamista ihan käsittämättömän pitkiä rupeamia!
Puomi taas on vaihteeksi rikki, osumat ovat järjestään tosi ylhäällä enkä ole saanut joululoman aikanakaan puomia kulkemaan niin hyvin kuin haluaisin. Oikein ärsyttää katsoa instapäivityksiä kesältä, kun puomin kanssa sai vaan fiilistellä... Sunnuntaina olisi Iidan juoksari-irtotreeni, jospa sieltä saisi edes vähän toivoa treenikassiin mukaan.
Aksan lisäksi ollaan paimennettu ihan älyttömästi paljon enemmän kuin ikinä ennen. Paimennettiin kesällä aika ahkerasti ja samoin on käynyt syksylläkin. Kivasti on saanut ostettua tuurauskertoja ja ollaan syksyllä päästy peruskuljettelun lisäksi tekemään kaikenlaisia tehtäviäkin kuten häkitystä, kujia, hakujen alkeita (suuntia siis). Nyt tammikuussa alkaa viiden kerran teematreenikurssi. Huomenna olisi ensimmäinen kerta, mutta menin tuplabuukkaamaan meidät kisoihin. Mutta ensi viikonloppuna sitten. Alla pätkiä heinäkuun vikan viikonlopun treenistä, on muuten ihka ainoa video meidän koko paimennusuralta! Aikalailla yrityksen ja erehdyksen kautta olen hapuillut eteenpäin, välillä leijutaan seitsemännessä taivaassa ja sitten taas rysähdetään alas pilvilinnoista, iso kiitos lähtee täältä Piille omistajineen kaikista paimennuspäivityksistä - ihan parasta vertaistukea!
Muuten ollaan porskuteltu eteenpäin, kaikki koirat on olleet hyvässä kuosissa (noh, Momo kyllä selkeästi kokoajan vanhenee..). Omat asumiskuviot ovat edelleen mutkalla ja solmussa, vaikka olin niin varma viime vuoden ensimmäistä blogikirjoitusta kirjoittaessani, että vuosi 2018 olisi tuonut sen suhteen vähän parempia juttuja. Mutta nyt asiat ovat liikahdelleet enemmän kuin viimeisten reilun kahden vuoden aikana yhteensä, joten uskallan ihan vähän liputtaa muutosten puolesta vuodelle 2019. Toivottavasti tämän osalta olisi piankin jotain iloista päivitettävää...
Ylläolevasta johtuen en jaksa koiraharrastusrintamalla sen kummemmin asetella tavoitteita. Tai ainakaan tuloksiin liittyviä tavoitteita. Juu, olisihan se tosi kiva saada heti juhannuksen jälkeen kolmas agiserti ja siten Hikusta valio. Ja olisihan se oikein kiva saada kerättyä sertin arvoisia nollia myös hypäreiltä. Ja olisi kiva kerätä SM-nollat. Ja vaikka jotain arvokisajuttuja. Ja toki tehdään töitä sen eteen, että jossain vaiheessa radoilla mentäisiin saumattomana tiiminä ja vedeltäisiin ihkuja flow -ratoja toisensa perään. Ja olishan se kiva käydä kokeilemassa paimennuksessa (taippareita ja) esikoetta. Ja kuka tietää vaikka innostuisin vuoden tauon jälkeen harrastelemaan jälleen muutakin kuin aksaa ja paimennusta. Mutta me mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan.
Edellisen päivityksen jälkeen saatiin vielä yksi agiserti heinäkuussa Agiråkissa, mutta sen jälkeen tipahdettiin melkoiseen hyllyputkeen, josta ei ole vieläkään kunnolla noustu ylös. Jokunen (viisi) nolla syksyllä kyllä tehtiin, mutta kaikki ne on olleet sellaista hampaat irvessä vääntämistä ja pelasteluakalastelua. Olen ollut ihan älyttömän turhautunut omaan kädettömyyteen - en vain saa itsestäni irti riittävän rivakkaa liikkumista (ohjaamisesta puhumattakaan) ja niin sitä sitten ollaan aina myöhässä tilanteissa. Välillä on ollut Hikan puolesta ihan kamala morkkis, se niin ansaitsisi jonkun hitusen lahjakkaamman. Mutta toisaalta, vaikka olisi kuinka karsea agimasis, niin nautin Hikun kanssa juoksemisesta ihan aina, joten tällä mennään. Joko kehityn tai sitten en. Pitää kai vaan oppia olemaan itselleen armollisempi.
