Treeniongelmia ja nautinnon maksimoimista
Jos koirilta kysytään, niin syksy on ihan parasta aikaa. Kuraojissa on vettä välillä ihan tulvimalla, pellot ovat ihanan mutaiset, metsä mukavan kostea ja ilmat sopivan viileät. Ja onhan syksy ihanaa aikaa, kunhan vaan ei olisi niin kamalan pimeää...
Jokatapauksessa, tyypit ovat maksimoineet nautintonsa aina kun pääsevät porhaltamaan vapaudessa (täällä ei niin helppoa, kun porukkaa liikkuu paljon jopa aamuvarhaisella...).
Alkuviikko taas laiskoteltiin, mutta keskiviikkona treenattiin sitten korkojen kera. Ensin esineet ja jälki. Esineet vein Pätkän nähden, mutta siitä huolimatta jäljesti ihan jokaikisen (kolme). Siis oikeasti, on ihan intopinkeenä lähetyksessä, lähtee vauhdilla ja sitten töksähtää. Työskentelee kokoajan ja toki jossain vaiheessa törmää tuollakin tavalla esineisiin (kaikki nousivat), eikä tuolla näytä motivaation suhteen olevan ongelmaa, mutta hemmetti tuo vaan on kaameata. Tällä kertaa vielä yritin tallata suikaleen mahdollisimman hyvin, mutta ei. Lopuksi vein lelun pari kertaa ruutuun mahdollisimman siksakkia juosten ettei Pätkä a) näe mihin lelun tiputan ja b) pysty jäljestämään sille. Näin tyypillä ei ollut mitään ongelmia. Hirveä hinku, hieno pisto ja ihan näki kun etsi lelua _ ilmavainulla _ ja hirveällä hingulla vielä takaisinkin. Mä en vaan tajua mitä tässä nyt pitäisi tehdä :(.
Jälki oli kuuden kepin melko lyhyt, mutta sitäkin koukeroisempi pätkä. Jana (20 metriä tai ylikin) oli ihan superi taas, kepit ok ja jälkikin pääosin, mutta hitto kun tuntuu ettei tuo välilllä ihan täysin keskity. Siitä oikein näkee, kun intoa alkaa olemaan enemmän kuin malttia ja sitten hutiloidaan. Äh. Toisaalta jos ihan reiluja ollaan koiralle, niin nuo hutiloinnit tuli molemmat sen jälkeen kun olin palkannut kepin pallolla. Ehkä ei tarttis sellaisia niin ottaa...
Sitten tottiksiin. Ehdittiin tehdä melkoisen nysätreeni. Henkilöryhmä, jossa oli häiriönä pikkuinen riiseninpentu (sylissä siis). Ja Pätkä kyllä otti siitä häiriötä, en muista koska on joutunut tuolleen useamman kerran huomauttamaan kontaktista. Muuten ihan normia. Seuraaminen nyt vaan on alkanut hajoilemaan (paikka/painaminen lähinnä) ei siitä pääse yli eikä ympäri ja sille pitäisi tehdä jotain. Kun vaan tietäisi, että miten tuohon puuttuisi, ehkä pitää kokeilla vain estää liian eteen tulemista tms. Istumisen teki nätisti. Luoksetulossa taas arpoi alun vauhdin kanssa, mutta sitten loppuun kiihdytti niin, että törmäsi. Ei siis ihan hirveän hyvä treeni tällä kertaa :D.
Lopuksi vielä purut. Aloitettiin opettamaan Pätkää haukkumaan piilolla. Haukutettiin löysillä, mikä onnistui yllättävän hyvin. Tai siis ei oikeastaan yhtään yrittänyt tällä kertaa härkkiä. Tosin en tiedä johtuiko osittain siitä, että ihan kunnolla piilon sisälle haukkumaan meneminen oli vielä vähän jänskää. Hyvin se kuitenkin haukkui. Hallintaakin otettiin. Sain jopa seurautettua Pätkää ihan ok siihen asti kunnes Petri jäi selän taa. Sitten seurattiin "hienosti" sivuttain, kontaktista ei tietoakaan yms...
