Kahden treenin taktiikalla BH Hikka Kirppu Kahvipapunen!
Sain pari viikkoa sitten ihan kuningasidean istuessani Akatemian pihalla odottamassa Iidan juoksarikurssin alkamista. Surffailin odottaessani huvikseni samalla Virkussa ja jostain syystä eksyin katsomaan BH kokeita. En tiedä miksi, ehkä se oli meidän rally-koe, jonka jälkeen aloin uskomaan Hikun osaamiseen (suomennettuna tekniikasta viis, kunhan asenne on jees 😀), mutta oli mitä oli, siitä se ajatus jotenkin lähti. Ensin katsoin, että LUKKilla olisi marraskuun lopussa BH koe, mutta lopulta päätin ilmoittautua Imppareiden BH kokeeseen kuun puoleen väliin. Tai no, ensin laitoin Akulle viestin, että vieläkö ne treenaa tottista kentällä ja saisko tulla kuokkimaan. Ja kun vastaus oli myöntävä, niin samana päivänä kun päästiin kuokkimaan kentälle, ilmoittauduin kokeeseen :D. Tarkoitus oli treenata ihan hulluna ilmoittautumisesta kokeeseen, mutta lopulta päästiin kahdesti kentälle niin, että meillä oli treeniseuraa ja kahdesti yksin. Mutta se onneksi riitti ja nyt meillä on BH tehtynä jos joskus ollaan valmiita FH kokeisiin :)
Muutoin on ollut tosi hiljaista. Kolme viikkoa sitten perjantaina meillä alkoi Akatemian agit uudessa ryhmässä. Meinasin jaksamis- ja ehtimisongelmien vuoksi jättää treenit talveksi, mutta kun saatiin paikka perjantaille niin ainakin ehtimisongelma oli ratkaistu sillä (olen pääsääntöisesti aina perjantaisin etänä). Mutta saa nähdä miten käy jaksamisen, tähän mennessä ollaan päästy vasta kerran treeneihin :D
Mutta niihin treeneihin. Ei sitten päästy 7 estettä pidemmälle (tai no, ihan loppuun tein 7-11 pätkän, mutta sitä ei lasketa kun tehtiin se "bonuksena" eikä siinä ollut ongelmia), kun en vaan saanut ohjattua Hikkaa 4-6 väliä. Ohjasin sisäkautta, lähdössä 3-4 väliin odottamaan ja heti kun vapautin Hikan piti lähteä liikkeelle (eikä jäädä katsomaan ottaako se 2 vai ei...), 4 takaakierto sen jälkeen persjättö ja uus takaakierto (tässä oli yleensä aina myöhässä kun olin jäänyt ihmettelemään alkuun) haltuun ja siitä päällejuoksuna 6. Hikuhan tulee niin hyvin ohjauksiin ja esmes tuon 6-7 meni oikeastaan ihan itsestään, että ongelmana olin etana minä.
Olin aina jäljessä, hidas, väärässä paikassa - en luottanut koiraan enkä itseeni ja tuossa pitäisi uskaltaa mennä. Sinnikkään yrittämisen ja lopulta ihan vaan puhtaalla kiukulla sain itsestäni irti sen verran, että saatiin onnistumaan. Juha sanoikin ettei tää ollut Hikun treeni (jolla ei ollut mitään ongelmia, se osaa kyllä hommansa ihan pienistäkin vihjeistä takaakin ohjaten) vaan ohjaajan, joka pitäisi saada koiran tasolle...
