Hui kauhistus!
Viime viikko oli ihan karsea töissä, joten ei tehty kyllä niin yhtään mitään puuhastelurintamalla tiistain treenien lisäksi. Lauantaiksi olikin sitten korvaukseksi mukavaa ohjelmaa, kun Virve ja Peippo tuli käymään jäljestämisen merkeissä. Peipolle metsäjälki ja Pätkikselle sain vihdoin kevään ekan vieraan ja ylipäänsä (kunnollisen) jäljen! Hiukkasen oli epävarmaa ja epätarkkaa menoa kovassa tuulessa kuivahtaneen lannan päällä, mutta mitä sitten - pääasia että Pätkis pääsi viimeinkin oikeasti nuuhkimaan! Hikukin sai omansa (ihan minun tekemän). Hiku oli aika hieno - kuivan heinän ja kuivan kakan päällä sekin meni, mutta niin tomera nuuskutus kuului että!
Lopuksi Virve vielä piti meille tosi pron näyttelytreenin. Eka vähän tunnelmaan päästäksemme juostiin, sitten seisottiin vapaasti niin että Virve hiippaili ympärillä ja lopuksi Hikkaa kopeloitiin. Aika rennosti homma meni, meillä on siis toivoa 😀. Se mikä pitäisi varmaan oikeasti opettaa on hännän/pepun kopelointi, vetää istumaan jo silloin kun minä hoidan kopeloinnin, joten luonnollisesti vetää istumaan myös kun vieras sen tekee...
Virven vierailun aikana bongattiin myös kaksi kyytä (ihan kiva, kun olen niiden suhteen hysteerinen jo ilman bongailujakin)... Eka kun oltiin tulossa takaisin Peipon jäljeltä tuota meidän metsätietä. Ei kovinkaan kaukana meidän portista, keskellä tietä, köllötteli iso paksu ruskea kyy, jonka bongasin vasta siinä vaiheessa, kun Peippo oli ihan sen vieressä. Onneksi ei suuttunut vaan luikerteli metsään Peipon liikahtaessa poispäin. Seuraava oli sitten tuolla alapelloilla, kun Pätkän jäljen vanhenemista odotellessa ajattelin pissattaa lauman ("kun täällä ei takuulla ole käärmeitä!"). Ei ehditty mennä kuin joku parikymmentä metriä eteenpäin, kun bongasin ojan pientareella pitkän musta kyyn. Hyi hitto! Mutta käärmeitä tai ei, olipa kiva saada pitkästä aikaa treeniseuraa!
Eilen heräsin jo viiden aikoihin ja sen turvin (koska olen päättänyt, että käärmeet herää aikaisintaan kasilta - enkä suostu googlettamaan totuutta 😜 ) uskalsin tehdä aamulenkin lauman kanssa ihan normisti (tai normisti ja normisti, "lievää" hysteriaa oli kyllä ilmassa..). Ja ekaa kertaa lähdettiin metsätien päästä metsäpoluille niin, että Tarakin oli mukana (jotenkin ajattelin, että varjoinen metsä olisi turvallisempi käärmeiden osalta kuin jo melkoisen aurinkoinen metsätie saatika pelto). Hienosti mummeli veti kohtuu pitkän ja jyrkän nousun ja yhden kaatuneen puunrungonkin yli se pomppi, mutta kun vastaan tuli kaksi kaatunutta puuta päällekkäin päätin, että käännytään takaisin.
Muutoin eilinen kuluikin pääosin JunEO tukiepiksissä AgilityAkatemialla. Tehtiin kaksi rataa supermöllejä ja kaksi putkirallia.
( 3. putken tilalla oli hyppy, kun putket oli loppunut kesken - putki olisi ollut niin paljon helpompi, kun olisi vaan voinut heittää kakkosen kohdalta putkeen ja siirtyä siitä jarruttelemaan kutoselle käännöstä varten nelosen ja vitosen väliin - tai ainakin joskus tuollaiset kohdat on toiminut ok tuolleen..)