Torstaina agilityä. On se kumma kun aina näiden torstain treenien jälkeen muistuu mieleen, että pitäisi sitä omaakin kuntoa yrittää kohottaa. Tällä kertaa meinasin kaatua ihan kunnolla, kun jalat eivät vaan enää kantaneet tiukassa käännöksessä. Noloa :D. No mutta, paras vinkki ehkä pitkään aikaan oli kepeillä. Juha sanoi, että mä himmailemalla oikein vedän Pätkää pois sieltä kepeiltä eli enemmän vauhtia ja ihan vaan reippaasti Pätkän ohi. Ja kas kummaa, sehän alkoi sujumaan!
Perjantaina taas puruja, oltiin vikana vuorossa joten aika pimeässä saatiin treenata (jos en muutenkaan löydä oikeita liinoja karvojen seasta niin nyt se oli vielä haasteellisempaa) :D. Piilolla haukkumista ja hallintaa. Hallinnasta sain kyllä tällä kertaa ihan kunnolla noottia (ihan aiheesta, olihan se aika karseaa :P). Pitää oikeasti alkaa olemaan jämäkämpi ja selkeämpi niin koirakin alkaa kuuntelemaan... Pääsi hyvästä hallinnasta (seurasi pää kiinni ja korrektisti) piilolle ilman että olin liinoissa kiinni (jo siksi, että oltiin niin kaukana, etten olisi millään ehtinyt mukaan) ja parilla viimeisellä kerralla ei edes yrittänyt enää härkkiä hihaa - hyvä Pätkä!!
Lauantaina oli taas tehopäivä. Aamulla tyypit pääsivät kunnolla pelloille riekkumaan. Sitten Sporttikoirahallille agilityä. Jälleen keppejä ja kontakteja. Hyvät treenit ja saatiin samalla tehtyä hyvää irtoamistreeniäkin. Kepeillä kolautti kerran ikävästi etupäänsä, kun vauhtia oli vähän liikaa taitoihin nähden : / (ei kolauksen jälkeen vaivannut yhtään, joten en usko liittyvän mitenkään illan ontumiseen - parempi kuitenkin merkata ylös varmuudeksi).
Momo pääsi vähän myös hyppelemään sekä tottelemaan häiriökoirana treenikaverille (Momo on kyllä niiiin liikkis teflonpintaisuudessaan, treeneissä sattui vähän ikävä välikohtaus, mutta Momoon siitä ei jäänyt minkäänlaista muistijälkeä). Taran rooliksi jäi jälleen pallon perässä juokseminen Pätkän jäähdyttelylenkillä.
Treenien jälkeen suunnattiin Kirkkonummelle katsomaan Annaa&Mellaa. Mella juoksuttikin Pätkää koko rahan edestä - pikkumiehen onnenpäivä :D.
Ja lenkin lopuksi vielä pikkuinen jälki, kolme keppiä ja about 20 metrin jana. Ihan kiva (jana superi, selvitti muutamat tosi kinkkiset kohdat tosi hienosti, kulmat hienot..), paitsi että ekaa keppiä ei olisi malttanut ilmaista...
Mukava päivä päättyi vähän ikävämpiin tunnelmiin, kun kotiin päästyämme Pätkä ontui etustaan eikä toennut pienen jaloittelunkaan jälkeen. Eilen illalla hirveän kampaussession jälkeen (eilen satuin kiinnittämään huomiota kuinka takkuinen Pätkä on etenkin valjaiden hankaamista kohdista ja kun jalat olivat vielä risuja täynnä, päätin selvittää tyypin, josko ontuminenkin johtuisi jostain tikusta - öljyyn upotettu koira, muutama rakko käsissä ja kaksi tuntia myöhemmin tyypi oli selvitetty *huh*) ja tänään aamusta oli ok, mutta varmuudeksi jätettiin suunnitellut aamutottistelut väliin (piti ottaa esteitä).
