Loma oli...ja meni

Viisi viikkoa lomaa hurahti ohi ihan huomaamatta. Mitään perinteisiä lomajuttuja ei tullut tehtyä, ei käyty kertaakaan Rymättylässä, uimassa tai jäljellä ja Hikkiksenkin kanssa tekemiset jäivät lähinnä ajatuksen tasolle. Kaikki aika meni remonttiin (eikä silti ole yhtään valmista).

Hikka pysyi vihdoin paikoillaan yhteisposea varten!

Nyt on ensimmäinen työviikko puolessa välissä ja sen aikana Taralle on tullut yhtenä aamuna joku outo kohtaus, jossa se kakoi paksua valkoista vaahtomaista limaa litratolkulla, joku ajoi minun perääni kun matelin kotiin yhdellä tietyömaan tukkimalla tieosuudella (onneksi vauhti oli mallia etana, joten edes auto ei kokenut näkyviä vammoja) ja tänään herättiin siihen, että Pätkis oli ripuloinut kolme huonetta siivottomaan kuntoon (on nyt mukana toimistolla ja onneksi on nukkunut ihan rauhassa). Ihan kuin loman loppuminen ei olisi muutenkin jo harmittanut ihan riittävästi... :D

Vaikkei mitään oikeastaan ehditty tekemäänkään loman aikana niin uusista lenkkeilymaastoista sentäs nautittiin - en ole jaksanut vieläkään kyllästyä siihen, miten nättiä meidän peltoteillä voikaan olla! Ja rauhallista, harvemmin siellä tulee ketään vastaan. Jos kurkia, kettuja tai muita luonnoneläimiä ei lasketa :D


Kesä meni lauman voinnin osalta mainiosti. Tara on säikäyttänyt muutamaan otteeseen, kun sillä on tapana lähteä seikkailemaan tonttia ympäröivään ryteikköön (tai jonnekin, ei ole ihan täysin selvinnyt, missä kaikkialla mummeli luuhaa...) heti kun silmä välttää. Momo ja Pätkis notkuvat totuttuun tapaan oven takana jos minä en ole mukana pihalla. Muutoin Momo(kin) on pysynyt hyväkuntoisena - itseasiassa taitaa tällähetkellä olla leikkisämpi kuin Pätkis, loikkii pitkin tonttia sellaisilla varsanloikilla yrittäen innostaa poikaansa mukaan geimeihin. Toivottavasti pysyy samanmoisena vielä pitkään.

Loman aikana ehdittiin remontin lomassa tehdä myös muutama pikavisiitti. Yksi niistä suuntautui Johannan lauman luona. Taika oli Hikan mielestä niiiin cool, Pilvin kanssa ei päästy vielä leikkiasteelle :D. Hikkaa on kyllä tosi helppo ottaa mukaan vieraisiin paikkoihin, sama mihin ollaan menty, on pikkutyyppi porhaltanut sisään kuin kotiinsa.

Hikan temppukurssikin ehti loppua loman aikana - kurssin aikana opeteltiin mm käden koskettamista, jalkojen väliin tulemista, etutassujen asettelua alustalle, jalkojen välistä pujottelua, puomilla kulkemista (ja kääntymisiä), peruuttamista ja viimeisenä muttei vähäisempänä luopumista. Harmi kun ei ole tullut kotona oikeastaan yhtään jatkettua temppujen hiomista, Hikka kun tykkää kovasti tarjota kaikenlaista ja oppii ihan huippunopsaan. Hauskaa kuitenkin oli, joskin Hikka tuntui väsyvän tuolla melko äkkiä, jonka jälkeen alkoi ottamaan häiriötä asioista.

Samaa ongelmaa ei sitten ollut Vappu Alatalon pentuagility -leirillä. Siellä Hikkis kykeni ongelmitta keskittymään vaikka häiriötä oli välillä melkoisesti. Älyttömän kiva kolme päivää (eikä vähiten siksi, että leireilemässä oli myös Hikan ihana Qumma sisko), josta päällimmäisenä mieleen jäi niksit koiran kierrosten laskemiseen.

Metsässä Annan & tibbelauman kanssa
Oomi sisko tuli käymään loman alussa ja Hikka oli onnensa kukkuloilla. Tosi samankokoiset niin painon kuin korkeuden suhteen siskokset ovat. Mutta Oomilla on omaan silmääni kyllä paljon söpömpi ilme, Hikka kun on aina vähän sellaisen ilkikurisen näköinen :D.


Qumman kanssakin Hikka pääsi rallaamaan leireilyn lomassa. Hikan ja Qumman leikit olivat vielä astetta vauhdikkaammat (en olisi uskonut, että se on edes mahdollista...). Pikkaisen hirvitti katsoa sitä menoa, tyypeillä kun oli vauhtia huomattavasti enemmän kuin järkeä...


