Jälkeä ja aksaa
Kiireinen työviikko taas takana, mutta ei tuntunut yhtään niin pahalta, kun sen teki kokonaan etänä, on jopa ihan kivasti ehtinyt tehdä muutakin kuin vaan töitä. Heti viikon alkuun osuikin todellinen tehotiistai, kun tiukan työpäivän alkuun onnistuin mahduttamaan (jos herää ennen viittä, niin ehtiihän sitä...) aamulenkin, jäljet Pätkälle ja Hikalle jälkienvanhennus lenkkeineen ja Hikalle vielä pikkuisen aksaakin. Kaikki niin, että istuin naputtelemassa töitä vähän kasin jälkeen - aika tehokasta vaikka itse sanonkin 😀.
Pätkä sai kohtuullisen pitkän jäljen neljällä kulmalla ja kahdella esineellä. Edelleen oli pikkaisen liian huoleton, mikä näkyi erityisesti kulmissa. Mutta nousujohteista meno kuitenkin oli, joten laitettiin harjoituksen puutteen piikkiin. Hiku sai ekaa kertaa jäljen ihan minikokoisilla natural menu palasilla varustettuna ja kohtuu kokoisiin nakinpalasiin tottunut Hiku meni vähän hämilleen alussa (noinkohan on tottunut "jäljestämään" silmillään...), mutta hetken ihmeteltyään meni varsin kelvollisesti.
Aksassa tehtiin vähän keppejä ja vielä vähemmän välistävetoja (kun sattui olemaan esteitä sopivasti rivissä). Ihan ei kestä vielä vimmattua vedättämistä kepeillä - lähti iso pyörä pyörimään niin, että tuli lopulta täysii päin vikana ollutta ohjuria. Tuo on muutenkin tosi vaikea tuo vika väli (jos ohjuria ei ole), mutta muutoin pikkutyyppi on kyllä jo tosi pätevä!
Työpäivän jälkeen pihalla vähäsen tokoilua ja näyttelyjuttuja (!! 😁) ja sitten illaksi Hikun kanssa Saijan treeneihin. Tehtiin radanpätkää (pakko toistaa itseäni, mutta Hiku alkaa olemaan jo aika taitava!) ja olipa siellä kepitkin ekaa kertaa mukana - ekalla yrityksellä meni jarru vähän pitkäksi, mutta seuraavalla jo sujui.
Keskiviikkona taas aamulenkin jälkeen jäljelle. Pätkälle jälleen kohtuu pitkä 5 kulmalla ja 3 esineellä, Hikulle samanlainen kuin edellisenä päivänä, ehkä himpun verran pidempi. Tehtiin pikainen peltorallaus jälkien vanhenemista odotellessa - fiksuna ajattelin vältellä käärmeitä ja mennä tuoreeltaan lannoitetuille pelloille kävelemään. Tuloksena kaikki kolme oli ihan yltäpäältä pskassa - ilmeisesti Hikun lisäksi myös Pätkis ja Momo tykkää kieriä siinä itsessään. Ja kahdella jälkimmäisellä oli tietty vielä BOT:it päällä...
Hikun jälki oli erinomainen, edelleen hienoista varovaisuutta, mutta mitä pidemmälle edettiin sen varmemmaksi se tuli. Vähän meni hämilleen kun puutuin hutilointiin, mutta siitä selvittyään vaan skarppasi. Eikä hirveästi haitannut, vaikka linnut oli syönyt osan nameista. Ja Hiku, toisin kuin Pätkis, jäljestää paljon paremmin kun en kehu (tai höpötä muutenkaan).
