Loppuviikon treenailut ja vähän nuorta rakkautta
Torstainakaan ei jaksettu treenata, mutta Pätkis sai kuitenkin jotain mieluisaa tekemistä, nimittäin Mella&Anna tulivat käväisemään leikkituokion merkeissä. Huomatessaan kuka autosta oli tulossa, Pätkikseltä pääsi itku (ikinä ei piippaa/kitise muutoin, moiset touhut on ilmeisesti varattu vain Mellalle :D) ja sitten sitä mentiin jälleen sydämenkuvat silmissä Mellan perässä kuraojiin ja kiitolaukkaa pitkin nurtseja. Minne meni Mella, sinne meni Pätkä, yleensä ihan kylkeen kiinni liimautuneena. Mellan kivutessa eron hetkellä takaisin autoon, Pätkältä pääsi taas itku. Kun itku ei tehonnut, yritti kiivetä Mellan perässä autoon ja kun se kiellettiin, tunki itsensä Annan jalkojen välistä ratin alle pienelle kerälle. Kutsuttaessa painoi vain päänsä tiukemmin Annan jalkojen päälle. Voi nuorta rakkautta :D. Hassua sinällään, että vaikka pikkumies on noinkin rakastunut, niin astua se ei ole ikinä yrittänyt (noh, lukuunottamatta sitä kertaa kun majailtiin yhdessä juoksuisen Mellan kanssa :D).
Perjantaina töiden jälkeen jätettiin lähiön pölyt taaksemme ja ajeltiin Nurmijärvelle viikonlopuksi - olipas kyllä ihanaa päästä "maalle" pitkästä aikaa. Ja jos oli nättiä jokunen viikko takaperin, niin nyt ruska ja kauniit aurinkoiset syyspäivät tekivät maisemista vieläkin kauniimmat! Mutta kaunista tai ei, koirille tekee niiiin hyvää päästä edes näin viikonlopuksi rallaamaan pihamaalla sielunsa kyllyydestä. Ihanaa kun ei tarvitse kulkea koko ajan silmät selässä ja koirat kontrollissa - kaikki saavat kulkea omaa vauhtiaan ja juuri niin pitkälle kuin mieli tekee. Puhumattakaan harrastamisen helppoudesta... Tosin kolikon kääntöpuolena omaa zen -tilaa tämä(kin) visiitti onnistui taas järkyttämään, joten sen osalta varmaan olisi parempi vain pysytellä turvallisesti Espoon puolella.
Mutta, passelit olosuhteet kun oli - me otettiin niistä kaikki irti ja treenattiin sitten ihan urakalla.
Lauantaina aloitettiin aamu ennen kasia Imphan tottiskentällä. Ensin Pätkikselle seuraamista ja pari maahanmenoa. Taaksepalkkauksella, mutta kyllä se vaan edelleen painaa (ja palkkaus on "hieman" kömpelöä). Maahanmenot vaikuttaa sivusilmällä ihan nopsilta eikä näy kyynärasentoa, mutta pitäisi ottaa varmaan taas videota, että voisi olla ihan varma.
Momolle seuraamista ja vähän esteitä. Yllätysmomenttina sain tyypin haukkumaan! Siis oikeasti, kuinka monta vuotta tuota on yritetty ja se on aina mennyt vaan painimiseksi! Tämäkin tapahtui vähän niinkuin vahingossa. Päätin kokeilla leirin irrotustekniikkaa Momollekin (jolle "irti" tarkoittaa "kisko lujempaa") ja jotenkin sitä kautta sain estettyä painimiset, Momo turhautui ja päästi haukun alta aikayksikön. Oikeasti, näinkö helppoa se olisi ollut... Esteet sitten meni taas niiiin kömpelösti, ihan kuin Momon mielestä hyppytekniikkaan kuuluu ottaa kunnon kosketusta esteeseen... Tarakin sai vähän seurata ja leikkiä, mummeli oli niin täpäkkänä!