Hakuilemaan kuitenkin mentiin. Aika rauhallista oli tarkoitus tehdä, jos jalasssa olisi kuitenkin jotain muutakin kuin havunneulanen tms. Noh, Pätkis ei sitten oikein ollut samaa mieltä rauhallisesta menosta ja toisella pistolla satutti jalkansa maalimiehellä. Keskilinjalle kuului vain kova kiljahdus ja sitten pikkumies tulikin kovaa vauhtia mamman helmoihin. Lähti uudelleen lähetettäessä yhtä innokkaasti, mutta ei ilmaissut. Kolmannella kerralla maalimies sitten hetsasi ja ilmaisukin löytyi. Tiedä sitten voisiko jalassa sittenkin olla venähdys tms, sillä ei Pätkä viimeksi sanonut sanaakaan, vaikka satutti tassunsa niin, että antura hajosi - liikkeissä ei kuitenkaan ole minkäänlaista merkkiä moisesta... Seuraavilla maalimiehillä ei ongelmia tämän suhteen ollut. Ilmaisut olivat kuitenkin ihan alusta asti (se ekakin) huonommat kuin viimeksi, katkonaisemmat. Pitää kiinnittää enemmän huomiota palkkaamiseen ilmaisulla, että osuu oikeaan kohtaan eikä siihen tyhjään väliin.
Momokin pääsi ties kuinka monen vuoden (kuusi?) jälkeen etsimään ukkoja ja ai että se olikin onnellinen. Oikein silmät alkoivat tuikkimaan kun tajusi mitä pääsee tekemään! Ihan vaan näkölähdöllä ja suorapalkka. Muisti jopa pienellä avulla, että palkan saa kun menee maahan. Tara ei ehkä olisi niin arvostanut hommaa, joten pääsi taas vain kerjäämään eväitä treenien jälkeen.
Loppuun vielä esineruutu. Jäljestysongelmasta suivaantuneena päätin tehdä nyt niin, että appari vie ekan niin, että Pätkä näkee. Vähän jänskäsin, että noinkohan Pätkä osaa erottaa mitä ollaan tekemässä, sen verta kiihtyneenä tärisi Mirjan perään. Mutta ei, kyllä se vaan ampaisi esinettä etsimään :). Seuraava oli valmiina ja vähän joutui etsimään ennenkuin löytyi. Mutta ei jäljestänyt ja muutenkin oikein kivan näköisesti teki hommia! Jätettiin siihen ja ai että jäi hyvä mieli < 3.
Jokatapauksessa, tyypit ovat maksimoineet nautintonsa aina kun pääsevät porhaltamaan vapaudessa (täällä ei niin helppoa, kun porukkaa liikkuu paljon jopa aamuvarhaisella...).
 |
| Remmilenkeillä on voinut ihailla ammuja (Pätkä&Tara melkoisen innokkaina, Momo ei ole oikein tajunnut mistä kaverit intoilevat...) |
 |
| Jiihaa, vapauden riemua! |
 |
| Mitä saadaan kun yhdistetään kuraojaa, mutaa, vesisadetta ja heinissä kieriskelyä |
 |
| Voiko enää ihanampaa olla :D |
 |
| Mutakylpy kaunistaa... :D |
Alkuviikko taas laiskoteltiin, mutta keskiviikkona treenattiin sitten korkojen kera. Ensin esineet ja jälki. Esineet vein Pätkän nähden, mutta siitä huolimatta jäljesti ihan jokaikisen (kolme). Siis oikeasti, on ihan intopinkeenä lähetyksessä, lähtee vauhdilla ja sitten töksähtää. Työskentelee kokoajan ja toki jossain vaiheessa törmää tuollakin tavalla esineisiin (kaikki nousivat), eikä tuolla näytä motivaation suhteen olevan ongelmaa, mutta hemmetti tuo vaan on kaameata. Tällä kertaa vielä yritin tallata suikaleen mahdollisimman hyvin, mutta ei. Lopuksi vein lelun pari kertaa ruutuun mahdollisimman siksakkia juosten ettei Pätkä a) näe mihin lelun tiputan ja b) pysty jäljestämään sille. Näin tyypillä ei ollut mitään ongelmia. Hirveä hinku, hieno pisto ja ihan näki kun etsi lelua _ ilmavainulla _ ja hirveällä hingulla vielä takaisinkin. Mä en vaan tajua mitä tässä nyt pitäisi tehdä :(.
Jälki oli kuuden kepin melko lyhyt, mutta sitäkin koukeroisempi pätkä. Jana (20 metriä tai ylikin) oli ihan superi taas, kepit ok ja jälkikin pääosin, mutta hitto kun tuntuu ettei tuo välilllä ihan täysin keskity. Siitä oikein näkee, kun intoa alkaa olemaan enemmän kuin malttia ja sitten hutiloidaan. Äh. Toisaalta jos ihan reiluja ollaan koiralle, niin nuo hutiloinnit tuli molemmat sen jälkeen kun olin palkannut kepin pallolla. Ehkä ei tarttis sellaisia niin ottaa...