Pätkiksen jälki sitten. Ehkä huonoin ikinä. Eikun ehdottomasti huonoin ikinä! Alkoi lupaavasti - eka pitkä suora ja siinä ollut esine oli tosi hyviä. Kulma vähän hutilo, vaikka oli vahvistettukin, mutta sen jälkeinen suora tokalle esineelle vielä oikein mallikas. Siitäkin lähdetiin hyvin eteenpäin, mutta sitten luultavasti kulmassa Pätkis ihan totaalisesti hukkas jäljen. Eikä löytänyt sitä. Ja arvata saattaa, että jollain palo hermo kiinni ja sitten ei ollut kyllä kellään yhtään kivaa 😁. Noh, ei siinä lopulta auttanut kun lähteä pois ja jossain vaiheessa autolle päin lompsiessa Pätkis nappas hajun loppusuorasta ja jäljesti hienosti vikalle esineelle. En kyllä palkannut...
Torstaina mentiin suoraan reilun tunnin aamulenkin jälkeen hallille. Tehtiin eka puomia ja yllättäen olikin superhieno! Jokaikinen toisto ihan priimaa, jopa muutaman esteen kautta lähetettynäkin. Loppuun ihan vaan pikkaisen tiistaista rataa.
Tänään koko lauman aamulenkistä tuli aika nysä, kun Hiku otti ja karkasi (ilmeisesti pupun perässä) metsään heti hiekkakuopan kohdalla. Huomasin vain, että bongasi jotain hiekkakuopalla ja läksi ammuttuna perään - mitään en nähnyt kun olin kulman takana. Seuraavaksi alkoi kuulumaan kimeää haukkua ja olin jo varma, että Hikulle oli käynyt huonosti, mutta ilmaantuessaan näkökenttään se säntäili hurjaa vauhtia pitkin ryteikköä, joten oli aika selvää että se oli pupun perässä ja haukku saaliskiljuntaa. Kun tyyppi vihdoin suvaitsi palata takaisin, joutui se samantien remmiin ja takaisin kotipihaan.
Siitä sitten pakkasin Pätkän ja Hikan autoon ja ajettiin jäljelle. Pätkälle nyt tosi yksinkertainen neliö (2 kulmaa ja 3 esinettä), Hiku sai ekan loivan kulman. Edellispäivän "ratkiriemukas" jälki ei onneksi ollut jättänyt jälkiä Pätkän motivaatioon, joten pystyi ihan normisti kouluttelemaan. Ajoin Pätkän jäljen ihan sen pepussa kiinni ja lykkäsin vielä lisää painetta jos vähänkin yritti poiketa paketista. Näytti auttavan, alkoi homma (ja ne kulmatkin!) näyttämään jo vähän sellaiselta kuin pitää! Hyvä Pätkis! 💖
Hikka oli oikein pätevä myös, vähän ehkä edelleen häiritsee sen yleinen "varovainen ilme", ajoi taas koko jäljen häntä koipien välissä. Sinälläänhän ei haittaa yhtään, vaikka on tosi keskittynyt ja hidaskin, mutta kun tuossa on selkeästi jostain tullut turhaa painetta (enkä tod ole sitä Hikan kanssa tarkoituksella tehnyt), mikä näkyi nyt "kulmassa", jossa meinasi tyypillä usko loppua kun ei mennytkään suoraan niinkuin aina ennen. Selvitti kyllä kun odotin hetken, mutta silti.
Todennäköisesti se varmuus ja toivottu mielentila tulee kuitenkin toistojen myötä, nenänkäyttäjänä Hiku ei oo yhtään huono. Ainakin kun pääsi yksinään jäljestämään saman jäljen (lähdettiin lenkille Pätkän jäljen jälkeen ja haettiin Hikun paalu samalla - lähti paalulta jäljelle uudelleen) niin oli huomattavasti rennompi, vaikka kävi koko jäljen läpi ihan niinkuin pitää askel askeleelta. Selvitti tällä kertaa kulmankin melkoisen mallikkaasti - harmi kun ei ollut enää loppupalkkaa, oli meinaan niin hienon näköistä että sen oisi mieluusti palkannut 😀.
