Touhukas pääsiäinen

Viime vuotiseen tapaan tänäkin vuonna olisi ollut mahdollisuus lähteä nautiskelemaan keväthangista Leville. Että olisikin tehnyt mieli lähteä, mutta kun koirat eivät olleet tervetulleita mökkiin (muista reissuunlähtijöistä riippumattomista syistä siis), enkä mitenkään enää kykene jättämään Taraa hoitolaan, niin reissu jäi ja vietettiin pääsiäinen tylsästi kotinurkissa. Onneksi on ollut sen verta puuhakas neljä päivää, ettei ihan hirveästi ehtinyt harmitella sivu suun mennyttä lomaa.




Pääsiäistä edeltänyt viikko sitä vastoin oli täysin toimeton ainakin treenirintamalla - työt haittasivat jälleen kerran tottistreeneihin ehtimistä, purut peruttiin ja Pätkän tuoreen anturahaavan vuoksi en viitsinyt lopulta lähteä Akatemian ageihinkaan (hirveän hiekkainen pohja). Lenkkeilty toki ollaan kunnolla koko viikon ja pääsiäisen läpi. Ihan mielettömän kauniita päiviä toinen toisensa perään! Harmi vaan että aurinko (ja viimeiset keväthanget) ovat houkuttaneet muutkin kanssaulkoilijat (etenkin hiihtäjät) koloistaan ihan järkyttävissä laumoissa jo harmittavan aikaisin aamulla ja meidän kirmaamislenkit ovatkin typistyneet pääsiäispyhinä niin lyhkäisiksi että ollaan jouduttu korvaukseksi talsimaan überlikaisten katujen varsia. Ei yhtään kiva...



Pätkän toimettomuus jatkui vielä perjantainakin, mutta tytöt pääsivät Hyvinkäälle polskuttelemaan Annan, Mellan ja Aadan kanssa. Rouvaosasto nautti tästä extempore reissusta taas täysin rinnon < 3. Pätkis sai lohdutuspalkintona pienen leikkihetken Mellan kanssa.



Ai niin ja Anna opetti Pätkikselle uuden leikin - lelukorin tyhjentämisen lelu kerrallaan Annan käteen. Momo katseli vierestä Pätkiksen hakiessa aina vain uuden ja uuden lelun, mutta kun se viimeinenkin oli Annan kädessä eikä Pätkä löytänyt korista enää ainuttakaan lelua, pomppasi Momo pediltään, meni kauhealla tohinalla pesuhuoneeseen ja tuli niiin tohkeissaan ja ylpeänä esittelemään mamman likaista sukkaa. Viimeinen sana ja silleen :D.  

Lauantaina oli vuorossa Sporttikoirahallin vapaavuoro pitkästa aikaa. Otettiin lähinnä edellisten Akatemian treenien keppiansaa ja saatiin homma "muutaman" toiston jälkeen toimimaan! Kontakteja toki siinä sivussa, jotenkin ne nyt hajoilivat tuollakin normaalia enemmän.



Sunnuntai jatkui agiteemalla - huristeltiin taas aamuvarhaisella Hyvinkäälle kisoihin. Tällä kertaa kisoista jäi vähän kökkö maku suuhun - oltiin molemmat vaan niin huonoja. Ihan itse tuli tehtyä hirveästi mokia eikä oikein jaksanut keskittyä - ekalla radalla menin jopa estämään Pätkiksen etenemisen puomille, kun unohdin hetkeksi mihin ollaan menossa (siinä kulmassa koira ei mitenkään päässyt esteelle, yritti kyllä (kosketti yhdellä tassulla estettä) mutta otin sen takaisin ja lähetin uudelleen)... Muutenkin molemmilla radoilla olin kokoajan vähän hukassa, radat olivat täynnä sähellystä ja täpäriä pelastuksia sähellysten jälkeen - sellaista tervassa tarpomista molemmat radat.

Mutta jos olikin peiliin katsomisen paikka, niin kyllä Pätkiskin roiski menemään vähän sinne päin -meiningillä. Hirveän pitkät kaarrokset lähes kaikissa käännöksissä, ei ollut muutenkaan oikein "näpeissä" vaan piti huudella ihan hirveästi ja siltikin ehti loikkimaan minne sattuu, jälkimmäisellä radalla roiski rimojakin (tai no rima ja muurin palasia) oikein urakalla. Ja vaikka yritin kunnolla seiftata kontakteilla, niin en saanut Pätkää pysähtymään niille kunnolla. Niin kaoottista menoa, että olisi ollut kivampi vaan ottaa reilusti hyllyt molemmista... Ekasta  vitonen (kielto sieltä puomilta, ihan täysin ohjaajan kämmi) -7,35 ajalla ja tokasta 15 vp (pari rimaa ja kielto kun huristeli jostain esteestä yli) -9,53 ajalla. 