Ekan supermölliradan Hiku veti ihan ranttaliksi - varasti ekaksi lähdöstä ja sen jälkeen kaahotti menemään ihan vailla mitään hallintaa. Pikkaisen nousi lähtöalueelle tunkeneesta kiljuvasta shelttilaumasta ja melkein yhtä äänekkäästä lapsijoukkiosta (kisoissa oli ihanan paljon innokkaita ja taitavia lapsiohjaajia 💜)... No, hyvä tietää tämäkin vastaisen varalta - aina ei välttis ole mukana sitä kiltisti ohjauksiin tulevaa kisakaveria 😀.
Ennen tokaa rataa pidin Hikalle vakavahenkisen puhuttelun liiallisen innostumisen vaaroista sekä kuuntelun ja kiltisti odottelun tärkeydestä 😁 ja se taisi auttaa, nimittän toka rata oli tosi hieno! Hirmuinen harmi ettei ollut ketään kuvaamassa! Ehkä perän kaarteessa ois paremmalla ohjauksella irronnut vieläkin paremmin ja tiukemmin, mutta muutoin meni aika nappiin. Ja päästiin ykköspallille ja hienoille palkinnoille - huippuu (etenkin siksi, että karkkilakon takia en itse saa ostaa karkkia, mutta saan syödä jos sitä tarjotaan - tai jos Hikka voittaa sellaista 😂)!
Putkiralli oli kans ihan super ja sitä oli tosi hauska ohjata kun pystyi olemaan kokoajan tuossa edessä. Ekalla kerralla haparoin vähän ohjauksissa (nopsahko nolla silti), mutta tokalla mentiin eikä meinattu - tuli jopa ihan sellanen "yhteistyö flow" -fiilis kuin aikuisen koiran kanssa! Hitto kun tääkin ois kuvattu! Tulokset pitäisi kuulemma tulla kaikista jossain vaiheessa tapahtuman (fb)sivuille. Kun ei ole edes sitä videota, niin ois ihan kiva nähdä mikä meidän aika oli tai miten meni suhteessa muihin.
Tämänpäivän aamulenkki tehtiin taas turvallisesti viiden aikoihin - Tara jäi nukkumaan, en viitsinyt herättää sitä, sillä kun oli koko viikonlopun vähän vatsa sekaisin ja se varmasti väsytti mummelia kun ei ollut normaaliin tapaan ensimmäisenä hereillä (on nyt onneksi päivän mittaan piristynyt).
Jos minä olin jo vähäsen edellispäivää rentoutuneempi, niin tuhmat koirat aiheutti sitten sen, että lenkki oli kaikkea muuta kuin rentouttava. Ensin Hikka ja Pätkis lähti tien varresta kunnon ryteikköön (pitkää heinää, risukkoa, kaatuneita puita yms) ja kun päästiin metsälenkkiosuudelle niin koko kolmikko lähti jonkun hajun perään hakkuuaukealle, jossa ei juuri paljasta maata näkynyt kaikilta kaatuneilta puilta ja rydöltä. Siinä sitten sai odotellessa jännittää niin käärmeitä kuin sitä meneekö joltain jalka, ei olis Momo 12 -veen paikka tuollaisessa enää... Kaikki tuli onneksi yhtenä kappaleena takaisin, jonka jälkeen joutuivat kulkemaan loppumatkan suorinta tietä kotiin remmeissä selän takana - jos eivät ala paremmin kuuntelemaan niin ihan pakko kohta alkaa miettimään järeämpiä keinoja korvien löytymiseen. Argh!
Tänään Momo ja Pätkis sai myös punkkilääkkeet sen jälkeen kun bongasin Pätkiksen kulmasta punkin. Hikasta on kuukauden sisään löytynyt pari-kolme punkkia, mutta kun briardeista en niitä ole vielä bongannut, niin olen siirtänyt lääkitsemistä eteenpäin (mitä vähemmän sen parempi). Viime vuonna saivat Bravectoa, mutta kaikkien (kotimaistenkin) kauhujuttujen jälkeen en uskalla sitä enää antaa. Olivat tarinat tosia tai ei niin 3 kk:n vaikutusaika suun kautta otetulla lääkkeellä mietitytti jo viimeksi sen verran paljon, etten halunnut enää ottaa riskiä - etenkin kun tarinoista monet meni niin, että lääkettä oli syötetty ensin useampikin vuosi ongelmitta. Petri on syöttänyt omilleen viime ja tänä vuonna Nextgardia ja kun niitä oli jäänyt kaksi tabua yli "parasta ennen 04/2017" -merkinnällä varustettuna, annoin ne Pätkälle ja Momolle. Nyt pitäisi siis enää keksiä mitä punkkikarkotetta Hikka saa, se kun kuitenkin näyttää jotain syystä eniten noita punkkeja keräävän...