Sitten tottiksiin. Ehdittiin tehdä melkoisen nysätreeni. Henkilöryhmä, jossa oli häiriönä pikkuinen riiseninpentu (sylissä siis). Ja Pätkä kyllä otti siitä häiriötä, en muista koska on joutunut tuolleen useamman kerran huomauttamaan kontaktista. Muuten ihan normia. Seuraaminen nyt vaan on alkanut hajoilemaan (paikka/painaminen lähinnä) ei siitä pääse yli eikä ympäri ja sille pitäisi tehdä jotain. Kun vaan tietäisi, että miten tuohon puuttuisi, ehkä pitää kokeilla vain estää liian eteen tulemista tms. Istumisen teki nätisti. Luoksetulossa taas arpoi alun vauhdin kanssa, mutta sitten loppuun kiihdytti niin, että törmäsi. Ei siis ihan hirveän hyvä treeni tällä kertaa :D.
Lopuksi vielä purut. Aloitettiin opettamaan Pätkää haukkumaan piilolla. Haukutettiin löysillä, mikä onnistui yllättävän hyvin. Tai siis ei oikeastaan yhtään yrittänyt tällä kertaa härkkiä. Tosin en tiedä johtuiko osittain siitä, että ihan kunnolla piilon sisälle haukkumaan meneminen oli vielä vähän jänskää. Hyvin se kuitenkin haukkui. Hallintaakin otettiin. Sain jopa seurautettua Pätkää ihan ok siihen asti kunnes Petri jäi selän taa. Sitten seurattiin "hienosti" sivuttain, kontaktista ei tietoakaan yms...
Torstaina agilityä. On se kumma kun aina näiden torstain treenien jälkeen muistuu mieleen, että pitäisi sitä omaakin kuntoa yrittää kohottaa. Tällä kertaa meinasin kaatua ihan kunnolla, kun jalat eivät vaan enää kantaneet tiukassa käännöksessä. Noloa :D. No mutta, paras vinkki ehkä pitkään aikaan oli kepeillä. Juha sanoi, että mä himmailemalla oikein vedän Pätkää pois sieltä kepeiltä eli enemmän vauhtia ja ihan vaan reippaasti Pätkän ohi. Ja kas kummaa, sehän alkoi sujumaan!
Perjantaina taas puruja, oltiin vikana vuorossa joten aika pimeässä saatiin treenata (jos en muutenkaan löydä oikeita liinoja karvojen seasta niin nyt se oli vielä haasteellisempaa) :D. Piilolla haukkumista ja hallintaa. Hallinnasta sain kyllä tällä kertaa ihan kunnolla noottia (ihan aiheesta, olihan se aika karseaa :P). Pitää oikeasti alkaa olemaan jämäkämpi ja selkeämpi niin koirakin alkaa kuuntelemaan... Pääsi hyvästä hallinnasta (seurasi pää kiinni ja korrektisti) piilolle ilman että olin liinoissa kiinni (jo siksi, että oltiin niin kaukana, etten olisi millään ehtinyt mukaan) ja parilla viimeisellä kerralla ei edes yrittänyt enää härkkiä hihaa - hyvä Pätkä!!
Lauantaina oli taas tehopäivä. Aamulla tyypit pääsivät kunnolla pelloille riekkumaan. Sitten Sporttikoirahallille agilityä. Jälleen keppejä ja kontakteja. Hyvät treenit ja saatiin samalla tehtyä hyvää irtoamistreeniäkin. Kepeillä kolautti kerran ikävästi etupäänsä, kun vauhtia oli vähän liikaa taitoihin nähden : / (ei kolauksen jälkeen vaivannut yhtään, joten en usko liittyvän mitenkään illan ontumiseen - parempi kuitenkin merkata ylös varmuudeksi).
Momo pääsi vähän myös hyppelemään sekä tottelemaan häiriökoirana treenikaverille (Momo on kyllä niiiin liikkis teflonpintaisuudessaan, treeneissä sattui vähän ikävä välikohtaus, mutta Momoon siitä ei jäänyt minkäänlaista muistijälkeä). Taran rooliksi jäi jälleen pallon perässä juokseminen Pätkän jäähdyttelylenkillä.
