Viikonlopun riennot
Perjantaina huristettiin Hikun kanssa vähän pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen AST:n epiksiin. Tarkoitus oli tehdä ihan vaan turistireissu ja moikata Johannaa samalla - tuolla kun ikäraja oli 15 kk ja mölliradallakin kontaktit. Mutta päästiin yllättäen radallekin, kun möllien jälkeen sinne pääsi parin euron panokselle kokeilemaan onneaan muutkin. Tarkoitus oli ohittaa radalla olleet A ja puomi, mutta mentiin vahingossa A kun se tuli niin suoraan putken jälkeen ja Hiku tykkää siitä muutenkin jokseenkin paljon... Nyt on sitten kokeiltu ekaa kertaa vieras ulkokenttä eikä sielläkään näyttänyt olevan ongelmia (ellei lasketa sitä, että minusta tuntui oudolta juosta hiekalla kun on tottunut noihin tekonurmiin 😀) Ja jotta Hikan ilta olisi täydellinen, niin pääsi vielä ennen kotiinlähtöä leikkimään noin 10 viikkoisen aussi(?)pennun kanssa. Osasi olla ihan tosi nätisti 💗
Eilen oli Saijan ja Tanja Kurikan agipäivä Lägillä, jonne Hiku sai seurakseen taas Oomi -siskon. Ihan parasta! Aloitettiin Saijan treeneillä, joissa teemana oli takaakierrot. Hiku osaa aika hyvin takaakierrot kaukaakin (minulle onkin sitten vaikeampi luottaa, että se osaa, joten lähes aina tulee beibisitattua liian lähelle...) mutta sen verran kinkkisiä juttuja radalla oli (meille), että helpolla ei päästy 😁.
Tanjan (jota Hikka tervehti kiipeämällä puomia pitkin syliin ja siitä pussailemaan ihan hulluna - kyllähän se ihmisten liiveihin usein uiskentelee, mutta tuo oli jo Hikaksikin aika onnellinen tervehtiminen 😀) radalla olikin sitten ihan kunnon tykitystä parilla pyörityskohdalla maustettuna. Kamalan kiva rata, joka sai ymmärtämään, että mun on ihan oikeasti alettava luottamaan koiran irtoamiseen ja lähdettävä liikkeelle samantien kun se lukitsee esteen, sillä en vaan mitenkään kykene juoksemaan kilpaa Hikan kanssa (ja ykkösen radat usein on just sitä kilpajuoksua..). Mutta hurjan kiva rata! Hikikin tuli ja taisin venäyttää nivuseni kun harjoiteltiin jenkkikäännöksiä 😂
Kauhean kiva oli taas nähdä Oomia ja Annea - Hiku ja Oomi on kyllä niin hauskoja yhdessä. Peilaavat tosiaan kokoajan, välillä pitää käydä pussaamassa ja välillä haastaa vähän riitaa 😍.
Tänään aamusta tein taas vaihteeksi Hikulle ja Pätkälle jäljet. Pätkälle samanmallinen kuin viimeksi kahdella esineellä. Hikulle aika vaikeaan, välillä ihan paljaaseen tumpsuseen rinteeseen, pitkä suora yhdellä kulmalla (nyt namitin kulman ihan täysin niin, että namit oli pentutyyliin sekä kantapäässä että varpaissa). Pätkä oli oikein pätevä, pariin kertaan vaan piti huomauttaa kun meinasi helpolla pohjalla vastatuuleen mennä vähän liian takkiauki. Hikukin meni ihan pätevästi (ja kulma oli tosi hieno!), mutta se mielentila... Teinkin sitten vielä Pätkän jäljen jälkeen Hikulle helpolle pohjalle (tosi lyhyt nurtsimainen heinä) ihan vaan suoran, joka ajettiin samantien pois. En tiedä oliko siitä mitään apua, mutta ainakin siitä jäi ehkä sellainen mukava itseluottamusta kohottava helppo mielikuva.
