Wanted: appari
Ihan alkuun ja oikeastaan koko päivityksen syy - Taran vointi on senkun parantunut! Ehdottomasti suurin juttu on se, että mummeli on alkanut parin kuukauden tauon jälkeen syömään nappuloita - ja vielä hyvällä ruokahalulla ihan itse kupistaan. Kun loppuvuosi elettiin kädestä syöttämällä maksalaatikolla ja HauHau Championin purkkiruuilla ja sen jälkeen pelkällä jauhelihalla, niin tämä tuntuu niiiin hienolta! Lisäksi Taran liikekin on selkeästi parantunut. Nyt siis näyttää siltä, että lääkkeen poisjättäminen oli erittäin hyvä päätös! Toki vieläkin jännitetään alkaako tulemaan levottomuutta, läähätystä, ylenpalttista juomista tai pissavahinkoja, mutta vielä ei ainakaan ole näkynyt mitään noista :)
Hikan kanssa korkattiin vihdoin namiautomaatti käyttöön. Hallilla se ei ole vielä ollut mukana, kun juoksareiden kanssa on nyt muutenkin "pienoisia" ongelmia - tyyli on sinnikkäästi pomppuloikka, sama mitä yritän tehdä (tasamaalla kotona juoksee kyllä pääsääntöisesti nätisti maton läpi).
Muutoin ollaan oltu ahkeria ja testattu läpi loputkin esteet eli A ja pussi. Kummassakaan ei mitään ongelmia - A:lle Hikkis varastaisi aina tilaisuuden tullen, eikä todellakaan laskeutuisi sieltä nätisti, jos minä en olisi skarppina ohjaamassa alastuloa...
Myös keinua sitten päätin kokeilla ihan kokonaisena...
Testikerta nro1 (yhdessä päähän syömään - kiinni mun liikkeessä)
Ja testikerta nro2 (yksin lelulle - alastulo meni kerta kerralta huonommaks ja ylösmenokontaktillakin melkoinen pomppuloikka...)
Eipä tästä oikein muuta voi sanoa, kuin että Hikkaa ei huimaa keinu niin sitten yhtään, mutta apparia tarttettaisiin (tässäkin) kipeästi... Kun sitä ei nyt kuitenkaan ole, niin kokeillaan seuraavaksi Heidin vinkkiä niin että odotan tuolla keinun päässä valmiina - jos silleen tuosta alastulostakin tulisi vähän asianmukaisempi :P
Tiistain treeneissä Hikka oli jotenkin vaisu jo kotoa lähtiessä ja treeneissä aivan älyttömästi kiinni mun liikkeessä - pääsin töistä kotiin vasta puol kasiksi (kasilta piti lähteä treeneihin) ja oli luultavasti taas syönyt jotain (paljon) lastenhuoneesta. Sieltä yllätin sen illallakin jättikokoinen sämpylä suussa ... Tosi hienoa, että Hikka tykkää lapsista niin paljon, mutta muutoin olisi kyllä kiva kun pysyisi kokonaan poissa alakerrasta - joku kerta saa kitusiinsa vielä jotain, mistä aiheutuu muutakin kuin vatsanpuruja :/
Mutta siis tuosta minussa (lelussa) kiinni olemisesta - se tuntuu olevan kokoajan isompi ongelma. Tiistaina sovittiinkin, että palkka tulee jatkossa aina Saijalta. Mutta toki se ei poista sitä ongelmaa, että suurimman osan treeneistä tehdään keskenämme. Ja Hikkahan siis irtoaa hienosti kun tietää, että lelu on jossain odottamassa. Mutta jos ei tiedä, niin on aika tiukasti kiinni minussa - ei ryntää hihaan kiinni niinkuin pienenä, mutta ei myöskään fokusoi esteisiin.
Eli ei se ole hirveästi tuottanut, että ollaan tehty irtoamisharjoituksia niin, että lelu on jossain odottamassa (toki ne pakosta on myös usein aika suoraviivaisia ilman sen kummempia ohjauksia). Jos vaan heitän lelun niinkuin normisti teen, niin jää kyllä aika varmasti kiinni minuun. Saija ehdotti sitäkin, että yrittäisin omatoimitreeneissä piilottaa lelun johonkin. Se on nyt kokeilussa milloin pystyy, mutta jos joudun vähänkään avittamaan etsimisessä niin käy samalla tavalla kuin juoksareissa (avataan edessä oleva namipurkki yhdessä)/keinulla (namit kädestä päässä) - Hikka kääntyy jo ennen purkkia/keinun päätä odottamaan että olenko tulossa vai en (harvemmin kuitenkaan tuon kanssa ehdin edelle...).