Lauantaina huristin puolentoista vuoden (?) tauon jälkeen Imphan kentälle himppusen ennen kasia. Kenttä oli ihan lumen ja sohjon peitossa, mutta vartissa seurautin pikkaisen Hikua ja Pätkistä ja Momokin pääsi autosta. Sitten huristettiin takaisin Lohjalle ja hallille ottamaan ihan ministi puomia ja Pätkälle humpsuttelua. Sitten kunnon lenkki pelloilla ja takaisin kentälle. Nyt LUKKin kentälle (melkein yhtä pitkän tauon jälkeen) kokeilemaan Hikun elämän ekaa paikkamakuuta ja tietty samantien niin, että Ukko hinkutti vieressä seuraamiskaaviota. Pysyi oikein hyvin ja rauhassa vaikka tuulikin niin että hyvä ettei noussut ilmaan! Seuraamisten osalta taas ei ollut Hikusen mielentila ihan (läheskään) samanlainen halli vs vieras kenttä, etenkään häiriössä. Joskin paransi huimasti ihan muutaman minuutin jälkeen.
LUKKin kentältä vielä Marjelle uimaan Pätkän ja Hikan kanssa. Oli muuten melkoisen väsynyttä porukkaa loppuillan :D
Sunnuntaina hyvistä suunnitelmista huolimatta en jaksanut tehdä muuta kuin lenkkeillä ja käväistä pikaiseen supermölleilemässä Hikan kanssa LÄGin epiksissä "kun ei ollut muutakaan tekemistä ja kotoa piti jonnekin päästä". Perinteitä kunnioittaen Hiku otti ja voitti (ja sai rikottujen lelujensa tilalle uuden, nyt tosin jo rikotun, lelun ja koiranmakkaraa). Rimat oli alhaalla ja estevälit aika isot, kun kenttä oli koko hallin mittainen, joten mentiin luuujaaaa. En "ihan" pysynyt perässä ja ohjaaminen oli ainakin loppusuoralla pelkkää meneeee käskyn epätoivoista huutamista kolmen tms esteen takaa :D
Mutta niin kivaa kun olikin taas niin kyllä tää nyt taisi olla meidän vika supermöllikisa.
Tiistaina jäi Iidan juoksarit väliin, kun oltiin koko ilta Imphan kentällä. Ilmoittauduin ens alkuun sinne BH kokeeseen ja sen jälkeen tottisteltiin Akun kanssa, niin että riisenit toimi häiriöinä, myöhemmin illalla törmäsin Elisaankin. Olipa muuten kamalan kiva nähdä molempia pitkästä aikaa ja ylipäänsä puuhastella kentällä! Hikun mielentila ei ollut edelleenkään sellainen kuin haluaisin - otti hintsusti häiriötä muista treenaajista, mutta ei niin etteikö olisi tehnyt hommia (muiden mielestä hienosti, mun mielestä se tuntui paineiselta) ja paikkamakuukin onnistui.
Loppuviikkona ei tehtykään sitten niin yhtään mitään. Töissä oli superkiireistä ja ke-to yönä Hikulle tuli joku pikavatsapöpö. Väliin jäi siis Saijan treenit (no, kävin treeneissä hengaamassa, mutta ei tehty mitään muuta kuin ihan tosi vähän puomia), Timon vauhtiratatreenit ja Akatemian agit. Harrrmittaa, etenkin Timon treenit...
Lauantaina aamusta kuitenkin Elisan kanssa Imphan kentälle. Hikulle paikkamakuu niin, että Hertta teki noutoja, "ilmoittautuminen" Hertan kanssa ja oikea ilmottautuminen (siis Elisan toimiessa "tuomarina"). Kentältä siirryttiin Elisan kanssa meille jäljestämään. Hiku ja Pätkä oli taas hurrrjan hyviä, Hikun mielentilakin menee kokoajan oikeaan suuntaan. Ja oli kyllä taas niin mukavaa puuhastella seurassa - jostain syystä etenkin peltojälki on aina mukavampaa seurassa, vaikka noin muutoin tykkään vähän liikaakin säätää keskenäni.
Pätkälle tällainen (oikeanpuoleinen) koko pellonmittainen jälki:
Ongelmat lähinnä kohdissa, jossa enemmän vettä (sitä oli koko jäljen, mutta välillä ihan vesiputteina), muuten ei tarttenut muuta kuin kulkea perässä ja ottaa rennosti, Pätkis kulki kuin junan raiteilla.