Tyttöjen jälkeen Pätkikselle vielä uusi kiekka, jolla testattiin estenoudot oikeilla esteillä Pätkän elämän toisen kerran. Hyppynouto oikein hieno (että se vaan on niin paljon vähemmän kömpelö kuin äitinsä), A:ta ei jostain syystä oikein tajunnut ensimmäisellä yrityksellä - olisi vain juossut esteen ohi kapulalle. Pari kertaa muisteltiin estettä ihan ilman kapulaa ja sitten mentiin kapulallakin ongelmitta.
Aamuruuan jälkeen Momo ja Pätkä vetivät parisen tuntia rallia pitkin pihaa (Taran torkkuessa päiväunia autossa), mutta puolen päivän aikoihin treenaaminen jatkui. Tällä kertaa lähdettiin Pätkän kanssa tutustumaan Sporttikoirahalliin, jossa oli agin vapaatreenit. Alkoi jossain vaiheessa nyppimään hidas eteneminen kerta viikkoon treeneissä, joissa ei pääse keskeneräisiä esteitä tai ohjauksia tekemään kunnolla ajan kanssa, joten ilmoitin meidät Imphan talven hallitreeniryhmään, jossa osa ajoista on vapaavuoroja ja osalla on kouluttaja. Alustavien tietojen mukaan muu ryhmä on kolmosissa kisaavia bortsuja, joten saapi nähdä miten kamalaa tulee olemaan :D. Tämä eka kerta siis kuitenkin vapaatreenikerta ja paikalla oli meidän lisäksi vain yksi bortsu.
Ajatuksissa oli ottaa keppejä. Tuolla ei ollut verkkoja, joten ajattelin kokeilla ohjureilla (yksi syy miksi mentiin Nurmijärvelle oli verkkojen hakeminen ja olinkin pakannut ne autoon, mutta taas yksi näistä hetken mielijohteista, joissa ei ole ajatuksen hiventä takana...). Hitto mitä säätämistä. Pätkis meni ihan hirveille kierroksille nopeasta ja huutavasta bortsusta, joka tekee rataa vieressä, mulla menee hermo siihen, ettei koira keskity kunnolla kuin kiihkoiluun, ohjurit ei paljoa auta, Pätkä menee joko läpi tai hyppii niiden yli. Hinkataan ja vaaditaan, käydään kellarissakin, mutta lopulta noin 45 minuutin hinkkaamisen ja hermojen menetyksen jälkeen Pätkis tekee kuin tekeekin kepit kunnolla ja vielä vauhdillakin useammalla pikku radanpätkällä (tässä vaiheessa ollaan molemmat fyysisestikin melkoisen poikki..). Siitä huolimatta että loppu hyvin kaikki hyvin, niin tuli taas niiiiin huono ihminen olo tuon treenin jälkeen. Plääh.
Hetkeksi malttoi pysähtyä ennenkuin piti taas mennä
Agivääntöjen jälkeen pieni breikki kotona (tai minä lepäilen, Pätkä kirmaa taas tyttöjen kanssa reikä päässä ulkona), sitten poljen Pätkälle noin 400 metrisen jäljen tien toiselle puolelle. Ai hitto kun tuo metsä tuntuikin ihan luksukselta Espoossa rämpimisen jälkeen - sammaleista kangasmetsää silmänkantamattomiin. Kolme kulmaa ja 5 keppiä. Ei nameja yhtään. Vanhenemista odotellessa (noin tunti) tein esineruudun Pätkälle omalle pihalle. Ensin kaksi kuten viime kerroilla ja lopuksi sidoin Pätkän puuhun, josta sai katsoa kun vein lelun ruutuun. Kaikki nousi vauhdilla ongelmitta. Sitten vielä tyttöjen kanssa vähän hubbabubbaa.
Jälki oli viimeiseen kulmaan asti ihan superi. Jana oli koko liinan mittainen ja meni kivasti (tosin ei niin kivasti kuin viimeksi, nenä oli maassa, vauhtia vähemmän plus takajäljenkin otti... mutta ajatusta takana kuitenkin oli, niin kokonaisharkinnassa jäätiin "ihan kiva" tasolle kuitenkin :D). Ajoi ihan jäljen päällä itsevarmasti ja ilmaisi kaikki kepit tippumalla maahan ilman apuja. Ekassa ja kolmannessa kulmassa tosin oli hieman pyörimistä (jostain syystä Pätkällä on usein kulmissa tarve tarkistella jopa sillonkin kun ajaa hienon kulman ja on jo mennyt pari askelta oikeaan suuntaan), mutta selvitti homman ihan itse, toka kulma oli ihan täydellinen. Harmillisesti viimeinen suora oli jotenkin outo, mutta siitä huolimatta viimeinen keppi nousi ongelmitta.