Treenien jälkeen suunnattiin Kirkkonummelle katsomaan Annaa&Mellaa. Mella juoksuttikin Pätkää koko rahan edestä - pikkumiehen onnenpäivä :D.
 |
| Mellaa ei voi jättää hetkeksikään silmistä... |
 |
| Kaverukset sekunnin paikallaan... |
Ja lenkin lopuksi vielä pikkuinen jälki, kolme keppiä ja about 20 metrin jana. Ihan kiva (jana superi, selvitti muutamat tosi kinkkiset kohdat tosi hienosti, kulmat hienot..), paitsi että ekaa keppiä ei olisi malttanut ilmaista...
Mukava päivä päättyi vähän ikävämpiin tunnelmiin, kun kotiin päästyämme Pätkä ontui etustaan eikä toennut pienen jaloittelunkaan jälkeen. Eilen illalla hirveän kampaussession jälkeen (eilen satuin kiinnittämään huomiota kuinka takkuinen Pätkä on etenkin valjaiden hankaamista kohdista ja kun jalat olivat vielä risuja täynnä, päätin selvittää tyypin, josko ontuminenkin johtuisi jostain tikusta - öljyyn upotettu koira, muutama rakko käsissä ja kaksi tuntia myöhemmin tyypi oli selvitetty *huh*) ja tänään aamusta oli ok, mutta varmuudeksi jätettiin suunnitellut aamutottistelut väliin (piti ottaa esteitä).
Hakuilemaan kuitenkin mentiin. Aika rauhallista oli tarkoitus tehdä, jos jalasssa olisi kuitenkin jotain muutakin kuin havunneulanen tms. Noh, Pätkis ei sitten oikein ollut samaa mieltä rauhallisesta menosta ja toisella pistolla satutti jalkansa maalimiehellä. Keskilinjalle kuului vain kova kiljahdus ja sitten pikkumies tulikin kovaa vauhtia mamman helmoihin. Lähti uudelleen lähetettäessä yhtä innokkaasti, mutta ei ilmaissut. Kolmannella kerralla maalimies sitten hetsasi ja ilmaisukin löytyi. Tiedä sitten voisiko jalassa sittenkin olla venähdys tms, sillä ei Pätkä viimeksi sanonut sanaakaan, vaikka satutti tassunsa niin, että antura hajosi - liikkeissä ei kuitenkaan ole minkäänlaista merkkiä moisesta... Seuraavilla maalimiehillä ei ongelmia tämän suhteen ollut. Ilmaisut olivat kuitenkin ihan alusta asti (se ekakin) huonommat kuin viimeksi, katkonaisemmat. Pitää kiinnittää enemmän huomiota palkkaamiseen ilmaisulla, että osuu oikeaan kohtaan eikä siihen tyhjään väliin.
Momokin pääsi ties kuinka monen vuoden (kuusi?) jälkeen etsimään ukkoja ja ai että se olikin onnellinen. Oikein silmät alkoivat tuikkimaan kun tajusi mitä pääsee tekemään! Ihan vaan näkölähdöllä ja suorapalkka. Muisti jopa pienellä avulla, että palkan saa kun menee maahan. Tara ei ehkä olisi niin arvostanut hommaa, joten pääsi taas vain kerjäämään eväitä treenien jälkeen.
Loppuun vielä esineruutu. Jäljestysongelmasta suivaantuneena päätin tehdä nyt niin, että appari vie ekan niin, että Pätkä näkee. Vähän jänskäsin, että noinkohan Pätkä osaa erottaa mitä ollaan tekemässä, sen verta kiihtyneenä tärisi Mirjan perään. Mutta ei, kyllä se vaan ampaisi esinettä etsimään :). Seuraava oli valmiina ja vähän joutui etsimään ennenkuin löytyi. Mutta ei jäljestänyt ja muutenkin oikein kivan näköisesti teki hommia! Jätettiin siihen ja ai että jäi hyvä mieli < 3.
 |
| Mamman viereen on hyvä nukahtaa raskaan päivän jälkeen < 3 |
PS: Mä en kestä miten suloisia suklaapatukoita.. < 3 (varastettu Nooralta )