Hikulle taas laatikko, ongelmia tuotti jostain syystä kulmat ja jäljellä oli ekaa kertaa muutamia tyhjiä välissä, joissa olisi saanut olla tarkempi. Mutta noin kokonaisuutena tykkäsin kovin Hikun tekemisestä erityisesti ottaen huomioon, että tuuli oli kova ja satoi kokoajan.
Sunnuntaina huristettiin taas Imphan kentällä. Tehtiin Hikun kanssa tasan 5 minuutin treenit - mielentilaa, leikkimistä ja yks luoksetulo. Sitten pitikin lähteä pois, kun kentälle alkoi valumaan reilun puolen tunnin päästä alkavien treenien porukkaa. Voisi miettiä kuinka järkevää on ajaa 40 minuuttia suuntaansa viiden minuutin treenin takia, mutta tyhmistä ideoista kärsii vähän kaikki näköjään :D.
Kentältä lenkille ja sitten jäljet Hikulle ja Pätkälle. Hikulle taas laatikko, aiempaa pidempi vain, oli edelleen oikein kiva, vaikka jälki meni pitkälti niin vetisessä maassa, että nameja joutui kalastamaan vedestä. Kulmissa edelleen haparointia ja nosti pari kertaa jostain syystä päätä (laski takaisin samantien, mutta en tykkää), mutta tyhjät meni tällä kertaa tooosi hyvin.
Pätkikselle kuvan vasemmanpuoleinen jälki. Kulmat, pylpyrät ja piikki oli kaikki hyviä, ajeli jäljenkin oikein mallikkaasti ja selvitti hienosti tuoreiden peuran jälkien aiheuttaman houkutuksen tuolla ylimmällä suoralla. Mutta alkaa selvästi luottamaan itseensä jo vähän liikaakin, piti lisätä jo ekalla suoralla aikalailla enempi painetta mukaan vs aiemmat jäljet. Mutta kaikenkaikkiaan oikein hieno poikanen oli edelleen 💓
Ja siihen jäikin sitten meidän treenit, tottiksen tai aksan suhteen (jo toinen vko väliin juoksaritreenejä :/ ). Tarkoitus oli yrittää päästä kentälle tekemään mielentilaa mahdollisimman monesti ennen koetta, mutta viikko oli ihan järjettömän kiireinen töissä, joten jäi suunnittelun asteelle. Niinkuin kaikki muutkin treenit.
Toki tällaista pientä pihatestailua ehdittiin, mutta kun kentällä olisi pitänyt päästä, niin ei se hirveästi mun mieltä lohduttanut. Tässä siis löydettiin rotikoiden pallo pihalta ja pitihän sillä päästä testailemaan Hikun ekat seuraamiset niin, että palkka tulee muualta kuin multa (ja siitä pitää luopua). Hauska pipana :D Tuo mun käsi taas... Ihan kuin siellä kainalon alla olisi isompikin koira 😂
Niin ja kotipihalle kyhäsin tällaisen henkilöryhmän paremman puutteessa ja voin sanoa, että pimeällä sateisella pihalla toimi ihan hyvänä luonnetestinä. Ei kokeiltu uudestaan :D
Oli sitten muuten aika huippu fiilis suunnata perjantaina kokeeseen... Saatiin arvonnassa suoritusvuoro 3 ja siinä omaa vuoroa odotellessa olin ihan varma että kuolen jännitykseen. Jännitän aina, mutta tää oli jotain ihan karmeaa. Mutta Hiku oli aika pätevänä - ei taas ottanut pätkääkään itseensä mun jännittämistä, seuraaminen oli tuomarin mukaan "aktiivista, innokasta, tarkkaa ja piti paikkansa ja kontaktin hyvin". Hikulla ei ollut mitään ongelmia jaksaa überpitkää seuraamiskaaviota x2. Ja jäävät meni hienosti, niin valmistelevat osuudet kuin itse liikkeet ja luoksetulo oli nopee!
