Lomatunnelmia
Loma on mennyt taas menojaan aivan liian kovaa vauhtia. Tuntuu, että ei olla oikein mitään ehditty tekemään, mutta silti ollaan kokoajan oltu menossa jossain. Etenkin alkuloma vietettiin aika tiiviisti Espoossa siskon luona ja samalla veresteltiin muistoja vanhoissa lenkkimaastoissa (olisin niiiin onnellinen, jos täällä olisi edes murto-osa Kilon-Lepuskin-Talin-Munkkiniemen hiekkateistä).
Treenien osalta ollaan pääosin tehty vain pelto(nurtsi)jälkiä vaihtelevalla menestyksellä. Ihan pari viimeisintä jälkeä ovat näyttäneet siltä, että ollaan löytämässä kadotettu rytmi (ja löysä liina). Paitsi että eilen tultiin ryminällä alas, kun jouduin kohtaamaan pitkästä aikaa karseaakin karseamman etanaPätkiksen, kun jäljestettiin purujen jälkeen Tellen pelloilla (tänään pitää kokeilla lähes namitonta jälkeä, ihan vain tuon mielentilan takia). Kulmat eivät suju vieläkään niin kuin pitäisi, esineet sentäs ilmaistaan lähes aina kohtuullisen nopeastikin (paitsi eilen...), eikä niitä ole otettu kertaakaan suuhun Inton "avustaman" treenin jälkeen. Himppasen turhauttaa, mutta mikäpä ei - olen ollut niiin monta kertaa luovuttamassa koko lajin (siis purut) kanssa, kun homma ei vaan kulje niinkuin omasta mielestä pitäisi. Saa nähdä mitä tehdään, luultavasti katsellaan hampaat irvessä loppuun asti, koska ohjaajalla on häiritsevästi taihtelutahtoa eikä luovuttaminen useinkaan ole vaihtoehto, vaikka joskus olisi se järkevin vaihtoehto :P.
Maalimiesleirillä kuitenkin viihdyttiin viime viikolla ihan valtavan hyvin, ihana tunnelma, ihania ihmisiä, paljon uutta oppia jne jne. Siitä huolimatta, että etenkin ekan päivän treenit menivät juuri niin kaameasti kuin leirille lähtöä miettiessäni pelkäsin. Noh, eipä kuoltu siihenkään, joten turhaan pelkäsin :D. Kaiken muun mukavan päälle pääsin ihastelemaan Aapoa oikein urakalla ja perjantaina lisäbonuksena Pätkän&Cessien ihastuttava Seela tyttö kävi pikavisiitillä (ja Petrin leikitettävänä). Ihan parasta siis!
Tottista ollaan otettu ruhtinaalliset kaksi kertaa. Kerran leirillä aivan jäätävän kökkö treeni (juuri niitä treenejä, joita ei olisi ikinä pitänyt edes aloittaa tai ainakin olisi pitänyt ymmärtää lopettaa sen sata hinkutusta aiemmin...) ja leirin jälkeen tiistaina ennen aksoja testattiin pikaiseen onko homma tosiaan niin karseaa kuin se leirillä näytti. Ei onneksi ollut, joten voidaan jatkaa taukoa :P.
Aksattu ollaan tiistaisin ja torstaisin hyvillä fiiliksillä. Viimeisissä tiistain aksoissa tällä viikolla Pätkä oli tooosi outo - hirmuisen hidas eikä se irronnut edes suorilla kunnolla. En oikeasti muista koska se olisi ollut viimeksi noin epäitsenäinen, pari vuotta sitten? Toki siinä treenien lomassa ehditiin diagnoisoida Pätkälle syöpä (löysin leirillä Pätkästä ison patin kyljestä) selitykseksi outoon menoon, mutta ennen pahempaa hysterisointia taidetaan käydä niin fyssarilla kuin lääkärissä. Tarakin taitaa päästä samalla tarkastukseen, sen takapää on mennyt kesän aikana heikompaan/voimattomampaan kuntoon (ei onnu ja lenkkeileekin edelleen reippaasti meidän mukana, joten ei mitään katastrofaalista) ja muutenkin se tuntuu välillä jotenkin höperöltä. Toki voi johtua ihan jo siitä, että helteiden vuoksi liikuntaa on tullut vähemmän eivätkä nuo ole päässeet kirmaamaan vapaana yhtään koko kesänä - alkaa tuntumaan jo lihaksistossa.
