Normitouhut ja pakkolepoa
Lauantaiaamuna Taliin purkamaan ensin riekkuenergiaa ja kentän vapauduttua ihan pikkaisen treenaamaan Pätkän kanssa. Vähän seuraamista (pikkasen pliisua), tasamaanoutoja leikkien (ok, mutta hemmetti kun saisi palautukseen lisää vimmaa, tuo on vaan jotenkin niin rasittavan pikkusievää) ja sitten keskiloiva A ja pari metristä. Kapula hajosi ekalla metrisellä kolmeen osaan, joista Pätkis valkkasi sitten jonkun. Seuraavalle napattiin suosiolla joltakin kentälle jäänyt kapula. Nämä oli kaikki ihan ok. Loppuun eteenmeno, joka oli sekä himppusen normaalia hitaampi että taas hieman kiero. Graah. Treenien jälkeen menin Starkkiin kyselemään mutteria korvaamaan kapulasta tippunutta, mutta lopulta kävi niin, että Starkin pojat leikkasivat metallitangosta kokonaan uuden keskiön. Toivottavasti sillä saataisiin kapulasta vielä toimiva, niin hyvä tuo on ollut, että olisi sääli jos siitä ei enää tulisi peliä.
Pienen levähdystauon jälkeen mentiin taas. Sporttikoirahallin vapaatreenivuorot on nyt jaettu fiksusti niin, ettei kaikki olla samaan aikaan. Ennen omaa vuoroa ehdittiin ulkoilla melkein kolme varttia. Taran koipi näyttää nyt kenkuttelevan vain kun nousee autosta, hetken jolkottelun jälkeen siitä ei enää näe juuri mitään. Otettiin keppejä ilman ohjureita. Toiseen suntaan menee ihan superisti ja olisi ehdottomasti pitänyt jättää siihen. Kun vaihdoin suuntaa, Pätkis jätti aina kaksi viimeistä menemättä. Hinkutettiin taas sitten ihan urakalla (ja lopulta laitoin loppuun ohjurit). Keinua tehtiin myös, nyt alkaa olemaan jo samalla innolla menossa sille kuin kaikkeen muuhunkin. Nyt vielä lasken keinun alas, mutta jossain vaiheessa pitäisi alkaa antaa sen rämähtää - ei pitäisi ahnehtia, mutta kun niin tekisi mieli edetä tämänkin suhteen vauhdilla :D. Lisäksi tehtiin muutamia erilaisia radanpätkiä ilman ajatuksen hiventäkään takana. Kolme varttia Pätkis joutui hinkuttamaan, kun en malttanut lopettaa (ja meidän lisäksi oli vain yksi paikalla, joten aikaa oli ruhtinaallisesti) ja viimeisen vartin ajaksi tytötkin pääsivät puuhaamaan jotain pientä. Momo sai pieniä radanpätkiä ja Tara pelkkää putkea ja pussia. Olivat muuten aika onnellisia!
Sunnuntaiaamuna Siikajärvelle jäljestämään. Pätkis sai jäljen, jossa oli mooonta kulmaa, neljä keppiä ja joka oli noin kolmen vartin ikäinen, jana noin 10 metriä. Jana oli uhan superi ja jäljesti hienosti ekalle kepille, jonka jälkeen meni vähän hutiloiden missaten yhden kulman. Mokan korjaamisen jälkeen tarkensi menemistään ihan selkeästi ja meni lopun kivasti (jopa kallion ylityksen!!). Yksi keppi neljästä jäi matkalle, varmaan sinne missä hutiloi. Treenien jälkeen ajettiin vauhdilla Klaukkalaan ja sieltä Läyliäisiin asti asuntonäyttöihin. Kumpikaan ei sytyttänyt tarpeeksi (toisin kuin eilen Nurmijärvellä ihastelemani asunto, joka kyllä sitten tietenkin on aivan liian kallis tähän budjettiin *huokaus*), mutta ihan turha sunnuntainenkaan reissu ei ollut, sillä paluumatkalla koukattiin Kiljavalle. Tyypit saivat humputella metsässä ja Pätkis sai hubbabubba esineruudun (kolme esinettä heiteltynä ei tallatulle alueelle, sai etsiä Momo kirittäjänä, ei tälläkään itse työskentelyyn saanut vauhtia, palautukseen kyllä ja hienosti kaikki kolme nousivat ongelmitta). Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Imphan kentälle, jossa Pätkä sai vähän seuraamista, pari luoksetuloa, pari metristä ja A:n (oikein kivat) ja loppuun eteenmenon (nopsa ja ennenkaikkea - suora!! :D).