Ja loman loppuvaiheessa treffattiin vielä (Oomin kera) myös Kundi veli. Ja taas mentiin kovaa :D. Kundi oli sitten vähän erityyppisen oloinen kuin Hikka tai Oomi ja Qumma. Ja tietty ihan ällöttävän suloinen < 3.



Briardien erkkarissakin käväistiin, kun se oli niinkin lähellä kuin Paimiossa. Mukana oli vain Pätkis ja seuraneitinä Hikka sosialisoitumassa. Hikan onneksi saatiin Oomi sisko seuraksi räkyttämään briardeille. Sen verran kovaa ääntä siskokset pitivät, että tuomari kävi tauolla tervehtimässä pikkutyyppejä (ilmeisesti arvostelee pyrrejäkin) :D

Kuva: Annamari Aarnio (?)
Kuva: Harri Puranen
Kuva: Harri Puranen
Erkkari oli Pätkän eka näyttelyesiintyminen sitten puolentoistavuoden takaisen kolleegion, jossa se murrasi käsittelystä ja jonka jälkeen kuvautin sen selän. Ja niin se vaan murrasi tälläkin kertaa kun käsittelyä oli kestänyt sen mielestä riittävän kauan (reilusti olin ulkoistanut esittämisen taas Annalle.. :P ) . Ei kuitenkaan heitetty kehästä ulos vaan sai H:n, joka sekin tuli ilmeisesti enemmän hampaista kuin käytöksestä. Pätkän alahampaat kun ovat valahtaneet niin pahasti, että ovat käytännössä ihan vinksin vonksin.


Tästä sain taas yhden hyvän syyn ajaa Pätkiksen turkin alas (noilla hampailla tai käytöksellä on ihan turha ajatella lähtevänsä hakemaan sitä puuttuvaa cacibia). Nuo rypevät kuraojissa useamman kerran päivässä, joten turkki on ihan karseassa kunnossa ja varisee (käytännöllisesti..) valkoisiksi maalatuille lattioille - lyhyt turkki olisi näissä oloissa niin paljon helpompi. Lisäksi Pätkikseltä on oudosti lähtenyt pariin otteeseen jalat alta kesän aikana (syynä on voinut olla esim märkä nurtsi tai liukas muta, mutta silti jäänyt kaivelemaan) niin erityisesti takapään lihaksistoa ja liikettä olisi helpompi tarkkailla lyhyellä turkilla. Pitäisi vaan ehtiä napsia turkki pois äkkiä ennenkuin tulee liian vilpoiset ilmat.

Mutta Pätkän H irtosi tällaisella arvostelulla:
"7 years old. Nicely constructed dog with some faults in head & expression. Muzzle a bit pointy. Ears a bit fold. Nice eyes. Teeth very irregular. Beautiful body. Exc back & topline. Exc. tail & tail carriage. Very nice coat & coat colour. Moves well. Temperament should be better in the showring (growls)."

Turkkia koskevaa kommenttia vähän kyllä ihmettelen, Pätkän turkki oli niin järkyssä kunnossa. Pellonvarren ojan vesi yhdistettynä rakennuspölyyn, laastiin ja ties mihin oli tehnyt siitä ihan karseeta hamppua, jota yritin epätoivoisesti aukoa päivää ennen h-hetkeä. Ja siltä Pätkis kyllä näyttikin, vähän kuin vanhaenglanninlammaskoira... Tuomari oli kuitenkin kuulemma huomauttanut, että jonkun koiran turkki oli aivan liian pitkä - rotumääritelmä sanoo vähintään 7 senttiä eikä turkin kuulu hipoa maata, sellainen ei ole käyttökoiran turkki, tms.  Voi kun tuollaisia kommentteja kuulisi huomattavasti useammin!

Loman toiseksi viimeisenä päivänä käytiin Somerolla tutustumassa lampaisiin. Hikka oli tosi reipas, lambit oli alusta asti kivoja eikä yhtään jänniä. Ekalla kiekalla mentiin rauhassa lampaiden perässä häntä pystyssä, ei yllättäen yhtään haukkunut muuten kuin silloin kun lampaat lähti liukkaammin liikkeelle jolloin Hikkis rykäs äänekkäästi perään. Tokalla söi vähän enempi kakkaa, mutta kesti sitten taas lampaiden liukkaankin liikkeen paremmin (toki pidin myös lyhyellä liinan ettei pääsisi räjäyttelemään). Noin muutoin oli hyvin kiinnostunut lampaista eikä hakenut tukea minusta yhtään. Sivutuotteena tuli huomioitua, että Hikka oli tuolla tosi rento ihmisten kanssa, punki kaikkien rapsutettavaksi ja syliin ihan omatoimisesti.



Viimeinen lomapäivä päätettiin sitten tibbetreffeihin Luukkiin. Hikka oli ihan fiiliksissä, kun paikalla oli noita ihastuttavia otuksia niin monta ja kaikenlisäksi puistosta löytyi ihana mutavellikohta, jossa vetää rallia ihan täysiii.





Suositut tekstit