Vihdoinkin viimeinen NOLLA!
Olosuhteiden pakosta ollaan oltu viime aikoina aika paljon remmilenkkeilyn varassa. Lauantaiaamusta päästiin vihdoin pellolle kirmaamaan, mutta ilo kesti vain hetken - liika into ja vauhti kostautuivat. Tara kerjäsi nameja jaloissa sillä aikaa kun Momo ja Pätkis rallasivat reikä päässä ja kun en itse ollut tarpeeksi skarppina niin pääsivät törmäämään meihin. Taralla meni toki herne nenään ja seuraavaksi Momo oli lintannut mummelin kanveesiin. Ensimmäinen kerta kun Momo oli oikeasti mukana tappelussa, aiemmin homma on ollut aika pian ohi sen jälkeen kun olen irrottanut Taran (ja näitä ei ole sattunut piiiitkiin aikoihin, puhutaan vuosista), nyt ei selvitty ihan niin helpolla. Oli kyllä melkoisen ahdistavaa olla yksin keskellä peltoa repien raivopäitä toisistaan - kun sain toisen irti niin toinen sai paremman otteen. Onneksi sain viimein revittyä Momon Taran päästä (jolloin Taralla ei luonnollisesti ollut otetta mistään) ja pidettyä mummelit sen jälkeen erillään toisistaan riittävän kauan tunteiden viilenemiseen. Adrenaliini tuottaa välillä ihan supervoimat :D. Pikkumies Pätkis tapansa mukaan meni hämilleen lauman vanhimpien kähinöistä, tuli ihan liki makoilemaan odottamaan tilanteen laukeamista. Mitään kyräilyjä en ole havainnut tyttöjen välillä tapauksen jälkeen, mutta molemmat ovat nyt kipulääkekuurilla kun olivat vähäsen jäykkiä ja Taran päässä on ikäviä haavoja (joskaan hampaat eivät onneksi olleet menneet läpi asti ja tosi nopsaan lähtivät paranemaan).
Kähinän aiheuttaman mielipahan lieventämiseksi lähdettiin Annamarin, Taon&Pepin kanssa Tuupakkaan treenimään. Melkoisen vaisua menoa Pätkältä edelleen (ollut torstaista lähtien jotenkin vaisu), mutta eipä tytötkään hirveästi pursunneet energiaa (noh, Tara ei tehnyt muuta kuin jäljesti kaninpapanoita), mutta ainakin mieli piristyi :). Edellisenä iltana oltiin vielä oltu näin iloisia (Momon suu pikkaisen napsaa eikä ihan malta pysyä paikoillaan :D).
Sunnuntaina jälleen Purinalle agikisoihin. Tällä kertaa tarjolla oli neljä rataa ja olin päättänyt että jos ei nyt tule niin sitten kyllä taukoillaan hyvä tovi. Radat oli jaettu ulkokentälle ja sisälle. Ulkokentän radoilla tuomaroi (ja radat suunnitellut) tuomariharjoittelija Jari Suomalainen. Ei ole kyllä missään meidän aiemmilla radoilla ollut noin paljon ansoja, erikoisia hyppykulmia ja pyörityksiä (vauhtia keräävien suorien jälkeen toki), mutta silti (tai juuri siksi) tykkäsin. Sisäkentän radoilla taasen tuomariharjoittelija Arto Laitinen. Sisäradat tuntuivat suoraviivaisemmilta ja ihan kivoilta nekin.
Aloitettiin ulkoradalta ja vaikka olin ajatellut radan olevan kamalan vaikea, niin meno tuntui ihan älyttömän hyvältä. Harmi vaan, että unohdin ottaa Pätkän haltuun pitkän suoran jälkeen, joka syötti suoraan väärään päähän putkea. Sinne män että humahti ja hylly muuten niiin hienolta radalta. Vähän harmitti koiran puolesta. Seuraava rata sisällä tuntui paljon iisimmältä, mutta jostain kumman syystä iski ihan totaalinen bläkautti kolmosesteen jälkeen, en vaan kertakaikkiaan muistanut että mihin oltiin menossa ja mentiin sitten ainakin yksi väärä este ennenkuin muisti palasi. Hylly siis ja taas harmitti koiran puolesta :P.
Kolmas rata ulkona. Hieman luovuttajafiiliksellä lähdettiin, kun radalla oli pari niin vaikealta tuntuvaa kohtaa, etten uskonut minkään ohjauskuvion onnistuvan. Päätin lopulta varmistella ja valssata Pätkän eteen A:n kontaktille, jolla selvittiin siitä pahimmasta - se pysähtyi, odotti ja lähti liikkeelle vasta luvan kanssa! Ehkä vähän tuli muutenkin varmisteltua ja ääntä ainakin käytettyä oikein kunnolla, mutta mitä sitten kun tuli nollarata! Pätkis oli tällä kertaa ihan superi jokaisella radalla, mutta aika siistiä kun tälle radalle minäkin vihdoin sain pääni pysymään kasassa - tuntuu että vaikeinta onkin juuri tsempata ja keskittyä loppuun asti. Tälläkin kertaa loppuun oli jätetty "kiva" pikku pyöritys putken jälkeen. Sijoituttiin toisiksi ajalla -13,39 (ia 53), SERT ja siirto vihdoin ja viimein kakkosluokkaan :).