Siinä missä Taran liikkumisessa on edelleen havaittavissa satunnaisesti hienoa jäykkyyttä on Momo pannut "paremmaksi" ja hankkinut itselleen kennelyskän. Se alkoi yskiä ja kakoa limaa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä - ihan samankuuloinen kuin Tara silloin vuosia sitten kennelyskän kourissa. Mahdollisimman rauhassa olen yrittänyt sitä pitää eikä kuumetta ole, joten toivotaan, että paranee pikaisesti ihan itsekseen. Viime yö oli jo kahta edellistä rauhallisempi eikä tuo päivisin juuri ole enää yskinyt lukuunottamatta innostumisia. Taralla ja Pätkällä ei ole mitään oireita, toivottavasti ei tulekkaan... Mutta siitä huolimatta ollaan koko porukka nyt tämän viikon rauhallisemmin.
Pienen levähdystauon jälkeen mentiin taas. Sporttikoirahallin vapaatreenivuorot on nyt jaettu fiksusti niin, ettei kaikki olla samaan aikaan. Ennen omaa vuoroa ehdittiin ulkoilla melkein kolme varttia. Taran koipi näyttää nyt kenkuttelevan vain kun nousee autosta, hetken jolkottelun jälkeen siitä ei enää näe juuri mitään. Otettiin keppejä ilman ohjureita. Toiseen suntaan menee ihan superisti ja olisi ehdottomasti pitänyt jättää siihen. Kun vaihdoin suuntaa, Pätkis jätti aina kaksi viimeistä menemättä. Hinkutettiin taas sitten ihan urakalla (ja lopulta laitoin loppuun ohjurit). Keinua tehtiin myös, nyt alkaa olemaan jo samalla innolla menossa sille kuin kaikkeen muuhunkin. Nyt vielä lasken keinun alas, mutta jossain vaiheessa pitäisi alkaa antaa sen rämähtää - ei pitäisi ahnehtia, mutta kun niin tekisi mieli edetä tämänkin suhteen vauhdilla :D. Lisäksi tehtiin muutamia erilaisia radanpätkiä ilman ajatuksen hiventäkään takana. Kolme varttia Pätkis joutui hinkuttamaan, kun en malttanut lopettaa (ja meidän lisäksi oli vain yksi paikalla, joten aikaa oli ruhtinaallisesti) ja viimeisen vartin ajaksi tytötkin pääsivät puuhaamaan jotain pientä. Momo sai pieniä radanpätkiä ja Tara pelkkää putkea ja pussia. Olivat muuten aika onnellisia!
Sunnuntaiaamuna Siikajärvelle jäljestämään. Pätkis sai jäljen, jossa oli mooonta kulmaa, neljä keppiä ja joka oli noin kolmen vartin ikäinen, jana noin 10 metriä. Jana oli uhan superi ja jäljesti hienosti ekalle kepille, jonka jälkeen meni vähän hutiloiden missaten yhden kulman. Mokan korjaamisen jälkeen tarkensi menemistään ihan selkeästi ja meni lopun kivasti (jopa kallion ylityksen!!). Yksi keppi neljästä jäi matkalle, varmaan sinne missä hutiloi. Treenien jälkeen ajettiin vauhdilla Klaukkalaan ja sieltä Läyliäisiin asti asuntonäyttöihin. Kumpikaan ei sytyttänyt tarpeeksi (toisin kuin eilen Nurmijärvellä ihastelemani asunto, joka kyllä sitten tietenkin on aivan liian kallis tähän budjettiin *huokaus*), mutta ihan turha sunnuntainenkaan reissu ei ollut, sillä paluumatkalla koukattiin Kiljavalle. Tyypit saivat humputella metsässä ja Pätkis sai hubbabubba esineruudun (kolme esinettä heiteltynä ei tallatulle alueelle, sai etsiä Momo kirittäjänä, ei tälläkään itse työskentelyyn saanut vauhtia, palautukseen kyllä ja hienosti kaikki kolme nousivat ongelmitta). Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Imphan kentälle, jossa Pätkä sai vähän seuraamista, pari luoksetuloa, pari metristä ja A:n (oikein kivat) ja loppuun eteenmenon (nopsa ja ennenkaikkea - suora!! :D).
Siinä missä Taran liikkumisessa on edelleen havaittavissa satunnaisesti hienoa jäykkyyttä on Momo pannut "paremmaksi" ja hankkinut itselleen kennelyskän. Se alkoi yskiä ja kakoa limaa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä - ihan samankuuloinen kuin Tara silloin vuosia sitten kennelyskän kourissa. Mahdollisimman rauhassa olen yrittänyt sitä pitää eikä kuumetta ole, joten toivotaan, että paranee pikaisesti ihan itsekseen. Viime yö oli jo kahta edellistä rauhallisempi eikä tuo päivisin juuri ole enää yskinyt lukuunottamatta innostumisia. Taralla ja Pätkällä ei ole mitään oireita, toivottavasti ei tulekkaan... Mutta siitä huolimatta ollaan koko porukka nyt tämän viikon rauhallisemmin.
