Ajantasalle
Jotenkin taas jäänyt tämä... Ei niin että meille mitään kovin kummoista olisi tapahtunut. Flunssasta selvittyäni ehdittiin palata normirutiineihin muutamaksi viikoksi kunnes iski uusi tauti, joka pesiytyikin sitten suoraan hengitysteihin eikä meinannut millään lähteä pois. Päälle kaksi viikkoa kärsimystä, mutta nyt on pari päivää tuntunut siltä, että eiköhän taas kohta voi pukea lenkkarit jalkaan.
Sairastamisen lomassa ollaan treenailtu puruja, jälkeä, tottista ja agilityä leppoisaan tahtiin. Agitreenit ovat menneet nyt pitkään ihmeellisen hyvin ja meninkin vähän niinkuin lupaamaan, että ilmoitan meidät kisoihin. Pehmeän laskun nimissä kisapaikaksi valikoitui mökkimatkan varrella olevat helatorstain kisat (vienona toiveena ettei touhussa menisi ihan koko päivää), mutta eiköhän tässä kesän edetessä innostuta taas kisaamaan tutuissakin paikoissa. Tosin kisakalenteria selatessani näytti siltä, ettei pääkaupunkiseudulla olisi heinäkuussa yhtään ainutta kisaa...
Puruissa ollaan taaperrettu menemään ilman sen kummempia liikahduksia puoleen tai toiseen. Pitkäänliikkeeseen on alkanut tulemaan viime aikoina kyllä ihan kivasti lisää vauhtia, piilolla Pätkä on useimmiten ihan jees ja otekin on kuulemma parantunut, mutta omasta mielestäni Pätkis ei vaan edelleenkään ole oikeissa tiloissa.
(Kuva: Kati Artiola)
Kesän ekalla leirillä koettiin kuitenkin ihan yllättäen toivonpilkahduksia kun maalimiehenä toiminut Esa Tapio sai kaksipäiväisen leirin viimeisessä treenissä Pätkiksestä irti jotain mitä en ole piiitkään aikaan nähnyt. Vietillisesti ja tunnetilallisesti sain vihdoin nähdä välähdyksen siitä, mitä olen uskonut siellä edelleen olevan jossain piilossa. Sain myös siunauksen olla menemättä kokeeseen ajatuksena treenata koira tälle tasolle mihin se nyt näytti pystyvän. Toivotaan, että sinne myös päästään...
(Kuva: Minna Virtanen)
Jäljellä on ollut "hieman" ongelmia ohjaajan temperamentin kanssa, jonka seurauksia nyt sitten korjaillaan. Noin kokonaisuutena kuitenkin ihan jees jälkiä. Tottiksissa ei olla tehty kummempia kuin katsastettu missä mennään/hubbailtu muiden treenien lomassa.
Rymättylässä ollaan ehditty käydä useampana pitkänä viikonloppuna, joista ensimmäisellä Tara säikäytti ihan kunnolla. Tapansa mukaan taapersi laiturin ali kaislikkoon tutkimusmatkalle ja takaisin tullessaan nautiskeli lillumalla rantavedessä omaan persoonalliseen tapaansa. Ei vain sitten enää päässyt ylös vedestä omin avuin. Jouduin hakemaan mummelin vedestä ja mikä pahinta, takapää ei kantanut kunnolla kuin vasta yli vuorokausi tapahtuman jälkeen. Tämän jälkeenkin on päässyt lillumaan vedessä, mutta olen pitänyt ajat tosi lyhyinä. Eikä takapää ole onneksi enää kenkutellut.
Momo taas säikäytti vappuna lähtemällä uimaan joutsenen perään. Räntää tuli taivaalta vaakatasossa eli ilma oli mitä parhain uintireissulle... Kun Momo vihdoin suvaitsi kuunnella ja kääntyi takaisin, oli ehtinyt niin pitkälle ulapalle, että takaisintulomatkalla kylmä vesi uuvutti voimat ja koira alkoi vajota pinnan alle nousten sieltä aina vain hitaammin. Eipä siinä hirveästi ehtinyt ajatellut mitään sännätessään pelastamaan ärsyttävää pikku jästipäätä. Momo ei olisi Momo jos ei olisi pari tuntia myöhemmin (pikaisella pissatuksella) yrittänyt karata rantaan tarkistamaan olisko siellä vielä jotain jahdattavaa...
Pätkis taas osoitti vappuna ihan uuden puolen itsestään. Pätkishän on yleensä siskon tyttöjen kanssa vähäsen rajunpuoleinen - tykkäisi käydä tönimässä liikkeelle, juostessa yrittää keilata kumoon ja kaikista useimmin yrittää varastaa pusuja ei niin hellävaraisesti. Mutta siskon tuplien kanssa Pätkis oli mitä hellin ja huomaavaisin pikkupoika. Niin kovin Pätkis ihastui pikkuisiin, että jos vain mahdollista majoittui aina ihan liki.
Toki tytötkin tykkäsivät tuplista, mutta tyttöjen tykkääminen näkyi pääasiassa ruoka-aikana :D.