Jälkien jälkeen päivän suunta kääntyi hetkeksi laskuun. Ensin juuri ennen lähtöä mätsäriin himpskatin Hiku otti ja karkasi aidan raosta rääkymään jollekin ohikulkijalle - ties kuin kauas juoksi taas perässä eikä ottanut kuuleviin korviinsa mun käskyjä. Tuli suutahdettua Hikulle ihan kunnolla ja autoon menikin todella nöyrä tyttö. Matkalla tajusin, etten ollut muistanut kiukuspäissäni nostaa rahaa, joten jouduttiin koukkaamaan Kaaren kautta. Ja kun nousin rahat nostettuani takaisin autoon, ei se startannut. Sama mystineen vika kun jokunen viikko sitten. Onneksi saatiin Riikalta kyyti eteenpäin ja auto sai jäädä Kaaren parkkikselle miettimään syntyjä syviä. Hikka ei kyllä ihan älyttömästi arvostanut joutuessaan omasta häkistään Riikan Hottis -göötin kanssa samaan takaboksiin, mutta matkan aikana taisi syntyä uusi ystävyys (Hikka on vähän helppo 😀).
Anna oli onneksi jo paikanpäällä ja ilmoittanut meidät valmiiks, joten ei tullut pelkkä turistireissu. Hikka oli ilmoitettu pieniin aikuisiin (alle 40 cm tai pöydällä arvosteltavat) - ei mitään hajua arvostellaanko pyrrit pöydällä, mutta sinne Hikka nyt joutui ekaa kertaa elämässään... Mutta se oli niiin reipas! Pikkaisen alkuun jänskätti pöydällä, mutta kun tuomari käski minun siirtyä Hikan eteen kun hän kopeloi, niin sehän rentoutui siinä tosi nopsaa! Muutoinhan Hikulla oli vaan superkivaa 💗 Ensin Hikka sai punaisen nauhan ja sitten se vielä meni ja voitti kaikki (joku 14 tms?) punaiset. BIS kehässä juostiin sitten vielä tosi pitkään ja monta kiekkaa. Lopulta tipahdettiin just ennen kun alkoivat sijoittaa. Aika hienosti jaksettu pikkaiselta Hikkaselta, ihan hurrrjan ylpeä sai olla 💗
Ja mikä parasta, Kaaren parkkiksella odottanut italiaano lähti hyrähtäen käyntiin ja päästiin Hikun kanssa suorinta tietä kotiin! Nyt on niin luotto vähissä tuon auton suhteen, että se on pakko kyllä viedä korjaamolle ennemmin kuin myöhemmin...
Eilen oli Saijan ja Tanja Kurikan agipäivä Lägillä, jonne Hiku sai seurakseen taas Oomi -siskon. Ihan parasta! Aloitettiin Saijan treeneillä, joissa teemana oli takaakierrot. Hiku osaa aika hyvin takaakierrot kaukaakin (minulle onkin sitten vaikeampi luottaa, että se osaa, joten lähes aina tulee beibisitattua liian lähelle...) mutta sen verran kinkkisiä juttuja radalla oli (meille), että helpolla ei päästy 😁.
Tanjan (jota Hikka tervehti kiipeämällä puomia pitkin syliin ja siitä pussailemaan ihan hulluna - kyllähän se ihmisten liiveihin usein uiskentelee, mutta tuo oli jo Hikaksikin aika onnellinen tervehtiminen 😀) radalla olikin sitten ihan kunnon tykitystä parilla pyörityskohdalla maustettuna. Kamalan kiva rata, joka sai ymmärtämään, että mun on ihan oikeasti alettava luottamaan koiran irtoamiseen ja lähdettävä liikkeelle samantien kun se lukitsee esteen, sillä en vaan mitenkään kykene juoksemaan kilpaa Hikan kanssa (ja ykkösen radat usein on just sitä kilpajuoksua..). Mutta hurjan kiva rata! Hikikin tuli ja taisin venäyttää nivuseni kun harjoiteltiin jenkkikäännöksiä 😂
Kauhean kiva oli taas nähdä Oomia ja Annea - Hiku ja Oomi on kyllä niin hauskoja yhdessä. Peilaavat tosiaan kokoajan, välillä pitää käydä pussaamassa ja välillä haastaa vähän riitaa 😍.