Tänäänkin aamu alkoi tottelemisella Imphan kentällä. Pätkikselle jälleen kaksi kierrosta. Ensimmäisellä seuraamista (edelleenkään ei taaksepalkkaus ole vienyt painamista), pari maahanmenoa (tuntuivat edelleen kivoilta) ja pari "vietti"luoksetuloa (paremman termin puutteessa :D). Sitten Momolle seuraamista, luoksetulo ja haukuttamista, joka onnistui tälläkin kertaa! Taralle vähän jääviä putkeen ja yksi luoksetulo. Sitten Pätkis uudelleen. Tarkoitus oli ottaa taas esteitä, mutta kun ensin kokeilin tasamaanoutoa, jossa Pätkis yllättäen otti kapulan suuhun jotenkin tosi ankeasti, vaikka etenkin meni (ja tulikin ihan ok) ihan kivalla intensiteetillä, hinkutettiin vaan tasamaanoutoa. Ja kyllähän se ote sieltä tuli kun vähän nosteli ja mikä ihaninta, ekaa kertaa sain Pätkästä sellaisen "vitutusmurinaörinän" vastaukseksi kun vähän tökin samalla kun taisteltiin kapulasta. Olin aika onnellinen. Loppuun vielä piiiitkästä aikaa (oisko edellinen ollut alkukesästä) eteenmeno, joka oli ihan hyvin muistissa -pystyin päästämään ihan kentän päästä ja meni vaaauhdilla.
Kotiinpäästyämme polkaisin Pätkälle vielä noin 300 metrin jäljen, kaksi kulmaa ja neljä keppiä (edelleen ihkutus tuolle maastolle!), vanheni noin tunnin. Ihan superi, tuossa maastossa näkee niin hyvin missä jälki menee ja ihan jäljen päällä pääosin oltiin (lopun varvikossa ja ekassa kulmassa tuli enempi tarkistelua) ja kaikilla kepeillä lävähdettiin maahan. Jana oli tällä kertaa lyhyempi kuin eilen, mutta hyvin mentiin ilman takajälkeilyä tällä kertaa.
Vielä ennen kotiinlähtöä tehtiin pihalla esineruutu. Nyt vain eka yhdessä viety (lapanen). Seuraavaksi sidoin Pätkän puuhun ja vein kaksi lelua ruutuun. Molemmat nousi reippaasti, hiphei!
Perjantaina töiden jälkeen jätettiin lähiön pölyt taaksemme ja ajeltiin Nurmijärvelle viikonlopuksi - olipas kyllä ihanaa päästä "maalle" pitkästä aikaa. Ja jos oli nättiä jokunen viikko takaperin, niin nyt ruska ja kauniit aurinkoiset syyspäivät tekivät maisemista vieläkin kauniimmat! Mutta kaunista tai ei, koirille tekee niiiin hyvää päästä edes näin viikonlopuksi rallaamaan pihamaalla sielunsa kyllyydestä. Ihanaa kun ei tarvitse kulkea koko ajan silmät selässä ja koirat kontrollissa - kaikki saavat kulkea omaa vauhtiaan ja juuri niin pitkälle kuin mieli tekee. Puhumattakaan harrastamisen helppoudesta... Tosin kolikon kääntöpuolena omaa zen -tilaa tämä(kin) visiitti onnistui taas järkyttämään, joten sen osalta varmaan olisi parempi vain pysytellä turvallisesti Espoon puolella.
Mutta, passelit olosuhteet kun oli - me otettiin niistä kaikki irti ja treenattiin sitten ihan urakalla.