<3 .="" p="">
<3 .="" p="">Mulla oli sitten suuria ongelmia itseni kanssa - porhalsin kaaviot läpi ValentinKononen tyyliin hengittämättä ja mutkat suoriksi vetäen (keskityin vain siihen, että kävelen varmasti kentän päähän asti, että tulee tarpeeksi pitkä, mutta vetäisin sitten toisesta päästä liian lyhyeksi), menin sellaista vauhtia että ekassa kaaviossa tuomari ei ollut varma tehtiinkö nopeuden vaihdoksia ollenkaan... Olin myös hermostuneesti liikutellut jalkojani (Hiku otti kokoajan uutta perusasentoa) aina odotellessa, että päästään liikkeelle. Tuomari kysyikin ihan ensimmäisenä aloittaessaan arvostelun, että "ohjaaja taisi vähän jännittää"... Hiku rukka :D
Hiku taas mokasi henkilöryhmän - ei paineistunut niinkuin pelkäsin, päinvastoin innostui hauskasta kentälle ilmestyneestä ryhmästä ja pakka hajosi molempiin suuntiin. Onneksi vain ryhmän kohdalla :D. Paikallamakuussa kesti jääviin asti, jonka aikana hipsi mun luo. Mutta se onneksi riitti. Ja vaikka virheitä tuli, niin tällä treenillä olin niiiin tyytyväinen Hikun asenteeseen ja mielentilaan. Huippu tyyppi!
Sitten piti vielä jännittää kaupunkiosuus, kun eihän tuo maalaistollo ole edes Röykän kokoisessa paikassa hengannut. Mutta ei siinä tullut mitään ylläreitä - ympärille pakkautuva henkilöryhmä oli ok, autosta neuvoa kysyvä ovea paukuttava tyyppi oli ok, pimeästä mutkan takaa tullut juoksija oli ok, takaa suhahtelevaa juoksijaa ja pyöräilijää ei noteerannut mitenkään ja koiran ohitus meni samalla teemalla. Tolppaan kytkettynä koiran ohittaessa vierestä oli ihan rauhassa.
Joten lopputulemana Hiku sai BH tittelin ja minä hirveän päänsäryn päivän jännittämisen päätteeksi :D
Kotona ehdittiin käydä kääntymässä ennenkuin lähdettiin Saijan treeneihin (työt häiritsi niin pahasti koko viikon, ettei oltaisi ehditty treeneihin lainkaan ellei Saija olisi ystävällisesti ottanut meitä perjantai-iltaan). Ja tänään käytiin ekaa kertaa hallilla omatoimitreenaamassa varmaan kahteen viikkoon. Oli muuten aika helpotus, kun Hikka ei ollut unohtanut juoksareita - ihan täydelliset osumat joka ikinen toisto! Juoksareiden lisäksi vähän keinua. Pätkis ja Momo pääsi hubbailemaan.
Muutoin on ollut tosi hiljaista. Kolme viikkoa sitten perjantaina meillä alkoi Akatemian agit uudessa ryhmässä. Meinasin jaksamis- ja ehtimisongelmien vuoksi jättää treenit talveksi, mutta kun saatiin paikka perjantaille niin ainakin ehtimisongelma oli ratkaistu sillä (olen pääsääntöisesti aina perjantaisin etänä). Mutta saa nähdä miten käy jaksamisen, tähän mennessä ollaan päästy vasta kerran treeneihin :D
Mutta niihin treeneihin. Ei sitten päästy 7 estettä pidemmälle (tai no, ihan loppuun tein 7-11 pätkän, mutta sitä ei lasketa kun tehtiin se "bonuksena" eikä siinä ollut ongelmia), kun en vaan saanut ohjattua Hikkaa 4-6 väliä. Ohjasin sisäkautta, lähdössä 3-4 väliin odottamaan ja heti kun vapautin Hikan piti lähteä liikkeelle (eikä jäädä katsomaan ottaako se 2 vai ei...), 4 takaakierto sen jälkeen persjättö ja uus takaakierto (tässä oli yleensä aina myöhässä kun olin jäänyt ihmettelemään alkuun) haltuun ja siitä päällejuoksuna 6. Hikuhan tulee niin hyvin ohjauksiin ja esmes tuon 6-7 meni oikeastaan ihan itsestään, että ongelmana olin etana minä.