Tänään aamusta tein taas vaihteeksi Hikulle ja Pätkälle jäljet. Pätkälle samanmallinen kuin viimeksi kahdella esineellä. Hikulle aika vaikeaan, välillä ihan paljaaseen tumpsuseen rinteeseen, pitkä suora yhdellä kulmalla (nyt namitin kulman ihan täysin niin, että namit oli pentutyyliin sekä kantapäässä että varpaissa). Pätkä oli oikein pätevä, pariin kertaan vaan piti huomauttaa kun meinasi helpolla pohjalla vastatuuleen mennä vähän liian takkiauki. Hikukin meni ihan pätevästi (ja kulma oli tosi hieno!), mutta se mielentila... Teinkin sitten vielä Pätkän jäljen jälkeen Hikulle helpolle pohjalle (tosi lyhyt nurtsimainen heinä) ihan vaan suoran, joka ajettiin samantien pois. En tiedä oliko siitä mitään apua, mutta ainakin siitä jäi ehkä sellainen mukava itseluottamusta kohottava helppo mielikuva.
Jälkien jälkeen päivän suunta kääntyi hetkeksi laskuun. Ensin juuri ennen lähtöä mätsäriin himpskatin Hiku otti ja karkasi aidan raosta rääkymään jollekin ohikulkijalle - ties kuin kauas juoksi taas perässä eikä ottanut kuuleviin korviinsa mun käskyjä. Tuli suutahdettua Hikulle ihan kunnolla ja autoon menikin todella nöyrä tyttö. Matkalla tajusin, etten ollut muistanut kiukuspäissäni nostaa rahaa, joten jouduttiin koukkaamaan Kaaren kautta. Ja kun nousin rahat nostettuani takaisin autoon, ei se startannut. Sama mystineen vika kun jokunen viikko sitten. Onneksi saatiin Riikalta kyyti eteenpäin ja auto sai jäädä Kaaren parkkikselle miettimään syntyjä syviä. Hikka ei kyllä ihan älyttömästi arvostanut joutuessaan omasta häkistään Riikan Hottis -göötin kanssa samaan takaboksiin, mutta matkan aikana taisi syntyä uusi ystävyys (Hikka on vähän helppo 😀).
Anna oli onneksi jo paikanpäällä ja ilmoittanut meidät valmiiks, joten ei tullut pelkkä turistireissu. Hikka oli ilmoitettu pieniin aikuisiin (alle 40 cm tai pöydällä arvosteltavat) - ei mitään hajua arvostellaanko pyrrit pöydällä, mutta sinne Hikka nyt joutui ekaa kertaa elämässään... Mutta se oli niiin reipas! Pikkaisen alkuun jänskätti pöydällä, mutta kun tuomari käski minun siirtyä Hikan eteen kun hän kopeloi, niin sehän rentoutui siinä tosi nopsaa! Muutoinhan Hikulla oli vaan superkivaa 💗 Ensin Hikka sai punaisen nauhan ja sitten se vielä meni ja voitti kaikki (joku 14 tms?) punaiset. BIS kehässä juostiin sitten vielä tosi pitkään ja monta kiekkaa. Lopulta tipahdettiin just ennen kun alkoivat sijoittaa. Aika hienosti jaksettu pikkaiselta Hikkaselta, ihan hurrrjan ylpeä sai olla 💗
Ja mikä parasta, Kaaren parkkiksella odottanut italiaano lähti hyrähtäen käyntiin ja päästiin Hikun kanssa suorinta tietä kotiin! Nyt on niin luotto vähissä tuon auton suhteen, että se on pakko kyllä viedä korjaamolle ennemmin kuin myöhemmin...