Minkäänlaisen radanpätkän kuvaaminen yksin on aikalailla mahdotonta, mutta yritin nyt saada kuitenkin jotain. Ekassa pätkässä (siis keinun ja A:lle karkaamisen jälkeen) lelu on piilotettu A:n alle - sitä voisi kokeilla enemmän, tuntui toimivan ihan ok. Jälkimmäisessä tuli taas minulta ja kyllä se vaan näkyy vilkuiluna/odotteluna siellä sun täällä (Ja sivuhuomautuksena: miten ihmeessä tajusin vasta nyt, että Youtubessahan on mahdollista hidastaa videoita...).
Auringonnousut ja -laskut on kyllä niiiiin kauniit tuossa meidän tonttia vastapäätä olevalla pellolla. Vastavaloon kuvat ovat mitä ovat, mutta yrittänyttä ei laiteta :D Muutoin ilmat on kyllä ollut ihan karseat. Meidän piha ja kaikki tiet tänne on ollut melkein koko talven jatkuvasti peilijään peitossa - viime viikolla tapahtui sitten se, mitä ollaan vähän koko talvi odotettu. Petrin auto liukui tuossa meidän ylämäessä ojaan. Onneksi on valppaat traktorin omistavat naapurit ja auto pääsi ojasta poiskin...
Ja onneksi on nuo pellot - en tiedä missä täällä muuten olisi voinut ulkoilla. Vaikka sielläkin ollaan viime aikoina harrastettu vähän normaalia suurempaa valppautta. Muutama viikko sitten nimittäin meitä seurasi lenkillä joku otus, jonka googlen avustuksella tunnistin shakaaliksi (isompi kuin kettu, ruskeanharmaanmusta) ja paria päivää myöhemmin Tellen tietotoimisto kertoi, että täällä on taas liikkunut useampi susi, joita paikalliset metsästäjät yrittävät ottaa päiviltä (siksi ilmeisesti hylättyjen latojen liepeiltä löytyi ruhojakin..). Nähtiin tuo sama otus vielä muutamana päivänä ja sitten näköhavainnot loppuivat. Tiedä sitten ovatko lähteneet muille maille vai onnistuivatko metsästäjät tehtävässään (toivottavasti ei...), mutta tänään nähtiin ekaa kertaa varmaan pariin viikkoon taas peurojakin. Niitähän on koko meidän täällä asumisaikana ollut ihan älyttömästi ja ne ovat olleet rutiininomaisesti päivittäin tietyissä paikoissa - onkohan johtunut susista että eivät pyörineet täällä...
 |
| Taran lookista vastaa itseoppinut trimmaaja eli minä :D |
Hikan kanssa korkattiin vihdoin namiautomaatti käyttöön. Hallilla se ei ole vielä ollut mukana, kun juoksareiden kanssa on nyt muutenkin "pienoisia" ongelmia - tyyli on sinnikkäästi pomppuloikka, sama mitä yritän tehdä (tasamaalla kotona juoksee kyllä pääsääntöisesti nätisti maton läpi).
Muutoin ollaan oltu ahkeria ja testattu läpi loputkin esteet eli A ja pussi. Kummassakaan ei mitään ongelmia - A:lle Hikkis varastaisi aina tilaisuuden tullen, eikä todellakaan laskeutuisi sieltä nätisti, jos minä en olisi skarppina ohjaamassa alastuloa...
Myös keinua sitten päätin kokeilla ihan kokonaisena...
Testikerta nro1 (yhdessä päähän syömään - kiinni mun liikkeessä)
Ja testikerta nro2 (yksin lelulle - alastulo meni kerta kerralta huonommaks ja ylösmenokontaktillakin melkoinen pomppuloikka...)