Kehittymisestä puheenollen, meidät valittiin yllättäen FitDog Agilityteamiin kaudelle 2018-2019! Meinaan niin imeä kaiken mahdollisen opin mitä leiriviikonlopuista irti saa - yksi ihan huippu leiriviikonloppu jo olikin joulukuun alussa ja seuraavakin leiriviikonloppu on onneksi jo tämän kuun lopussa. Lisäksi olen varannut niin useita ison radan irtotreenejä kuin mahdollista - toiveena, että noista treeneistä saisin ammennettua varmuutta liikkumiseen kisoissa.
Onni on ihan käsittämättömän nopeaoppinen koira, joka kestää teknistä hinkuttamista ihan käsittämättömän pitkiä rupeamia!
Puomi taas on vaihteeksi rikki, osumat ovat järjestään tosi ylhäällä enkä ole saanut joululoman aikanakaan puomia kulkemaan niin hyvin kuin haluaisin. Oikein ärsyttää katsoa instapäivityksiä kesältä, kun puomin kanssa sai vaan fiilistellä... Sunnuntaina olisi Iidan juoksari-irtotreeni, jospa sieltä saisi edes vähän toivoa treenikassiin mukaan.
Aksan lisäksi ollaan paimennettu ihan älyttömästi paljon enemmän kuin ikinä ennen. Paimennettiin kesällä aika ahkerasti ja samoin on käynyt syksylläkin. Kivasti on saanut ostettua tuurauskertoja ja ollaan syksyllä päästy peruskuljettelun lisäksi tekemään kaikenlaisia tehtäviäkin kuten häkitystä, kujia, hakujen alkeita (suuntia siis). Nyt tammikuussa alkaa viiden kerran teematreenikurssi. Huomenna olisi ensimmäinen kerta, mutta menin tuplabuukkaamaan meidät kisoihin. Mutta ensi viikonloppuna sitten. Alla pätkiä heinäkuun vikan viikonlopun treenistä, on muuten ihka ainoa video meidän koko paimennusuralta! Aikalailla yrityksen ja erehdyksen kautta olen hapuillut eteenpäin, välillä leijutaan seitsemännessä taivaassa ja sitten taas rysähdetään alas pilvilinnoista, iso kiitos lähtee täältä Piille omistajineen kaikista paimennuspäivityksistä - ihan parasta vertaistukea!
Muuten ollaan porskuteltu eteenpäin, kaikki koirat on olleet hyvässä kuosissa (noh, Momo kyllä selkeästi kokoajan vanhenee..). Omat asumiskuviot ovat edelleen mutkalla ja solmussa, vaikka olin niin varma viime vuoden ensimmäistä blogikirjoitusta kirjoittaessani, että vuosi 2018 olisi tuonut sen suhteen vähän parempia juttuja. Mutta nyt asiat ovat liikahdelleet enemmän kuin viimeisten reilun kahden vuoden aikana yhteensä, joten uskallan ihan vähän liputtaa muutosten puolesta vuodelle 2019. Toivottavasti tämän osalta olisi piankin jotain iloista päivitettävää...
Ylläolevasta johtuen en jaksa koiraharrastusrintamalla sen kummemmin asetella tavoitteita. Tai ainakaan tuloksiin liittyviä tavoitteita. Juu, olisihan se tosi kiva saada heti juhannuksen jälkeen kolmas agiserti ja siten Hikusta valio. Ja olisihan se oikein kiva saada kerättyä sertin arvoisia nollia myös hypäreiltä. Ja olisi kiva kerätä SM-nollat. Ja vaikka jotain arvokisajuttuja. Ja toki tehdään töitä sen eteen, että jossain vaiheessa radoilla mentäisiin saumattomana tiiminä ja vedeltäisiin ihkuja flow -ratoja toisensa perään. Ja olishan se kiva käydä kokeilemassa paimennuksessa (taippareita ja) esikoetta. Ja kuka tietää vaikka innostuisin vuoden tauon jälkeen harrastelemaan jälleen muutakin kuin aksaa ja paimennusta. Mutta me mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan.