Lenkin jälkeen hurautettiin hallille kokeilemaan miltä juoksupuomi tällä kertaa näyttää. Ja näyttihän se aika hyvältä edelleen! Enemmän vauhtia olisi kiva tuohon vielä saada, mutta ainakin tällä vauhdilla näyttää nuo osumat aika hyviltä!
Viikonlopuksi onkin luvassa kaikkea kivaa, jei! Toivottavasti ilmatkin olisivat edes hitusen keväisemmät...
Pätkä sai kohtuullisen pitkän jäljen neljällä kulmalla ja kahdella esineellä. Edelleen oli pikkaisen liian huoleton, mikä näkyi erityisesti kulmissa. Mutta nousujohteista meno kuitenkin oli, joten laitettiin harjoituksen puutteen piikkiin. Hiku sai ekaa kertaa jäljen ihan minikokoisilla natural menu palasilla varustettuna ja kohtuu kokoisiin nakinpalasiin tottunut Hiku meni vähän hämilleen alussa (noinkohan on tottunut "jäljestämään" silmillään...), mutta hetken ihmeteltyään meni varsin kelvollisesti.
Aksassa tehtiin vähän keppejä ja vielä vähemmän välistävetoja (kun sattui olemaan esteitä sopivasti rivissä). Ihan ei kestä vielä vimmattua vedättämistä kepeillä - lähti iso pyörä pyörimään niin, että tuli lopulta täysii päin vikana ollutta ohjuria. Tuo on muutenkin tosi vaikea tuo vika väli (jos ohjuria ei ole), mutta muutoin pikkutyyppi on kyllä jo tosi pätevä!
Työpäivän jälkeen pihalla vähäsen tokoilua ja näyttelyjuttuja (!! 😁) ja sitten illaksi Hikun kanssa Saijan treeneihin. Tehtiin radanpätkää (pakko toistaa itseäni, mutta Hiku alkaa olemaan jo aika taitava!) ja olipa siellä kepitkin ekaa kertaa mukana - ekalla yrityksellä meni jarru vähän pitkäksi, mutta seuraavalla jo sujui.
Keskiviikkona taas aamulenkin jälkeen jäljelle. Pätkälle jälleen kohtuu pitkä 5 kulmalla ja 3 esineellä, Hikulle samanlainen kuin edellisenä päivänä, ehkä himpun verran pidempi. Tehtiin pikainen peltorallaus jälkien vanhenemista odotellessa - fiksuna ajattelin vältellä käärmeitä ja mennä tuoreeltaan lannoitetuille pelloille kävelemään. Tuloksena kaikki kolme oli ihan yltäpäältä pskassa - ilmeisesti Hikun lisäksi myös Pätkis ja Momo tykkää kieriä siinä itsessään. Ja kahdella jälkimmäisellä oli tietty vielä BOT:it päällä...
Hikun jälki oli erinomainen, edelleen hienoista varovaisuutta, mutta mitä pidemmälle edettiin sen varmemmaksi se tuli. Vähän meni hämilleen kun puutuin hutilointiin, mutta siitä selvittyään vaan skarppasi. Eikä hirveästi haitannut, vaikka linnut oli syönyt osan nameista. Ja Hiku, toisin kuin Pätkis, jäljestää paljon paremmin kun en kehu (tai höpötä muutenkaan).
Pätkiksen jälki sitten. Ehkä huonoin ikinä. Eikun ehdottomasti huonoin ikinä! Alkoi lupaavasti - eka pitkä suora ja siinä ollut esine oli tosi hyviä. Kulma vähän hutilo, vaikka oli vahvistettukin, mutta sen jälkeinen suora tokalle esineelle vielä oikein mallikas. Siitäkin lähdetiin hyvin eteenpäin, mutta sitten luultavasti kulmassa Pätkis ihan totaalisesti hukkas jäljen. Eikä löytänyt sitä. Ja arvata saattaa, että jollain palo hermo kiinni ja sitten ei ollut kyllä kellään yhtään kivaa 😁. Noh, ei siinä lopulta auttanut kun lähteä pois ja jossain vaiheessa autolle päin lompsiessa Pätkis nappas hajun loppusuorasta ja jäljesti hienosti vikalle esineelle. En kyllä palkannut...