Olin aina jäljessä, hidas, väärässä paikassa - en luottanut koiraan enkä itseeni ja tuossa pitäisi uskaltaa mennä. Sinnikkään yrittämisen ja lopulta ihan vaan puhtaalla kiukulla sain itsestäni irti sen verran, että saatiin onnistumaan. Juha sanoikin ettei tää ollut Hikun treeni (jolla ei ollut mitään ongelmia, se osaa kyllä hommansa ihan pienistäkin vihjeistä takaakin ohjaten) vaan ohjaajan, joka pitäisi saada koiran tasolle...
Lauantaina huristin puolentoista vuoden (?) tauon jälkeen Imphan kentälle himppusen ennen kasia. Kenttä oli ihan lumen ja sohjon peitossa, mutta vartissa seurautin pikkaisen Hikua ja Pätkistä ja Momokin pääsi autosta. Sitten huristettiin takaisin Lohjalle ja hallille ottamaan ihan ministi puomia ja Pätkälle humpsuttelua. Sitten kunnon lenkki pelloilla ja takaisin kentälle. Nyt LUKKin kentälle (melkein yhtä pitkän tauon jälkeen) kokeilemaan Hikun elämän ekaa paikkamakuuta ja tietty samantien niin, että Ukko hinkutti vieressä seuraamiskaaviota. Pysyi oikein hyvin ja rauhassa vaikka tuulikin niin että hyvä ettei noussut ilmaan! Seuraamisten osalta taas ei ollut Hikusen mielentila ihan (läheskään) samanlainen halli vs vieras kenttä, etenkään häiriössä. Joskin paransi huimasti ihan muutaman minuutin jälkeen.
LUKKin kentältä vielä Marjelle uimaan Pätkän ja Hikan kanssa. Oli muuten melkoisen väsynyttä porukkaa loppuillan :D
Sunnuntaina hyvistä suunnitelmista huolimatta en jaksanut tehdä muuta kuin lenkkeillä ja käväistä pikaiseen supermölleilemässä Hikan kanssa LÄGin epiksissä "kun ei ollut muutakaan tekemistä ja kotoa piti jonnekin päästä". Perinteitä kunnioittaen Hiku otti ja voitti (ja sai rikottujen lelujensa tilalle uuden, nyt tosin jo rikotun, lelun ja koiranmakkaraa). Rimat oli alhaalla ja estevälit aika isot, kun kenttä oli koko hallin mittainen, joten mentiin luuujaaaa. En "ihan" pysynyt perässä ja ohjaaminen oli ainakin loppusuoralla pelkkää meneeee käskyn epätoivoista huutamista kolmen tms esteen takaa :D
Mutta niin kivaa kun olikin taas niin kyllä tää nyt taisi olla meidän vika supermöllikisa.
Tiistaina jäi Iidan juoksarit väliin, kun oltiin koko ilta Imphan kentällä. Ilmoittauduin ens alkuun sinne BH kokeeseen ja sen jälkeen tottisteltiin Akun kanssa, niin että riisenit toimi häiriöinä, myöhemmin illalla törmäsin Elisaankin. Olipa muuten kamalan kiva nähdä molempia pitkästä aikaa ja ylipäänsä puuhastella kentällä! Hikun mielentila ei ollut edelleenkään sellainen kuin haluaisin - otti hintsusti häiriötä muista treenaajista, mutta ei niin etteikö olisi tehnyt hommia (muiden mielestä hienosti, mun mielestä se tuntui paineiselta) ja paikkamakuukin onnistui.
Loppuviikkona ei tehtykään sitten niin yhtään mitään. Töissä oli superkiireistä ja ke-to yönä Hikulle tuli joku pikavatsapöpö. Väliin jäi siis Saijan treenit (no, kävin treeneissä hengaamassa, mutta ei tehty mitään muuta kuin ihan tosi vähän puomia), Timon vauhtiratatreenit ja Akatemian agit. Harrrmittaa, etenkin Timon treenit...
