Viikon varrelta

Jos nyt yrittäisi olla aktiivisempi näiden päivitysten kanssa.. Siis pikapäivitystä viikon (ja risat) treenirintamalta.

Ollaan aloiteltu purutreenit "ihan virallisesti" ja tavoitteellisesti (tarkoittaa että takana on nyt kaksi treenikertaa muutenkin kuin kuokkavieraana :P). Virpille, jos sattuu lukemaan, siis vielä uudestaan näin pitkän ajan kuluttua iso kiitos hiasta - se tuli kuin tulikin lopulta tarpeeseen! :D Koira vahvistuu kerta kerralta, mutta sen himskutin otteen kanssa saa kyllä tehdä töitä (puree kyllä ihan hyvin ja pysyy hiassa ongelmitta, mutta kun se ote on aikasta usein vajaa = sellainen pampunmittainen rako). Molemmista tuo on kuitenkin hurjan kivaa (tai no ehkä omasta mielestäni lähinnä mielenkiintoista, kivaa se on varmaan siinä vaiheessa kun opin pelaamaan niiden kahden liinan kanssa, muusta puhumattakaan...) ja olen pyhästi päättänyt uskoa koiraani ja antaa sille mahdollisuuden näyttää mihin siitä on, joten ei muuta kuin treenataan kovasti ja katsellaan minne asti meidän rahkeet riittää. Tämän kaiken myötä on kuvioihin tullut entistä suurempi hinku löytää jostain peltoja minne pääsisi jäljestämään. Helppoa se ei ole, joten jos nyt ens alkuun yritettäisiin edes päästä sinne nurtsille muistelemaan asioita..



Imphan Kiljavan kentän agitreenit loppuivat viime viikolla. Syyskuun lopussa päästään sitten taas Sporttikoirahallille (harmillisesti vaan joka toinen viikko, kun ei ehditty saada kokonaista vuoroa) pääosin tekemään itsenäistä treeniä - tulee kyllä niin tarpeen etenkin noiden keppien ja kontaktien kanssa... Nyt ollaan käyty Kiljavalla ottamassa vähän kontakteja aina kun ollaan ehditty, keppejä siellä ei ole esillä, joten ne on kyllä niin retuperällä.

Tottista ollaan otettu vähäsen. Eilen päästiin ottamaan ekaa kertaa sitten ties koska (enemmän kuin vuosi taitaa edellisestä kerrasta olla) paikkamakuuta ja vieläpä ihan häiriön alaisena. Ei onneksi ongelmia, joten tuon osalta voi huokaista helpotuksesta. Pikkaisen otettiin seuraamista häirittynä ja noutoja niin että appari heittää kapulaa oman heittoni jälkeen vielä vähän eteenpäin (kivalla vauhdilla se menee, mutta en tiedä toiko tuo yhtään lisää liikkeeseen, pitää kokeilla uudelleen vähän valoisampaan aikaan). Eteenmenoon en ole vieläkään saanut aikaiseksi ottaa maahanmenoa mukaan (se on aina "sitten seuraavalla kerralla" opetettava asia..). Ai niin ja piilonkiertojen opetus aloitettiin myös eilen (appari vei jalkkiksen piilon taa ja aina hieman matkaa lisäten lähetin Pätkää hakemaan) - Pätkän mielestä varmaan maailman hauskin liike (ainakin vielä), kun pääsi pulaamaan aina uudestaan ja uudestaan rakkaan jalkkiksensa kanssa :D.

Jäljellä keppitreenit ovat tuoneet tulosta. Kepit nousevat vaikeistakin paikoista paljon varmemmin ja sivutuotteena janat ovat parantuneet ihan huomattavasti (poislukien tänään, kun kummassakin oli ongelmia). Pidempiä janoja on tullut tehtyä paljon (jossain vaiheessa tajusin, että kun on aina otettu melko lyhyitä, loppuu koiran usko kesken matkan pidemmällä janalla eli alkoi oikomaan - nyt sitä ei ole näkynyt) ja jos aiemmin Pätkä melkein järjestään otti aina takajäljen ensin, sitäkään ei ole hetkeen näkynyt (paitsi siis tänään..). Tänään tuli valitettavasti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan taas vähän hermotuttua Pätkään, joten loppuun tehtiin "hyvän mielen" janatreeni - noin 30 metrin pituinen jana, noin 5 metriä jälkeä joka loppuu palloon. Oi vitsit Pätkän ilme oli näkemisen arvoinen kun se törmäsi palloonsa - nyt tuli kyllä ihan takuuvarma "happy end" jäljelle :D. Tuota pitää muistaa tehdä useammin ja ehkä korvata joskus joku keppikin pallolla tms. Esineruutua ei olla vieläkään saatu aikaiseksi tehdä...

Viime sunnuntain paimennuksessa otettiin taas poispäinajoa ja kamppailtiin hallinnan kanssa... Eipä siitä sen enempää, seuraavalla kerralla pikkumies kyllä laitetaan ruotuun kunnolla... Tara pääsi taas kuljettelemaan lopuksi lampaita aitauksesta toiseen, iloisen ja topakan mummelin katseleminen korvasi moninverroin Pätkän kurittomuuden aiheuttaman ärsytyksen < 3 .

Tänään on vielä vuorossa AgilityAkatemian agit. Sieltä suunnataan suoraan äidille, jonne kolmikko jää hemmoteltaviksi, kun minä suuntaan huomenna kohti Ranskaa ja Vendômea. Wippii!

P.S: Mamman pikkiriikkisestä Pätkiksestä taitaa olla tulossa isä... Muutama päivä sitten ultrassa todettiin, että kesäinen lemmenhetki Cessien kanssa tuotti ainakin jotain tulosta (ultra näytti viittä vipeltäjää). Jänskää :).

Suositut tekstit