Lauantaina aloitettiin aamu ennen kasia Imphan tottiskentällä. Ensin Pätkikselle seuraamista ja pari maahanmenoa. Taaksepalkkauksella, mutta kyllä se vaan edelleen painaa (ja palkkaus on "hieman" kömpelöä). Maahanmenot vaikuttaa sivusilmällä ihan nopsilta eikä näy kyynärasentoa, mutta pitäisi ottaa varmaan taas videota, että voisi olla ihan varma.
Momolle seuraamista ja vähän esteitä. Yllätysmomenttina sain tyypin haukkumaan! Siis oikeasti, kuinka monta vuotta tuota on yritetty ja se on aina mennyt vaan painimiseksi! Tämäkin tapahtui vähän niinkuin vahingossa. Päätin kokeilla leirin irrotustekniikkaa Momollekin (jolle "irti" tarkoittaa "kisko lujempaa") ja jotenkin sitä kautta sain estettyä painimiset, Momo turhautui ja päästi haukun alta aikayksikön. Oikeasti, näinkö helppoa se olisi ollut... Esteet sitten meni taas niiiin kömpelösti, ihan kuin Momon mielestä hyppytekniikkaan kuuluu ottaa kunnon kosketusta esteeseen... Tarakin sai vähän seurata ja leikkiä, mummeli oli niin täpäkkänä!
Tyttöjen jälkeen Pätkikselle vielä uusi kiekka, jolla testattiin estenoudot oikeilla esteillä Pätkän elämän toisen kerran. Hyppynouto oikein hieno (että se vaan on niin paljon vähemmän kömpelö kuin äitinsä), A:ta ei jostain syystä oikein tajunnut ensimmäisellä yrityksellä - olisi vain juossut esteen ohi kapulalle. Pari kertaa muisteltiin estettä ihan ilman kapulaa ja sitten mentiin kapulallakin ongelmitta.
Aamuruuan jälkeen Momo ja Pätkä vetivät parisen tuntia rallia pitkin pihaa (Taran torkkuessa päiväunia autossa), mutta puolen päivän aikoihin treenaaminen jatkui. Tällä kertaa lähdettiin Pätkän kanssa tutustumaan Sporttikoirahalliin, jossa oli agin vapaatreenit. Alkoi jossain vaiheessa nyppimään hidas eteneminen kerta viikkoon treeneissä, joissa ei pääse keskeneräisiä esteitä tai ohjauksia tekemään kunnolla ajan kanssa, joten ilmoitin meidät Imphan talven hallitreeniryhmään, jossa osa ajoista on vapaavuoroja ja osalla on kouluttaja. Alustavien tietojen mukaan muu ryhmä on kolmosissa kisaavia bortsuja, joten saapi nähdä miten kamalaa tulee olemaan :D. Tämä eka kerta siis kuitenkin vapaatreenikerta ja paikalla oli meidän lisäksi vain yksi bortsu.
Ajatuksissa oli ottaa keppejä. Tuolla ei ollut verkkoja, joten ajattelin kokeilla ohjureilla (yksi syy miksi mentiin Nurmijärvelle oli verkkojen hakeminen ja olinkin pakannut ne autoon, mutta taas yksi näistä hetken mielijohteista, joissa ei ole ajatuksen hiventä takana...). Hitto mitä säätämistä. Pätkis meni ihan hirveille kierroksille nopeasta ja huutavasta bortsusta, joka tekee rataa vieressä, mulla menee hermo siihen, ettei koira keskity kunnolla kuin kiihkoiluun, ohjurit ei paljoa auta, Pätkä menee joko läpi tai hyppii niiden yli. Hinkataan ja vaaditaan, käydään kellarissakin, mutta lopulta noin 45 minuutin hinkkaamisen ja hermojen menetyksen jälkeen Pätkis tekee kuin tekeekin kepit kunnolla ja vielä vauhdillakin useammalla pikku radanpätkällä (tässä vaiheessa ollaan molemmat fyysisestikin melkoisen poikki..). Siitä huolimatta että loppu hyvin kaikki hyvin, niin tuli taas niiiiin huono ihminen olo tuon treenin jälkeen. Plääh.