Lopuksi Virve vielä piti meille tosi pron näyttelytreenin. Eka vähän tunnelmaan päästäksemme juostiin, sitten seisottiin vapaasti niin että Virve hiippaili ympärillä ja lopuksi Hikkaa kopeloitiin. Aika rennosti homma meni, meillä on siis toivoa 😀. Se mikä pitäisi varmaan oikeasti opettaa on hännän/pepun kopelointi, vetää istumaan jo silloin kun minä hoidan kopeloinnin, joten luonnollisesti vetää istumaan myös kun vieras sen tekee...
Virven vierailun aikana bongattiin myös kaksi kyytä (ihan kiva, kun olen niiden suhteen hysteerinen jo ilman bongailujakin)... Eka kun oltiin tulossa takaisin Peipon jäljeltä tuota meidän metsätietä. Ei kovinkaan kaukana meidän portista, keskellä tietä, köllötteli iso paksu ruskea kyy, jonka bongasin vasta siinä vaiheessa, kun Peippo oli ihan sen vieressä. Onneksi ei suuttunut vaan luikerteli metsään Peipon liikahtaessa poispäin. Seuraava oli sitten tuolla alapelloilla, kun Pätkän jäljen vanhenemista odotellessa ajattelin pissattaa lauman ("kun täällä ei takuulla ole käärmeitä!"). Ei ehditty mennä kuin joku parikymmentä metriä eteenpäin, kun bongasin ojan pientareella pitkän musta kyyn. Hyi hitto! Mutta käärmeitä tai ei, olipa kiva saada pitkästä aikaa treeniseuraa!
Eilen heräsin jo viiden aikoihin ja sen turvin (koska olen päättänyt, että käärmeet herää aikaisintaan kasilta - enkä suostu googlettamaan totuutta 😜 ) uskalsin tehdä aamulenkin lauman kanssa ihan normisti (tai normisti ja normisti, "lievää" hysteriaa oli kyllä ilmassa..). Ja ekaa kertaa lähdettiin metsätien päästä metsäpoluille niin, että Tarakin oli mukana (jotenkin ajattelin, että varjoinen metsä olisi turvallisempi käärmeiden osalta kuin jo melkoisen aurinkoinen metsätie saatika pelto). Hienosti mummeli veti kohtuu pitkän ja jyrkän nousun ja yhden kaatuneen puunrungonkin yli se pomppi, mutta kun vastaan tuli kaksi kaatunutta puuta päällekkäin päätin, että käännytään takaisin.
Muutoin eilinen kuluikin pääosin JunEO tukiepiksissä AgilityAkatemialla. Tehtiin kaksi rataa supermöllejä ja kaksi putkirallia.
( 3. putken tilalla oli hyppy, kun putket oli loppunut kesken - putki olisi ollut niin paljon helpompi, kun olisi vaan voinut heittää kakkosen kohdalta putkeen ja siirtyä siitä jarruttelemaan kutoselle käännöstä varten nelosen ja vitosen väliin - tai ainakin joskus tuollaiset kohdat on toiminut ok tuolleen..)
Ekan supermölliradan Hiku veti ihan ranttaliksi - varasti ekaksi lähdöstä ja sen jälkeen kaahotti menemään ihan vailla mitään hallintaa. Pikkaisen nousi lähtöalueelle tunkeneesta kiljuvasta shelttilaumasta ja melkein yhtä äänekkäästä lapsijoukkiosta (kisoissa oli ihanan paljon innokkaita ja taitavia lapsiohjaajia 💜)... No, hyvä tietää tämäkin vastaisen varalta - aina ei välttis ole mukana sitä kiltisti ohjauksiin tulevaa kisakaveria 😀.
