Lomalle
Loma alkoi viimein eilen, mutta vaikka sitä kovasti on jo tullut odotettua, en ole oikein osannut vielä nauttia täysin olostani. Jotain pitäisi tehdä (vetelehtimisen sijaan), mutta mitä. Noh, ehkä sitä ehtii keksiä jotain kivaa ennen kuin loma loppuu :).
Viime aikoina olen kuitenkin ollut kohtuu tehokas treenirintamalla. Luultavasti johtuen siitä, että ollaan majailtu pääosin Nurmijärvellä ja täällä kaikki tekeminen on niiiin paljon helpompaa.
Yleensä herätään kukonlaulun aikaan (voisi kyllä oppia nukkumaan hieman pidempään edes näin lomalla...), mennään ensin uimaan, sitten vähän totellaan tai ihmetellään Pätkän kanssa agin kontakteja Imphan kentällä ja jos olen oikein reipas (= kahdesti :D), käydään Pätkän kanssa vielä Rajiksessa jäljestämässä. Ihan jees nuo jäljet ovat menneet, (tänään Pätkis ekaa kertaa meni ihan itsenäisesti maahan kepillä!), mutta en vaan tykkää sen ilmeestä edelleenkään yhtään. Se on niiiin hidas ja jotenkin voimaton tai jotain. Ääh. Yhden kerran jaksoin vielä illalla tehdä Pätkälle muutaman janatreenin tuohon lähimetsään, niitä pitäisi tehdä enemmän.
Tyttöjen tekeminen on ollut aktivointipainotteista (tosin kovasti alkaa tekemään mieli kaivaa Momo naftaliinista...), Pätkiksen kanssa olen yrittänyt ryhdistäytyä ja vähän miettiäkin mitä sen kanssa tekee. Kun tyyppi muussa elämässä näyttää edelleen "äijämäisiä" merkkejä (äidin nenille hyppimistä, nenä maassa kulkemista, merkkailua ja yleistä ei niin Pätkämäistä olemista) ja yhtenä päivänä se ihmetytti kahdesti myös treenatessa - on ehkä jo aikakin... Jotenkin en vain vieläkään tunnu jaksavan kunnolla keskittyä tekemiseen, joten aika pientä räävintää meidän tekeminen on. Mutta jotain sentään.
Maanantaina oli toiseksi viimeiset agit ennen kesätaukoa. (Loppu) rataa en muista sitten yhtään, sillä jumahdin täysin kolmosesteelle, eikä sitten muuta hinkutettukaan. Niisto persjättö vaan oli ihan ylivoimaisen vaikea (tuli tänään hinkutettu sitä takaraivoon tuossa Imphan kentälläkin), yhtään ei helpottanut, että tuossa esteiden välissä oli vielä putki houkuttimena. Mutta kepeille Pätkis meni taas tosi hienosti noinkin vaikeasta kulmasta.
Viime aikoina olen kuitenkin ollut kohtuu tehokas treenirintamalla. Luultavasti johtuen siitä, että ollaan majailtu pääosin Nurmijärvellä ja täällä kaikki tekeminen on niiiin paljon helpompaa.
Yleensä herätään kukonlaulun aikaan (voisi kyllä oppia nukkumaan hieman pidempään edes näin lomalla...), mennään ensin uimaan, sitten vähän totellaan tai ihmetellään Pätkän kanssa agin kontakteja Imphan kentällä ja jos olen oikein reipas (= kahdesti :D), käydään Pätkän kanssa vielä Rajiksessa jäljestämässä. Ihan jees nuo jäljet ovat menneet, (tänään Pätkis ekaa kertaa meni ihan itsenäisesti maahan kepillä!), mutta en vaan tykkää sen ilmeestä edelleenkään yhtään. Se on niiiin hidas ja jotenkin voimaton tai jotain. Ääh. Yhden kerran jaksoin vielä illalla tehdä Pätkälle muutaman janatreenin tuohon lähimetsään, niitä pitäisi tehdä enemmän.
Tyttöjen tekeminen on ollut aktivointipainotteista (tosin kovasti alkaa tekemään mieli kaivaa Momo naftaliinista...), Pätkiksen kanssa olen yrittänyt ryhdistäytyä ja vähän miettiäkin mitä sen kanssa tekee. Kun tyyppi muussa elämässä näyttää edelleen "äijämäisiä" merkkejä (äidin nenille hyppimistä, nenä maassa kulkemista, merkkailua ja yleistä ei niin Pätkämäistä olemista) ja yhtenä päivänä se ihmetytti kahdesti myös treenatessa - on ehkä jo aikakin... Jotenkin en vain vieläkään tunnu jaksavan kunnolla keskittyä tekemiseen, joten aika pientä räävintää meidän tekeminen on. Mutta jotain sentään.
Maanantaina oli toiseksi viimeiset agit ennen kesätaukoa. (Loppu) rataa en muista sitten yhtään, sillä jumahdin täysin kolmosesteelle, eikä sitten muuta hinkutettukaan. Niisto persjättö vaan oli ihan ylivoimaisen vaikea (tuli tänään hinkutettu sitä takaraivoon tuossa Imphan kentälläkin), yhtään ei helpottanut, että tuossa esteiden välissä oli vielä putki houkuttimena. Mutta kepeille Pätkis meni taas tosi hienosti noinkin vaikeasta kulmasta.