Hetkeksi malttoi pysähtyä ennenkuin piti taas mennä
Agivääntöjen jälkeen pieni breikki kotona (tai minä lepäilen, Pätkä kirmaa taas tyttöjen kanssa reikä päässä ulkona), sitten poljen Pätkälle noin 400 metrisen jäljen tien toiselle puolelle. Ai hitto kun tuo metsä tuntuikin ihan luksukselta Espoossa rämpimisen jälkeen - sammaleista kangasmetsää silmänkantamattomiin. Kolme kulmaa ja 5 keppiä. Ei nameja yhtään. Vanhenemista odotellessa (noin tunti) tein esineruudun Pätkälle omalle pihalle. Ensin kaksi kuten viime kerroilla ja lopuksi sidoin Pätkän puuhun, josta sai katsoa kun vein lelun ruutuun. Kaikki nousi vauhdilla ongelmitta. Sitten vielä tyttöjen kanssa vähän hubbabubbaa.
Jälki oli viimeiseen kulmaan asti ihan superi. Jana oli koko liinan mittainen ja meni kivasti (tosin ei niin kivasti kuin viimeksi, nenä oli maassa, vauhtia vähemmän plus takajäljenkin otti... mutta ajatusta takana kuitenkin oli, niin kokonaisharkinnassa jäätiin "ihan kiva" tasolle kuitenkin :D). Ajoi ihan jäljen päällä itsevarmasti ja ilmaisi kaikki kepit tippumalla maahan ilman apuja. Ekassa ja kolmannessa kulmassa tosin oli hieman pyörimistä (jostain syystä Pätkällä on usein kulmissa tarve tarkistella jopa sillonkin kun ajaa hienon kulman ja on jo mennyt pari askelta oikeaan suuntaan), mutta selvitti homman ihan itse, toka kulma oli ihan täydellinen. Harmillisesti viimeinen suora oli jotenkin outo, mutta siitä huolimatta viimeinen keppi nousi ongelmitta.
Tänäänkin aamu alkoi tottelemisella Imphan kentällä. Pätkikselle jälleen kaksi kierrosta. Ensimmäisellä seuraamista (edelleenkään ei taaksepalkkaus ole vienyt painamista), pari maahanmenoa (tuntuivat edelleen kivoilta) ja pari "vietti"luoksetuloa (paremman termin puutteessa :D). Sitten Momolle seuraamista, luoksetulo ja haukuttamista, joka onnistui tälläkin kertaa! Taralle vähän jääviä putkeen ja yksi luoksetulo. Sitten Pätkis uudelleen. Tarkoitus oli ottaa taas esteitä, mutta kun ensin kokeilin tasamaanoutoa, jossa Pätkis yllättäen otti kapulan suuhun jotenkin tosi ankeasti, vaikka etenkin meni (ja tulikin ihan ok) ihan kivalla intensiteetillä, hinkutettiin vaan tasamaanoutoa. Ja kyllähän se ote sieltä tuli kun vähän nosteli ja mikä ihaninta, ekaa kertaa sain Pätkästä sellaisen "vitutusmurinaörinän" vastaukseksi kun vähän tökin samalla kun taisteltiin kapulasta. Olin aika onnellinen. Loppuun vielä piiiitkästä aikaa (oisko edellinen ollut alkukesästä) eteenmeno, joka oli ihan hyvin muistissa -pystyin päästämään ihan kentän päästä ja meni vaaauhdilla.
Kotiinpäästyämme polkaisin Pätkälle vielä noin 300 metrin jäljen, kaksi kulmaa ja neljä keppiä (edelleen ihkutus tuolle maastolle!), vanheni noin tunnin. Ihan superi, tuossa maastossa näkee niin hyvin missä jälki menee ja ihan jäljen päällä pääosin oltiin (lopun varvikossa ja ekassa kulmassa tuli enempi tarkistelua) ja kaikilla kepeillä lävähdettiin maahan. Jana oli tällä kertaa lyhyempi kuin eilen, mutta hyvin mentiin ilman takajälkeilyä tällä kertaa.
Vielä ennen kotiinlähtöä tehtiin pihalla esineruutu. Nyt vain eka yhdessä viety (lapanen). Seuraavaksi sidoin Pätkän puuhun ja vein kaksi lelua ruutuun. Molemmat nousi reippaasti, hiphei!