Lenkit ovat ärsyttävästi typistyneet kesän aikana remmilenkkeihin (ei ole taas mitään järkevää paikkaa turvalliseen vapauteen), mutta lohdutukseksi löysin jäljestelyiden yhteydessä meidän entisen suosikkipaikan Halkolammen rannan, jossa Momo ja Pätkis ovat polskineet jonkin verran. Tara ei oikein tykkää äkkisyvästä ja tyytyykin lähinnä sukeltelemaan keppejä, kahlailemaan ja suolistamaan vesileluja. Loman ainoa hetki vapaudessa nautittiin kun piipahdettiin Rymättylässä pikainen parin päivän visiitti ennen leiriä. Sitä onnea katsellessa ei voinut kuin tulla siihen tulokseen, ettei noita ole tarkoitettu elämään vain remmin nokassa... Koirien lisäksi minä sain liikuntaa - kävin juoksemassa sellaisen 9 kilsan lenkin molempina päivinä ilman koiria. Juoksuinto heräsi ihan todenteolla aiemmin samalla viikolla Tiinan&Lauran (ja Pätkiksen) kanssa tehdyllä lenkillä, edellisestä yksin tehdystä juoksulenkistä on kuitenkin vuosia, joten melkoisen ylpeä olin itsestäni! Pätkälle olisi tehnyt hyvää päästä mukaan, mutta helteiden vuoksi jäi matkasta ja hyvä niin - toisella lenkillä jouduin väistelemään tiellä loikoillutta kyytä, koiran kanssa hysteria olisi ollut aikapaljon pahempi...
Tänään suunnataan jäljen kautta kohti Rymättylää. Toivottavasti ei törmätä käärmeisiin ja saadaan nauttia loman viimeisistä päivistä täysillä.
Treenien osalta ollaan pääosin tehty vain pelto(nurtsi)jälkiä vaihtelevalla menestyksellä. Ihan pari viimeisintä jälkeä ovat näyttäneet siltä, että ollaan löytämässä kadotettu rytmi (ja löysä liina). Paitsi että eilen tultiin ryminällä alas, kun jouduin kohtaamaan pitkästä aikaa karseaakin karseamman etanaPätkiksen, kun jäljestettiin purujen jälkeen Tellen pelloilla (tänään pitää kokeilla lähes namitonta jälkeä, ihan vain tuon mielentilan takia). Kulmat eivät suju vieläkään niin kuin pitäisi, esineet sentäs ilmaistaan lähes aina kohtuullisen nopeastikin (paitsi eilen...), eikä niitä ole otettu kertaakaan suuhun Inton "avustaman" treenin jälkeen. Himppasen turhauttaa, mutta mikäpä ei - olen ollut niiin monta kertaa luovuttamassa koko lajin (siis purut) kanssa, kun homma ei vaan kulje niinkuin omasta mielestä pitäisi. Saa nähdä mitä tehdään, luultavasti katsellaan hampaat irvessä loppuun asti, koska ohjaajalla on häiritsevästi taihtelutahtoa eikä luovuttaminen useinkaan ole vaihtoehto, vaikka joskus olisi se järkevin vaihtoehto :P.
Maalimiesleirillä kuitenkin viihdyttiin viime viikolla ihan valtavan hyvin, ihana tunnelma, ihania ihmisiä, paljon uutta oppia jne jne. Siitä huolimatta, että etenkin ekan päivän treenit menivät juuri niin kaameasti kuin leirille lähtöä miettiessäni pelkäsin. Noh, eipä kuoltu siihenkään, joten turhaan pelkäsin :D. Kaiken muun mukavan päälle pääsin ihastelemaan Aapoa oikein urakalla ja perjantaina lisäbonuksena Pätkän&Cessien ihastuttava Seela tyttö kävi pikavisiitillä (ja Petrin leikitettävänä). Ihan parasta siis!
