Kesän eka leiri ja viimeiset agit
Lähdettiin Pätkän kanssa lauantaina kukonlaulun aikaan ajelemaan kohti Punkalaidunta ja Hämeen Hakukoirien järjestämää leiriä, joka ihan sattumalta (kiitos Nooralle :D) löytyi netistä. Hakua ei otettu, vaikka sekin olisi ollut mahdollista ja teki mielikin, vaan päädyttiin lopulta ottamaan vaan jälkeä ja tottista. Molemmissa kouluttajana toimi Esa Tapio.
Kun olen nyt viime aikoina huolestunut Pätkiksen miehistymisestä, halusin lähinnä apuja siihen miten ennaltaehkäistään mahdolliset "munat päässä" ongelmat. Ekan tottisvuoron aikana näytettiin siis meidän leikki ja seuraamista (jossa ilmeni myös vähäinen edistämisongelma, joten saatiin myös siihen apua, lähinnä palkan paikan muuttamista vasempaan kätöseen ja palkkaaminen siitä taakse) - vietistä tykättiin, mutta pakettiin koira pitäisi nyt laittaa (ai miten niin olen kuullut tämän aika monta kertaa jo :D). Joten alettiin sitten vaatimaan Pätkältä (palkkaa ei saanut varastaa ja piti oikeasti tehdä ja irrotusongelmaan puututtiin kunnolla). Vähäsen Pätkis hämmentyi (laski - vaikka siis teki kyllä koko ajan) harjoituksen aikana, mutta kuulemma (ja kyllä omasta mielestäkin) nousi sieltä heti kun nostettiin. Itselle tästä varmasti paljon apua vastaisuudessa.
Päivän toisessa tottiksessa pyysin apua meidän ankeaakin ankeampaan noutoon, johon en ole saanut haluamaani potkua, vaikka olen yrittänyt vaikka mitä. Viimeksi olen yrittänyt taistelun kautta ja olen saanut sillä tavalla siihenkin vain irrotusongelman, mutta en juuri muuta... Tehtiin kolmionouto eli heitin kapulan 45 astetta itsestäni eteenpäin ja lähdin juoksemaan poispäin nostaen samalla koiran viettiä, appari roikkuu liinassa ja sitten kun käännyn käsken tuoda ja appari ohjaa kapulalle. Pätkällä meni hetki ennenkuin tajusi, että kapula pitää nostaa, mutta kun nosti se tuli ihan täysiiii ja piti niin makeassa otteessa kapulaa, että! Tällä siis ehdottomasti jatketaan :D.
Tottisten jälkeen lähdettiin jäljelle. Tarkoitus oli kysyä mielipidettä meidän etanajäljestykseen, mutta yllättäen Pätkis ei näyttänytkään normijälkeään, vaan jälki oli melkoisen tempperamentikas... Kiva, kun ei tällaista jäljestystä ole näkynyt vuoteen tms.. Ekan kepin jälkeen vietti alkoi vielä katkomaan (=otti häiriötä Esasta ja Pipsasta jotka käveli vierellä ja muutenkin jälkimmäinen pätkä oli huonompi, ekaan keppiin asti niillä ei ollut väliä, joten paineistaiskohan nuo kepit tai maahan käskeminen). Anyway, en kyllä tykännyt tästäkään jäljestä (vaikka kuulema oli ihan hyvä aina kun ei vietti katkonut, mutta silti...) ja jäi vähän ihmetyttämään miten se nyt näin päätti muuttaa tyyliään ja tuo häiriön ottaminen (kerranhan meillä on vaan ollut tuollaista jatkuvaa häiriötä vierellä, kun rauhassa yksin yleensä ollaan, mutta ei se sillon ottanut vierellä seuraavasta isommasta porukasta mitään häiriötä) . Pohja oli eri kuin millä ollaan aiemmin jäljestetty - peltoa ja noin nilkan korkuinen heinä, mutta ei tuo ole metsässäkään mennyt tuollaista tahtia, ja vieraat paikat ei ole aiemmin haitannut, joten en nyt oikein tiedä... Toisaalta ekaa kertaa on ollut oikeasti melkoisen nälkäinen (yleensä ollaan jäljestetty ennen aamuruokaa, nyt jäljestettiin illalla eikä ollut saanut koko päivänä ruokaa), mutta ei sekään nyt oikein voi selittää tuota.