Eipä tästä oikein muuta voi sanoa, kuin että Hikkaa ei huimaa keinu niin sitten yhtään, mutta apparia tarttettaisiin (tässäkin) kipeästi... Kun sitä ei nyt kuitenkaan ole, niin kokeillaan seuraavaksi Heidin vinkkiä niin että odotan tuolla keinun päässä valmiina - jos silleen tuosta alastulostakin tulisi vähän asianmukaisempi :P
Tiistain treeneissä Hikka oli jotenkin vaisu jo kotoa lähtiessä ja treeneissä aivan älyttömästi kiinni mun liikkeessä - pääsin töistä kotiin vasta puol kasiksi (kasilta piti lähteä treeneihin) ja oli luultavasti taas syönyt jotain (paljon) lastenhuoneesta. Sieltä yllätin sen illallakin jättikokoinen sämpylä suussa ... Tosi hienoa, että Hikka tykkää lapsista niin paljon, mutta muutoin olisi kyllä kiva kun pysyisi kokonaan poissa alakerrasta - joku kerta saa kitusiinsa vielä jotain, mistä aiheutuu muutakin kuin vatsanpuruja :/
Mutta siis tuosta minussa (lelussa) kiinni olemisesta - se tuntuu olevan kokoajan isompi ongelma. Tiistaina sovittiinkin, että palkka tulee jatkossa aina Saijalta. Mutta toki se ei poista sitä ongelmaa, että suurimman osan treeneistä tehdään keskenämme. Ja Hikkahan siis irtoaa hienosti kun tietää, että lelu on jossain odottamassa. Mutta jos ei tiedä, niin on aika tiukasti kiinni minussa - ei ryntää hihaan kiinni niinkuin pienenä, mutta ei myöskään fokusoi esteisiin.
Eli ei se ole hirveästi tuottanut, että ollaan tehty irtoamisharjoituksia niin, että lelu on jossain odottamassa (toki ne pakosta on myös usein aika suoraviivaisia ilman sen kummempia ohjauksia). Jos vaan heitän lelun niinkuin normisti teen, niin jää kyllä aika varmasti kiinni minuun. Saija ehdotti sitäkin, että yrittäisin omatoimitreeneissä piilottaa lelun johonkin. Se on nyt kokeilussa milloin pystyy, mutta jos joudun vähänkään avittamaan etsimisessä niin käy samalla tavalla kuin juoksareissa (avataan edessä oleva namipurkki yhdessä)/keinulla (namit kädestä päässä) - Hikka kääntyy jo ennen purkkia/keinun päätä odottamaan että olenko tulossa vai en (harvemmin kuitenkaan tuon kanssa ehdin edelle...).
Minkäänlaisen radanpätkän kuvaaminen yksin on aikalailla mahdotonta, mutta yritin nyt saada kuitenkin jotain. Ekassa pätkässä (siis keinun ja A:lle karkaamisen jälkeen) lelu on piilotettu A:n alle - sitä voisi kokeilla enemmän, tuntui toimivan ihan ok. Jälkimmäisessä tuli taas minulta ja kyllä se vaan näkyy vilkuiluna/odotteluna siellä sun täällä (Ja sivuhuomautuksena: miten ihmeessä tajusin vasta nyt, että Youtubessahan on mahdollista hidastaa videoita...).
Auringonnousut ja -laskut on kyllä niiiiin kauniit tuossa meidän tonttia vastapäätä olevalla pellolla. Vastavaloon kuvat ovat mitä ovat, mutta yrittänyttä ei laiteta :D Muutoin ilmat on kyllä ollut ihan karseat. Meidän piha ja kaikki tiet tänne on ollut melkein koko talven jatkuvasti peilijään peitossa - viime viikolla tapahtui sitten se, mitä ollaan vähän koko talvi odotettu. Petrin auto liukui tuossa meidän ylämäessä ojaan. Onneksi on valppaat traktorin omistavat naapurit ja auto pääsi ojasta poiskin...
Ja onneksi on nuo pellot - en tiedä missä täällä muuten olisi voinut ulkoilla. Vaikka sielläkin ollaan viime aikoina harrastettu vähän normaalia suurempaa valppautta. Muutama viikko sitten nimittäin meitä seurasi lenkillä joku otus, jonka googlen avustuksella tunnistin shakaaliksi (isompi kuin kettu, ruskeanharmaanmusta) ja paria päivää myöhemmin Tellen tietotoimisto kertoi, että täällä on taas liikkunut useampi susi, joita paikalliset metsästäjät yrittävät ottaa päiviltä (siksi ilmeisesti hylättyjen latojen liepeiltä löytyi ruhojakin..). Nähtiin tuo sama otus vielä muutamana päivänä ja sitten näköhavainnot loppuivat. Tiedä sitten ovatko lähteneet muille maille vai onnistuivatko metsästäjät tehtävässään (toivottavasti ei...), mutta tänään nähtiin ekaa kertaa varmaan pariin viikkoon taas peurojakin. Niitähän on koko meidän täällä asumisaikana ollut ihan älyttömästi ja ne ovat olleet rutiininomaisesti päivittäin tietyissä paikoissa - onkohan johtunut susista että eivät pyörineet täällä...