Jos jotain positiivista, niin vihdoin sain aikaiseksi paneutua edes vähäsen meidän kiihtymisongelmaan. Tuolla oli jotenkin hirveän ahdas odotusalue, ihmiset leikittivät koiriaan ihan siinä kiinni ja harjoitusratakin oli seläntakana - nyt olin kuitenkin valmistautunut ja ottanut namia mukaan. Tarkoituksena laskea koiran tiloja ja estää kaikenlainen toiminnan bongaileminen, koska kontakti=nami. Onpa muuten "tosi kiva" opettaa aikuiselle koiralle näitä juttuja, jotka tyttöjen kanssa olivat/ovat ihan peruskauraa... Jotenkin ehkä onnistuttiinkin - ihan himppusen aiempaa rauhallisempi koira oli käsissä odottaessa ja huuto ennen radalle lähtöä oli normia laimeampaa. Tosin juuri ennen ekalle radalle lähtöä lupaavasti rauhallinen paketti hajosi, kun jouduttiin kahden tulen väliin (meitä aiemmin radalle lähtenyt koira rähähti Pätkikselle ja selän takana pari koiraa aiemmin radalta tullut riehutti koiraansa) ja kierrokset nousi taas vääriin lukemiin. Sama meinasi toistua ennen tokalle radalle lähtöä, mutta jos ekalla radalla Pätkis provosoitui vastaamaan, niin tokalla osasin jo ennakoida toisen koiran aikeet ja kääntää Pätkän pois tilanteesta nopeammin. Toisen radan jälkeen olin vielä erityisen reipas ja jäätiin makoilemaan harjoitusradan viereen treenailemaan kiihtymättömyyttä, vaikka toisilla olisi kuinka kivaa. Ja aika hyvin onnistuttiin lopulta olemaan ainakin näennäisesti rauhassa. Ehkä se tästä. 

Noin yleisesti, kaikista alkuvalmisteluista huolimatta Pätkis oli radalla jotenkin ihme tiloissa. Tokalla radalla jopa piippasi mennessään, mikä on tuolle tosi harvinaista. Oiskohan niin, että otti kuitenkin painetta lähdön rähinöistä/härdelleistä ja se näkyi sitten nousemisena/yliyrittämisenä kuten monessa muussakin asiassa. Tai sitten viikon treenitauko vain näkyi. Noh, parempi näin päin, mutta voisi homma silti pysyä paremmin paketissa...

Jokatapauksessa jäi vähäsen hampaankoloon :D. Tarkoitus oli pitää pidempi kisatauko ja käydä vain epiksissä ihmettelemässä kontakteja, mutta sen verta ärsyttää nuo suoritukset, että saas nähdä...

Ageista puheenollen - Pätkä oli ollut 16.3. Ojangon kisoissa varsinainen linssilude: ekalta radalta ja tokalta radalta < 3.

Pari tuntia ehdittiin olla kotona ja sitten taas matkaan kohti purutreenejä. Melkein meinasin jättää treenit väliin väsymyksestä ja ärtymyksestä, mutta onneksi sain potkittua itseni liikkeelle - oli kyllä niiin sellainen "hyvä treeni, parempi mieli" -ilta. Ohjaajaa kaiveltiin mukavuusalueeltaan jälleen kerran - nyt piti luopua meidän ihanan pehmeästä kumihammashihasta ja treenata Petrin kätköistään kaivamalla hihalla. Parit edelliset pömpelipurut (ja/tai uusi hiha) näyttivät nyt kovasti vaikuttaneen niin, että ote oli hyvä ja rauhallinen! Jiihaa!

Pätkis ei myöskään jostain syystä ottanut minusta yhtään häiriötä kuten normisti. Ties mistä tuo sitten johtui, ohjauksesta vai pömpelitreenien kasvattamasta itseluottamuksesta. Petri kyllä sanoi, että ohjasin tyypiä kerrankin tosi hyvin ja itse ainakin yritin kiinnittää huomiota siihen, etten hiippailisi koiran takana... Jokatapauksessa, hyvä mieli ohjaajalla ja koirakin nautiskeli hihastaan vielä kaaauan treenin jälkeen.



Tänään lähdettiin Minnan&Hemmon kanssa kulkemaan peltoja pitkin tuosta melkein meidän takaa ja löydettiin ihan uusia, upeita lenkkimaastoja ihanan auringonpaisteen siivittämänä. Useampi tunti siinä meni ja lukuunottamatta pientä eksymisestä johtuvaa rämpimistä, ihan paras lenkki pitkiin pitkiin aikoihin! Siitäkin huolimatta, että koirat joutuivat olemaan koko lenkin kiinni (ei viitsinyt riskeerata mitään, kun koko oma kolmikko oli mukana).

Kaikenkaikkiaan siis oikein onnistunut pääsiäisloma. Vielä pitäisi jaksaa kammata kolmikko läpi, mutta saa nähdä viitsiikö pilata hyvää tunnelmaa :D. 

Suositut tekstit