Tottista ollaan otettu ruhtinaalliset kaksi kertaa. Kerran leirillä aivan jäätävän kökkö treeni (juuri niitä treenejä, joita ei olisi ikinä pitänyt edes aloittaa tai ainakin olisi pitänyt ymmärtää lopettaa sen sata hinkutusta aiemmin...) ja leirin jälkeen tiistaina ennen aksoja testattiin pikaiseen onko homma tosiaan niin karseaa kuin se leirillä näytti. Ei onneksi ollut, joten voidaan jatkaa taukoa :P.
Aksattu ollaan tiistaisin ja torstaisin hyvillä fiiliksillä. Viimeisissä tiistain aksoissa tällä viikolla Pätkä oli tooosi outo - hirmuisen hidas eikä se irronnut edes suorilla kunnolla. En oikeasti muista koska se olisi ollut viimeksi noin epäitsenäinen, pari vuotta sitten? Toki siinä treenien lomassa ehditiin diagnoisoida Pätkälle syöpä (löysin leirillä Pätkästä ison patin kyljestä) selitykseksi outoon menoon, mutta ennen pahempaa hysterisointia taidetaan käydä niin fyssarilla kuin lääkärissä. Tarakin taitaa päästä samalla tarkastukseen, sen takapää on mennyt kesän aikana heikompaan/voimattomampaan kuntoon (ei onnu ja lenkkeileekin edelleen reippaasti meidän mukana, joten ei mitään katastrofaalista) ja muutenkin se tuntuu välillä jotenkin höperöltä. Toki voi johtua ihan jo siitä, että helteiden vuoksi liikuntaa on tullut vähemmän eivätkä nuo ole päässeet kirmaamaan vapaana yhtään koko kesänä - alkaa tuntumaan jo lihaksistossa.
Lenkit ovat ärsyttävästi typistyneet kesän aikana remmilenkkeihin (ei ole taas mitään järkevää paikkaa turvalliseen vapauteen), mutta lohdutukseksi löysin jäljestelyiden yhteydessä meidän entisen suosikkipaikan Halkolammen rannan, jossa Momo ja Pätkis ovat polskineet jonkin verran. Tara ei oikein tykkää äkkisyvästä ja tyytyykin lähinnä sukeltelemaan keppejä, kahlailemaan ja suolistamaan vesileluja. Loman ainoa hetki vapaudessa nautittiin kun piipahdettiin Rymättylässä pikainen parin päivän visiitti ennen leiriä. Sitä onnea katsellessa ei voinut kuin tulla siihen tulokseen, ettei noita ole tarkoitettu elämään vain remmin nokassa... Koirien lisäksi minä sain liikuntaa - kävin juoksemassa sellaisen 9 kilsan lenkin molempina päivinä ilman koiria. Juoksuinto heräsi ihan todenteolla aiemmin samalla viikolla Tiinan&Lauran (ja Pätkiksen) kanssa tehdyllä lenkillä, edellisestä yksin tehdystä juoksulenkistä on kuitenkin vuosia, joten melkoisen ylpeä olin itsestäni! Pätkälle olisi tehnyt hyvää päästä mukaan, mutta helteiden vuoksi jäi matkasta ja hyvä niin - toisella lenkillä jouduin väistelemään tiellä loikoillutta kyytä, koiran kanssa hysteria olisi ollut aikapaljon pahempi...
Tänään suunnataan jäljen kautta kohti Rymättylää. Toivottavasti ei törmätä käärmeisiin ja saadaan nauttia loman viimeisistä päivistä täysillä.
Edit: Namiton jälki Luukin niitylle. Mielentila oli kohdillaan, mutta siinä se sitten olikin. Ajoi kaksi ekaa suoraa n. 20 senttiä jäljen sivussa (esineiden ilmaisuista päätellen), otti kaikki 4 esinettä suuhun ja viimeinen 10 metriä oli jotain ihan jäätävää kaahotusta. Jatketaan harjoituksia...