Viime viikonloppuna oltiin jälleen Rymättylässä ja kauniiden ilmojen ja mukavan talkoilun lisäksi kohdattiin kevään ensimmäinen kyy varaston nurkilla... Eipä sitten loppuaikana ollut kovin rento fiilis antaa koirien nuohota valvomatta :(.
Ai niin, viime päivien helteiden innoittamana Momo jäi eilen fiskarsien alle :P
Sairastamisen lomassa ollaan treenailtu puruja, jälkeä, tottista ja agilityä leppoisaan tahtiin. Agitreenit ovat menneet nyt pitkään ihmeellisen hyvin ja meninkin vähän niinkuin lupaamaan, että ilmoitan meidät kisoihin. Pehmeän laskun nimissä kisapaikaksi valikoitui mökkimatkan varrella olevat helatorstain kisat (vienona toiveena ettei touhussa menisi ihan koko päivää), mutta eiköhän tässä kesän edetessä innostuta taas kisaamaan tutuissakin paikoissa. Tosin kisakalenteria selatessani näytti siltä, ettei pääkaupunkiseudulla olisi heinäkuussa yhtään ainutta kisaa...
Puruissa ollaan taaperrettu menemään ilman sen kummempia liikahduksia puoleen tai toiseen. Pitkäänliikkeeseen on alkanut tulemaan viime aikoina kyllä ihan kivasti lisää vauhtia, piilolla Pätkä on useimmiten ihan jees ja otekin on kuulemma parantunut, mutta omasta mielestäni Pätkis ei vaan edelleenkään ole oikeissa tiloissa.
Kesän ekalla leirillä koettiin kuitenkin ihan yllättäen toivonpilkahduksia kun maalimiehenä toiminut Esa Tapio sai kaksipäiväisen leirin viimeisessä treenissä Pätkiksestä irti jotain mitä en ole piiitkään aikaan nähnyt. Vietillisesti ja tunnetilallisesti sain vihdoin nähdä välähdyksen siitä, mitä olen uskonut siellä edelleen olevan jossain piilossa. Sain myös siunauksen olla menemättä kokeeseen ajatuksena treenata koira tälle tasolle mihin se nyt näytti pystyvän. Toivotaan, että sinne myös päästään...
Jäljellä on ollut "hieman" ongelmia ohjaajan temperamentin kanssa, jonka seurauksia nyt sitten korjaillaan. Noin kokonaisuutena kuitenkin ihan jees jälkiä. Tottiksissa ei olla tehty kummempia kuin katsastettu missä mennään/hubbailtu muiden treenien lomassa.
Rymättylässä ollaan ehditty käydä useampana pitkänä viikonloppuna, joista ensimmäisellä Tara säikäytti ihan kunnolla. Tapansa mukaan taapersi laiturin ali kaislikkoon tutkimusmatkalle ja takaisin tullessaan nautiskeli lillumalla rantavedessä omaan persoonalliseen tapaansa. Ei vain sitten enää päässyt ylös vedestä omin avuin. Jouduin hakemaan mummelin vedestä ja mikä pahinta, takapää ei kantanut kunnolla kuin vasta yli vuorokausi tapahtuman jälkeen. Tämän jälkeenkin on päässyt lillumaan vedessä, mutta olen pitänyt ajat tosi lyhyinä. Eikä takapää ole onneksi enää kenkutellut.
Momo taas säikäytti vappuna lähtemällä uimaan joutsenen perään. Räntää tuli taivaalta vaakatasossa eli ilma oli mitä parhain uintireissulle... Kun Momo vihdoin suvaitsi kuunnella ja kääntyi takaisin, oli ehtinyt niin pitkälle ulapalle, että takaisintulomatkalla kylmä vesi uuvutti voimat ja koira alkoi vajota pinnan alle nousten sieltä aina vain hitaammin. Eipä siinä hirveästi ehtinyt ajatellut mitään sännätessään pelastamaan ärsyttävää pikku jästipäätä. Momo ei olisi Momo jos ei olisi pari tuntia myöhemmin (pikaisella pissatuksella) yrittänyt karata rantaan tarkistamaan olisko siellä vielä jotain jahdattavaa...
Pätkis taas osoitti vappuna ihan uuden puolen itsestään. Pätkishän on yleensä siskon tyttöjen kanssa vähäsen rajunpuoleinen - tykkäisi käydä tönimässä liikkeelle, juostessa yrittää keilata kumoon ja kaikista useimmin yrittää varastaa pusuja ei niin hellävaraisesti. Mutta siskon tuplien kanssa Pätkis oli mitä hellin ja huomaavaisin pikkupoika. Niin kovin Pätkis ihastui pikkuisiin, että jos vain mahdollista majoittui aina ihan liki.
Toki tytötkin tykkäsivät tuplista, mutta tyttöjen tykkääminen näkyi pääasiassa ruoka-aikana :D.
Viime viikonloppuna oltiin jälleen Rymättylässä ja kauniiden ilmojen ja mukavan talkoilun lisäksi kohdattiin kevään ensimmäinen kyy varaston nurkilla... Eipä sitten loppuaikana ollut kovin rento fiilis antaa koirien nuohota valvomatta :(.
Ai niin, viime päivien helteiden innoittamana Momo jäi eilen fiskarsien alle :P