Torstaina mentiin suoraan reilun tunnin aamulenkin jälkeen hallille. Tehtiin eka puomia ja yllättäen olikin superhieno! Jokaikinen toisto ihan priimaa, jopa muutaman esteen kautta lähetettynäkin. Loppuun ihan vaan pikkaisen tiistaista rataa.
Tänään koko lauman aamulenkistä tuli aika nysä, kun Hiku otti ja karkasi (ilmeisesti pupun perässä) metsään heti hiekkakuopan kohdalla. Huomasin vain, että bongasi jotain hiekkakuopalla ja läksi ammuttuna perään - mitään en nähnyt kun olin kulman takana. Seuraavaksi alkoi kuulumaan kimeää haukkua ja olin jo varma, että Hikulle oli käynyt huonosti, mutta ilmaantuessaan näkökenttään se säntäili hurjaa vauhtia pitkin ryteikköä, joten oli aika selvää että se oli pupun perässä ja haukku saaliskiljuntaa. Kun tyyppi vihdoin suvaitsi palata takaisin, joutui se samantien remmiin ja takaisin kotipihaan.
Siitä sitten pakkasin Pätkän ja Hikan autoon ja ajettiin jäljelle. Pätkälle nyt tosi yksinkertainen neliö (2 kulmaa ja 3 esinettä), Hiku sai ekan loivan kulman. Edellispäivän "ratkiriemukas" jälki ei onneksi ollut jättänyt jälkiä Pätkän motivaatioon, joten pystyi ihan normisti kouluttelemaan. Ajoin Pätkän jäljen ihan sen pepussa kiinni ja lykkäsin vielä lisää painetta jos vähänkin yritti poiketa paketista. Näytti auttavan, alkoi homma (ja ne kulmatkin!) näyttämään jo vähän sellaiselta kuin pitää! Hyvä Pätkis! 💖
Hikka oli oikein pätevä myös, vähän ehkä edelleen häiritsee sen yleinen "varovainen ilme", ajoi taas koko jäljen häntä koipien välissä. Sinälläänhän ei haittaa yhtään, vaikka on tosi keskittynyt ja hidaskin, mutta kun tuossa on selkeästi jostain tullut turhaa painetta (enkä tod ole sitä Hikan kanssa tarkoituksella tehnyt), mikä näkyi nyt "kulmassa", jossa meinasi tyypillä usko loppua kun ei mennytkään suoraan niinkuin aina ennen. Selvitti kyllä kun odotin hetken, mutta silti.
Todennäköisesti se varmuus ja toivottu mielentila tulee kuitenkin toistojen myötä, nenänkäyttäjänä Hiku ei oo yhtään huono. Ainakin kun pääsi yksinään jäljestämään saman jäljen (lähdettiin lenkille Pätkän jäljen jälkeen ja haettiin Hikun paalu samalla - lähti paalulta jäljelle uudelleen) niin oli huomattavasti rennompi, vaikka kävi koko jäljen läpi ihan niinkuin pitää askel askeleelta. Selvitti tällä kertaa kulmankin melkoisen mallikkaasti - harmi kun ei ollut enää loppupalkkaa, oli meinaan niin hienon näköistä että sen oisi mieluusti palkannut 😀.
Lenkin jälkeen hurautettiin hallille kokeilemaan miltä juoksupuomi tällä kertaa näyttää. Ja näyttihän se aika hyvältä edelleen! Enemmän vauhtia olisi kiva tuohon vielä saada, mutta ainakin tällä vauhdilla näyttää nuo osumat aika hyviltä!
Viikonlopuksi onkin luvassa kaikkea kivaa, jei! Toivottavasti ilmatkin olisivat edes hitusen keväisemmät...