Ennen tokaa rataa pidin Hikalle vakavahenkisen puhuttelun liiallisen innostumisen vaaroista sekä kuuntelun ja kiltisti odottelun tärkeydestä 😁 ja se taisi auttaa, nimittän toka rata oli tosi hieno! Hirmuinen harmi ettei ollut ketään kuvaamassa! Ehkä perän kaarteessa ois paremmalla ohjauksella irronnut vieläkin paremmin ja tiukemmin, mutta muutoin meni aika nappiin. Ja päästiin ykköspallille ja hienoille palkinnoille - huippuu (etenkin siksi, että karkkilakon takia en itse saa ostaa karkkia, mutta saan syödä jos sitä tarjotaan - tai jos Hikka voittaa sellaista 😂)!
Putkiralli oli kans ihan super ja sitä oli tosi hauska ohjata kun pystyi olemaan kokoajan tuossa edessä. Ekalla kerralla haparoin vähän ohjauksissa (nopsahko nolla silti), mutta tokalla mentiin eikä meinattu - tuli jopa ihan sellanen "yhteistyö flow" -fiilis kuin aikuisen koiran kanssa! Hitto kun tääkin ois kuvattu! Tulokset pitäisi kuulemma tulla kaikista jossain vaiheessa tapahtuman (fb)sivuille. Kun ei ole edes sitä videota, niin ois ihan kiva nähdä mikä meidän aika oli tai miten meni suhteessa muihin.
Tämänpäivän aamulenkki tehtiin taas turvallisesti viiden aikoihin - Tara jäi nukkumaan, en viitsinyt herättää sitä, sillä kun oli koko viikonlopun vähän vatsa sekaisin ja se varmasti väsytti mummelia kun ei ollut normaaliin tapaan ensimmäisenä hereillä (on nyt onneksi päivän mittaan piristynyt).
Jos minä olin jo vähäsen edellispäivää rentoutuneempi, niin tuhmat koirat aiheutti sitten sen, että lenkki oli kaikkea muuta kuin rentouttava. Ensin Hikka ja Pätkis lähti tien varresta kunnon ryteikköön (pitkää heinää, risukkoa, kaatuneita puita yms) ja kun päästiin metsälenkkiosuudelle niin koko kolmikko lähti jonkun hajun perään hakkuuaukealle, jossa ei juuri paljasta maata näkynyt kaikilta kaatuneilta puilta ja rydöltä. Siinä sitten sai odotellessa jännittää niin käärmeitä kuin sitä meneekö joltain jalka, ei olis Momo 12 -veen paikka tuollaisessa enää... Kaikki tuli onneksi yhtenä kappaleena takaisin, jonka jälkeen joutuivat kulkemaan loppumatkan suorinta tietä kotiin remmeissä selän takana - jos eivät ala paremmin kuuntelemaan niin ihan pakko kohta alkaa miettimään järeämpiä keinoja korvien löytymiseen. Argh!
Tänään Momo ja Pätkis sai myös punkkilääkkeet sen jälkeen kun bongasin Pätkiksen kulmasta punkin. Hikasta on kuukauden sisään löytynyt pari-kolme punkkia, mutta kun briardeista en niitä ole vielä bongannut, niin olen siirtänyt lääkitsemistä eteenpäin (mitä vähemmän sen parempi). Viime vuonna saivat Bravectoa, mutta kaikkien (kotimaistenkin) kauhujuttujen jälkeen en uskalla sitä enää antaa. Olivat tarinat tosia tai ei niin 3 kk:n vaikutusaika suun kautta otetulla lääkkeellä mietitytti jo viimeksi sen verran paljon, etten halunnut enää ottaa riskiä - etenkin kun tarinoista monet meni niin, että lääkettä oli syötetty ensin useampikin vuosi ongelmitta. Petri on syöttänyt omilleen viime ja tänä vuonna Nextgardia ja kun niitä oli jäänyt kaksi tabua yli "parasta ennen 04/2017" -merkinnällä varustettuna, annoin ne Pätkälle ja Momolle. Nyt pitäisi siis enää keksiä mitä punkkikarkotetta Hikka saa, se kun kuitenkin näyttää jotain syystä eniten noita punkkeja keräävän...