Lauantaina aamusta kuitenkin Elisan kanssa Imphan kentälle. Hikulle paikkamakuu niin, että Hertta teki noutoja, "ilmoittautuminen" Hertan kanssa ja oikea ilmottautuminen (siis Elisan toimiessa "tuomarina"). Kentältä siirryttiin Elisan kanssa meille jäljestämään. Hiku ja Pätkä oli taas hurrrjan hyviä, Hikun mielentilakin menee kokoajan oikeaan suuntaan. Ja oli kyllä taas niin mukavaa puuhastella seurassa - jostain syystä etenkin peltojälki on aina mukavampaa seurassa, vaikka noin muutoin tykkään vähän liikaakin säätää keskenäni.
Pätkälle tällainen (oikeanpuoleinen) koko pellonmittainen jälki:
Ongelmat lähinnä kohdissa, jossa enemmän vettä (sitä oli koko jäljen, mutta välillä ihan vesiputteina), muuten ei tarttenut muuta kuin kulkea perässä ja ottaa rennosti, Pätkis kulki kuin junan raiteilla.
Hikulle taas laatikko, ongelmia tuotti jostain syystä kulmat ja jäljellä oli ekaa kertaa muutamia tyhjiä välissä, joissa olisi saanut olla tarkempi. Mutta noin kokonaisuutena tykkäsin kovin Hikun tekemisestä erityisesti ottaen huomioon, että tuuli oli kova ja satoi kokoajan.
Sunnuntaina huristettiin taas Imphan kentällä. Tehtiin Hikun kanssa tasan 5 minuutin treenit - mielentilaa, leikkimistä ja yks luoksetulo. Sitten pitikin lähteä pois, kun kentälle alkoi valumaan reilun puolen tunnin päästä alkavien treenien porukkaa. Voisi miettiä kuinka järkevää on ajaa 40 minuuttia suuntaansa viiden minuutin treenin takia, mutta tyhmistä ideoista kärsii vähän kaikki näköjään :D.
Kentältä lenkille ja sitten jäljet Hikulle ja Pätkälle. Hikulle taas laatikko, aiempaa pidempi vain, oli edelleen oikein kiva, vaikka jälki meni pitkälti niin vetisessä maassa, että nameja joutui kalastamaan vedestä. Kulmissa edelleen haparointia ja nosti pari kertaa jostain syystä päätä (laski takaisin samantien, mutta en tykkää), mutta tyhjät meni tällä kertaa tooosi hyvin.
Pätkikselle kuvan vasemmanpuoleinen jälki. Kulmat, pylpyrät ja piikki oli kaikki hyviä, ajeli jäljenkin oikein mallikkaasti ja selvitti hienosti tuoreiden peuran jälkien aiheuttaman houkutuksen tuolla ylimmällä suoralla. Mutta alkaa selvästi luottamaan itseensä jo vähän liikaakin, piti lisätä jo ekalla suoralla aikalailla enempi painetta mukaan vs aiemmat jäljet. Mutta kaikenkaikkiaan oikein hieno poikanen oli edelleen 💓
Ja siihen jäikin sitten meidän treenit, tottiksen tai aksan suhteen (jo toinen vko väliin juoksaritreenejä :/ ). Tarkoitus oli yrittää päästä kentälle tekemään mielentilaa mahdollisimman monesti ennen koetta, mutta viikko oli ihan järjettömän kiireinen töissä, joten jäi suunnittelun asteelle. Niinkuin kaikki muutkin treenit.
