Tara 12 vuotta!

Hieman ollaan otettu rauhallisemmin tämä viikko flunssan kaadettua sänkyyn torstaista lähtien (eikä loppua näy...). Eniten harmittaa kun ei pääse juoksemaan, mutta ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Viimeaikojen aamuiset peltolenkitkin ovat saaneet jäädä flunssan jalkoihin, viimeisellä ehdittiin leikkiä pallolla ja maassa makaavalla puhelimella:





Toisaalta jos flunssasta pitäisi keksiä jotain hyvää niin sain ainakin viettää Taran 12-vuotis synttärit kotosalla mummelia hellien. Tara kehitti alkuviikosta jonkun mahapöpön mutta koska oli ihan pakko juhlia suurta päivää jotenkin, kehittelin mahaystävällisen herkun broilerin jauhelihasta, broilerin fileesuikaleista, piimästä ja raejuustosta. Itseasiassa mummeli on edelleen samalla ruokavaliolla, kun maha ei ottanut suopeasti vastaan oman ruuan pientäkään lisäämistä.

Jokatapauksessa, hirveästi pelottaa että tämä on se viimeinen syntymäpäivä - Tara on mennyt niin nopeasti heikkoon kuntoon. Siis nimenomaan liikunnan suhteen, muutenhan mummeli on hyväntuulinen, hyväruokahaluinen ja pirtsakka oma itsensä. Joku viikko sitten ikuistin tyypillisen Taran. Olin eteisessä lähdössä tyttöjen kanssa ulos ja Tara päätti alkaa ensin avustamaan Pätkän lattialle lojumaan jättämien lelun kanssa:


Tuota Tara tekee paljon. Niin lelujen kuin kylppärin lattialle kuivumaan jätettyjen sukkien tai hanskojen kanssa. Hirveällä touhulla Tara tuputtaa minulle noita, irti ei voi päästää ennenkuin esine on kädessä ja jos en heitä esinettä takaisin lattialle, Tara lähtee tarkistamaan ettei missään muualla ole mitään lattialla. Välillä tuota voi jatkua niin kauan, että olen suosiolla nostanut kaikki "roskat" pois lattioilta. Me ollaan niin samasta puusta veistetty Taran kanssa, minäkin inhoan väärässä paikassa olevia tavaroita <  3.

Mutta osaa se Pätkiskin auttaa. Näiden ikuisuuksia jatkuneiden kurakelien lannistamana ostin itselleni uuden lelun, varrellisen rikkaimurin lattioiden pikaputsauksiin. Tänään otin imurin ensimmäistä kertaa käyttöön ja Pätkis taantui pentuaikojen imuri-intoiluun...


Pentunahan Pätkis olisi tykännyt roikkua imurin varressa (ja se kiellettiin nopeasti kun naskalit hajottivat pehmeän putken), mutta sen jälkeen on suhtautunut siivoamiseen ihan asiallisesti. Siirtyy siis pois tieltä viimeistään vähän tiukempaan sävyyn kommennettaessa ja onhan tuota tullut imuroituakin aina silloin tällöin :D. En tiedä, ehkä rikkaimuri muistutti lumikolaa tai haravaa, joita äiti&poika tiimi tykkää runnella edelleen...

Ministi meillä on treenikuulumisiakin:

Agility on taas ollut Akatemian treenien varassa, viime viikolla Sporttikoirahallin vapaavuoro jäi maalimiesleirin jalkoihin ja tänään valitsin jäljestyksen agilityn kustannuksella. Noh, onneksi tiistain agit antoivat revanssia edellisviikon karseille treeneille - tehtiin pitkästä aikaa nollarata, että tuntuikin mukavalta!

Viime viikon lauantai ja sunnuntai kului siis maalimiesleirillä Riihimäellä. Jotain tuli varmaan opittuakin (pakko, kaksi täysmittaista päivää treenien tuijottamista on pakko tartuttaa kovakalloisemmankin päähän jotain..), mutta ainakin treenimotivaatio kasvoi ihan kohisten. Pätkis ei ollut mukana leirillä lainkaan (turrimainetta piti yllä ihanainen Aapo), joten treenivajetta korvaamaan tehtiin sunnuntaina vuoden toinen jälki (edelleen vähän matalassa ja esineet vinot) ja minitottikset Luukissa. Ostin leiriltä uuden pienemmän tyyny, jolla aloitettiin harjoittelemaan hyppyjä keskenämme. Luultavasti saan taas enemmän haittaa kuin hyötyä aikaiseksi, mutta ainakin meillä molemmilla on hurrjan hauskaa :D


Ministi toteltiin myös eilen sen jälkeen kun oltiin talkoiltu Imphan agiesteet talviteloilta kentälle. Oma kunto ei sallinut kovin reipasta tekemistä, mutta pikkaisen seuraamisen muistelemista ja lisää niitä hyppyjä! :D

Tänään lähdettiin aamusta treenikaverin kanssa jäljelle uusille hoodseille ja noh, kovasti sitä työsarkaa on edelleen edessä... Mutta hirmuisen kivaa saada seuraa jäljelle, kun on tottunut säätämään itsekseen ja erityisen mukavaa oli saada se oma säätäminen myös ikuistettua nauhalle. Tämän jälkeen tietää ainakin tosi varmasti ettei pelkästään koiran tekemisessä ole tuunattavaa :P.




Ja se kyseenalainen videoaineisto:

Note to self: 3. suoran puolen välin jälkeen Natural Menu vaihtui tänään paistettuihin broilerin fileesuikaleisiin ja se näkyi todella selkeästi nenässä (nousi reippaasti) eli ei kannata. Tai ainakin sitten ne pitäisi olla jäljen alusta asti. Jossain vaiheessa 3. suoralla puutuin (nypin, joka ei näytä kyllä noissa aiemmissa suorissa ihan hirveästi vaikuttaneen...) useampaan otteeseen. Videolla kuullut kehumiset ovat nyppimisten jälkeen. Ja kun nyppiminen ei näyttänyt tehoavan käytin "tarkkana" -käskyä, joka ei kyllä sekään ihan hirveästi vaikuttanut *huokaus*.

Suositut tekstit