Olisin voinut startata kakkosissa, kun jäi yksi ykkösen rata käyttämättä. Rata olisi kuitenkin ollut vasta niin myöhään, ettei oltaisi millään ehditty puruihin. Ja se ei nyt tietty tullut kuuloonkaan :D. Puruissa näkyi edellisen kerran äksidentti, mutta otteet olivat kuulemma edelleen (kuten edellisellä kerrallakin) hyvät ja hallintakin kuulemma tuotti hienosti juttuja.
Kähinän aiheuttaman mielipahan lieventämiseksi lähdettiin Annamarin, Taon&Pepin kanssa Tuupakkaan treenimään. Melkoisen vaisua menoa Pätkältä edelleen (ollut torstaista lähtien jotenkin vaisu), mutta eipä tytötkään hirveästi pursunneet energiaa (noh, Tara ei tehnyt muuta kuin jäljesti kaninpapanoita), mutta ainakin mieli piristyi :). Edellisenä iltana oltiin vielä oltu näin iloisia (Momon suu pikkaisen napsaa eikä ihan malta pysyä paikoillaan :D).
Sunnuntaina jälleen Purinalle agikisoihin. Tällä kertaa tarjolla oli neljä rataa ja olin päättänyt että jos ei nyt tule niin sitten kyllä taukoillaan hyvä tovi. Radat oli jaettu ulkokentälle ja sisälle. Ulkokentän radoilla tuomaroi (ja radat suunnitellut) tuomariharjoittelija Jari Suomalainen. Ei ole kyllä missään meidän aiemmilla radoilla ollut noin paljon ansoja, erikoisia hyppykulmia ja pyörityksiä (vauhtia keräävien suorien jälkeen toki), mutta silti (tai juuri siksi) tykkäsin. Sisäkentän radoilla taasen tuomariharjoittelija Arto Laitinen. Sisäradat tuntuivat suoraviivaisemmilta ja ihan kivoilta nekin.
Aloitettiin ulkoradalta ja vaikka olin ajatellut radan olevan kamalan vaikea, niin meno tuntui ihan älyttömän hyvältä. Harmi vaan, että unohdin ottaa Pätkän haltuun pitkän suoran jälkeen, joka syötti suoraan väärään päähän putkea. Sinne män että humahti ja hylly muuten niiin hienolta radalta. Vähän harmitti koiran puolesta. Seuraava rata sisällä tuntui paljon iisimmältä, mutta jostain kumman syystä iski ihan totaalinen bläkautti kolmosesteen jälkeen, en vaan kertakaikkiaan muistanut että mihin oltiin menossa ja mentiin sitten ainakin yksi väärä este ennenkuin muisti palasi. Hylly siis ja taas harmitti koiran puolesta :P.
Kolmas rata ulkona. Hieman luovuttajafiiliksellä lähdettiin, kun radalla oli pari niin vaikealta tuntuvaa kohtaa, etten uskonut minkään ohjauskuvion onnistuvan. Päätin lopulta varmistella ja valssata Pätkän eteen A:n kontaktille, jolla selvittiin siitä pahimmasta - se pysähtyi, odotti ja lähti liikkeelle vasta luvan kanssa! Ehkä vähän tuli muutenkin varmisteltua ja ääntä ainakin käytettyä oikein kunnolla, mutta mitä sitten kun tuli nollarata! Pätkis oli tällä kertaa ihan superi jokaisella radalla, mutta aika siistiä kun tälle radalle minäkin vihdoin sain pääni pysymään kasassa - tuntuu että vaikeinta onkin juuri tsempata ja keskittyä loppuun asti. Tälläkin kertaa loppuun oli jätetty "kiva" pikku pyöritys putken jälkeen. Sijoituttiin toisiksi ajalla -13,39 (ia 53), SERT ja siirto vihdoin ja viimein kakkosluokkaan :).
Olisin voinut startata kakkosissa, kun jäi yksi ykkösen rata käyttämättä. Rata olisi kuitenkin ollut vasta niin myöhään, ettei oltaisi millään ehditty puruihin. Ja se ei nyt tietty tullut kuuloonkaan :D. Puruissa näkyi edellisen kerran äksidentti, mutta otteet olivat kuulemma edelleen (kuten edellisellä kerrallakin) hyvät ja hallintakin kuulemma tuotti hienosti juttuja.