Toki tällaista pientä pihatestailua ehdittiin, mutta kun kentällä olisi pitänyt päästä, niin ei se hirveästi mun mieltä lohduttanut. Tässä siis löydettiin rotikoiden pallo pihalta ja pitihän sillä päästä testailemaan Hikun ekat seuraamiset niin, että palkka tulee muualta kuin multa (ja siitä pitää luopua). Hauska pipana :D Tuo mun käsi taas... Ihan kuin siellä kainalon alla olisi isompikin koira 😂
Niin ja kotipihalle kyhäsin tällaisen henkilöryhmän paremman puutteessa ja voin sanoa, että pimeällä sateisella pihalla toimi ihan hyvänä luonnetestinä. Ei kokeiltu uudestaan :D
Oli sitten muuten aika huippu fiilis suunnata perjantaina kokeeseen... Saatiin arvonnassa suoritusvuoro 3 ja siinä omaa vuoroa odotellessa olin ihan varma että kuolen jännitykseen. Jännitän aina, mutta tää oli jotain ihan karmeaa. Mutta Hiku oli aika pätevänä - ei taas ottanut pätkääkään itseensä mun jännittämistä, seuraaminen oli tuomarin mukaan "aktiivista, innokasta, tarkkaa ja piti paikkansa ja kontaktin hyvin". Hikulla ei ollut mitään ongelmia jaksaa überpitkää seuraamiskaaviota x2. Ja jäävät meni hienosti, niin valmistelevat osuudet kuin itse liikkeet ja luoksetulo oli nopee!
<3 .="" p="">
<3 .="" p="">Mulla oli sitten suuria ongelmia itseni kanssa - porhalsin kaaviot läpi ValentinKononen tyyliin hengittämättä ja mutkat suoriksi vetäen (keskityin vain siihen, että kävelen varmasti kentän päähän asti, että tulee tarpeeksi pitkä, mutta vetäisin sitten toisesta päästä liian lyhyeksi), menin sellaista vauhtia että ekassa kaaviossa tuomari ei ollut varma tehtiinkö nopeuden vaihdoksia ollenkaan... Olin myös hermostuneesti liikutellut jalkojani (Hiku otti kokoajan uutta perusasentoa) aina odotellessa, että päästään liikkeelle. Tuomari kysyikin ihan ensimmäisenä aloittaessaan arvostelun, että "ohjaaja taisi vähän jännittää"... Hiku rukka :D
Hiku taas mokasi henkilöryhmän - ei paineistunut niinkuin pelkäsin, päinvastoin innostui hauskasta kentälle ilmestyneestä ryhmästä ja pakka hajosi molempiin suuntiin. Onneksi vain ryhmän kohdalla :D. Paikallamakuussa kesti jääviin asti, jonka aikana hipsi mun luo. Mutta se onneksi riitti. Ja vaikka virheitä tuli, niin tällä treenillä olin niiiin tyytyväinen Hikun asenteeseen ja mielentilaan. Huippu tyyppi!
Sitten piti vielä jännittää kaupunkiosuus, kun eihän tuo maalaistollo ole edes Röykän kokoisessa paikassa hengannut. Mutta ei siinä tullut mitään ylläreitä - ympärille pakkautuva henkilöryhmä oli ok, autosta neuvoa kysyvä ovea paukuttava tyyppi oli ok, pimeästä mutkan takaa tullut juoksija oli ok, takaa suhahtelevaa juoksijaa ja pyöräilijää ei noteerannut mitenkään ja koiran ohitus meni samalla teemalla. Tolppaan kytkettynä koiran ohittaessa vierestä oli ihan rauhassa.
Joten lopputulemana Hiku sai BH tittelin ja minä hirveän päänsäryn päivän jännittämisen päätteeksi :D
Kotona ehdittiin käydä kääntymässä ennenkuin lähdettiin Saijan treeneihin (työt häiritsi niin pahasti koko viikon, ettei oltaisi ehditty treeneihin lainkaan ellei Saija olisi ystävällisesti ottanut meitä perjantai-iltaan). Ja tänään käytiin ekaa kertaa hallilla omatoimitreenaamassa varmaan kahteen viikkoon. Oli muuten aika helpotus, kun Hikka ei ollut unohtanut juoksareita - ihan täydelliset osumat joka ikinen toisto! Juoksareiden lisäksi vähän keinua. Pätkis ja Momo pääsi hubbailemaan.
