Vieraita

Treenirintamalla ollaan pysytelty turvallisessa reseptissä - vähän puruja ja vähän agia per viikko eikä sitten paljon muuta. Agissakin ollaan taas oltu vain Akatemiassa - viime viikolla Jouni antoi hyviä neuvoja käännösten tiukentamiseen (ylläripylläri homma roikkui taas omasta ajoituksesta ja rytmityksestä...) ja eilen tehtiin kaameata pyöritysrataa Juhan johdolla (itselle sellaiset pienessä sumpussa tehtävät radat, jossa samaa estettä voidaan mennä eri puolilta useaan kertaan ovat aivan mahdottomia muistaa etenkin väsyneenä työpäivän jälkeen). Kevään ensimmäinen jälki polkaistiin sentäs sunnuntaina pellolle (esineet hitaahkot/vinot, kulmassa fuskua ja vietillisesti mentiin melko matalalla) ja pikkaisen tuntuu tottisjalkaakin vipattavan, joten eiköhän me tästä kesää kohti reipastuta.



Viime viikon kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti Pätkiksen pikkuisen Seela tytön vierailu. Pätkiksen ja Cessien jälkikasvua oli alunperin tarkoitus olla lauantaina Petrin leikitettävänä vähän runsaamminkin, mutta lopulta ikävien tai muuten vain epäonnisten esteiden vuoksi vain Seela oli paikalla. Onneksi saatiin korvauksena seuraksemme aina valmiit Pipsa&Nessa :D.

Pätkiksen kanssa aloitettiin lauantai himpun päälle 13 km aamulenkillä. Tarkoitus oli pötkiä vielä pari kilsaa lisää, mutta Pätkiksen maha ilmoitti olevansa sen verran ärtynyt, että typistin suosiolla vähän reittiä. Vaihdoin joku parisen viikkoa sitten Pätkän ruuan Eagleen (kun halvalla sai...) ja vaikka yleensä noita vaihtoja voi tehdä lennosta niin tällä kertaa maha ei ole sopeutunut uuteen ruokaan yhtään (on ajoittain ihan löysällä, vaikkei sinällään yhtään normaalia enempää tee tarpeitaan). Eilen vihdoin luovutin ja ostin pienen säkin vanhaa ruokaa (RC Sensible) ja syödään sitä hetki ja kokeillaan sitten toista vaihtoehtoa uudeksi ruuaksi (Taste of Wild).

Mutta siis, samasta mahasyystä ei aloiteltu kevään jälkikautta vielä lauantaina yhdessä Pipsan ja Nessan kanssa, vaikka mieli olisi kovasti jo tehnytkin. Toisaalta ihan riittävästi oli lauantaille puuhaa muutenkin. Samalla kun Petri leikitti Seelaa ja Nessaa, sai Pätkiskin pienet treenintyngät, kun ajettiin sisään edellisenä päivänä ostamani uusi hia sekä hyppytyyny.



Torstain treeneissä otettiin ekaa kertaa tälle vuodelle hallinta mukaan ja samalla teemalla jatkettiin lauantaina. Oma kädettömyys ja hitaus korostuu niin ärsyttävästi hallinnan mukana ja jälleen kerran tuli mietittyä, että hallitsisikohan sitä edes liinat paremmin, jos ei olisi niin paljoa turkkia tiellä :P.



Älykästä puuhaa...
Koska kenttä oli varattu hieman isommalle joukolle, niin leikkimisten jälkeen jäi vielä tunti aikaa sutia agiesteillä. Tulipahan ainakin tehtyä :D. Joitakin tärähtäneitä kuvia kolmikosta työn touhussa löytyy TÄÄLTÄ.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin Pätkiksen ja Seelan kanssa pelloille aamulenkille. Ja voi hitsinpimpulat kun Pätkis tykkäsi < 3. Seela ei tippaakaan aristellut Pätkistä (joten Pätkis ei tuntenut tarveta kiusata tyttöä yhtään) ja kerrankin oli sellainen kaveri, jota ei tarvinnut yhtään houkutella juoksemaan/leikkimään - heti kun pääsivät vapaaksi lähtivät kirmaamaan ja melkoista vauhtia painelivatkin. Tyypit vain olivat niin samalla aaltopituudella että! Kirmauskuvia TÄÄLTÄ.


Vaikka muuten näen Seelassa tosi paljon äitiään, niin samanlaiset maneerit tuntuivat olevan isällä ja tyttärellä myös muualla kuin leikissä. Erityisen suloista oli huomata, että molemmat tykkäsivät painautua ihan lähelle, istua edessä läiskimässä tassuilla huomiota tai painaa päätä syliin ja vain olla möllöttää siinä. Hassua, että tuollaiset pienet maneerit siirtyvät sukupolvelta toiselle noin identtisinä :D.

Pikkaisen jäi kyllä hampaankoloon ajatus siitä, miten Pätkis olisi varmasti kovin onnellinen pienestä vikkeläjalkaisesta kaverista... Etenkin nyt kun tytöt eivät pidempiä rallattelulenkkejä enää tee, niin aika orvolta meidän lenkit kaksistaan tuntuvat. Vaikka välillä piristetäänkin hommaa pallottelulla:



Suositut tekstit