Sunnuntaiaamu alkoi taas tottiksella. Nyt halusin laittaa meidät Pätkän kanssa testiin ja saada keinoja tilanteessa, jossa häiriö olisi Pätkälle ylivoimainen eli siis miten puuttua asiaan. Ennen Pätkän vuoroa kentällä kävi juoksuinen narttu. Kun Pätkis oli aamulenkin kulkenut rasittavasti nokka maassa ja lussuttanut pissoja ajattelin häiriön olevan sille aikamoinen ja mahdollisuus ongelman ilmenemiseen voisi olla todennäköinen. Ihan jo siksi, kun eihän Pätkis ole moiseen häiriöön tottunut, kun ollaan treenattu pääosin täällä omalla pihalla ilman haju (tai muita) häiriöitä. Noh, Pätkistä kiinnosti nyt kuitenkin tässäkin tilanteessa vain leikki ja tekeminen eikä se edes huomanut hajuja, joten se siitä. Otettiin sitten viettiä. Vähän sitä samaa mitä olen sen meidän ainokaisen EPK:n treenin jälkeen yrittänytkin, mutta nyt jotenkin tajusin homman paremmin kuin ikinä aiemmin. Nostettiin viettiä, sitten istumaan, siitä koiran viereen ja palkka tai pari seuraamista ja palkka ja sitten sama uudelleen. Tätä voisi nyt ihan oikeasti muistaa jatkaa.
Tottisten jälkeen lähdettiin Pipsan ja Nessan kanssa jäljelle. Olin antanut Pätkälle aamuruuankin, ihan vain testatakseni jos edellispäivän vimma johtuisi liian kovasta nälästä (juu, olen vähäsen kukkis ;D). Pohja oli pääosin multaa, kasvillisuutta oli paljon vähemmän kuin edellisenä päivänä (ikinä aiemmin oltu tällaisella pohjalla). Jouduin tekemään kaksi kulmaa, jotta saataisiin vähän enempi mittaa. Vimmainen tuo oli edelleen, mutta tykkäsin silti enempi kuin edellisen päivän jäljestä - jotenkin rauhallisempi mieleltään kuitenkin ja vierellä kulkevasta Pipsasta ei ottanut yhtään häiriötä. Kulmat oli kyllä kamalimmat ikinä, ei tuo näyttänyt osaavan niitä enää yhtään... Noh, jokatapauksessa ihan mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu kun mennään takaisin nurtsille. Tänään ei jaksanut vielä mennä ja huomenna ei ehdi, mutta jos keskiviikkona ehtisi..
Viimeiselle tottisvuorolle pyysinkin sitten vain Pätkän leikitystä, kun halusin nähdä mitä Pätkä sanoo kun vastassa on joku muu kuin Marc (ja ohjaajalla taisi olla jo leiriväsymystä :D). Jännääkö Pätkä vieraan miehen kanssa leikkimistä vai ei. Ohjeeksi varmuudeksi sanoin kuitenkin, että Pätkälle pitää olla kiltti :D. Ihan vaan Nessan pikkutyyny narun päässä pyörittämistä ja vähän haukuttamista. Kuulemma koirasta löytyy saalisviettiä eikä sitä jänskättänyt yhtään. Kiva :).
Oikein olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä (vaikka ensin ajatus muusta kuin oman rodun leiristä tuntui vähän "pelottavalta" :D Onneksi saatiin Pipsa ja Nessa meidän mukaan, muuten en olisi varmaan uskaltanut lähteä). Paljon tuli nähtyä ja opittua, porukka oli mukavaa (olipa joukossa mukana yksi mukava entinen briard ihminen ja blogin lukija - terkkuja vaan! :D) ja nauraa sai etenkin viimeisten tottisten aikana niin, että mahaan sattui vielä kotimatkallakin.
Tänään olikin sitten viimeisten agitreenien vuoro ennen kesätaukoa. Takaaleikkaukseen irtoamista piti harjoitella tuohon kuutoseen ja sen jälkeen tökkäsi pyöritykseen. Perusteellisen kuivaharjoittelun jälkeen homma lähti viimein ainakin jotenkin sujumaan, mutta omalle koordinaatiovammalle tuo oli kyllä melkoisen hankala! Nyt pitäisi sitten reippaasti treenailla itsekseen sen mitä pystyy (ainakin niitä kontakteja) tuossa Imphan kentällä tauon aikana, onneksi ei kuukautta pidempään tarvitse taukoilla tällä kertaa :).
Kun olen nyt viime aikoina huolestunut Pätkiksen miehistymisestä, halusin lähinnä apuja siihen miten ennaltaehkäistään mahdolliset "munat päässä" ongelmat. Ekan tottisvuoron aikana näytettiin siis meidän leikki ja seuraamista (jossa ilmeni myös vähäinen edistämisongelma, joten saatiin myös siihen apua, lähinnä palkan paikan muuttamista vasempaan kätöseen ja palkkaaminen siitä taakse) - vietistä tykättiin, mutta pakettiin koira pitäisi nyt laittaa (ai miten niin olen kuullut tämän aika monta kertaa jo :D). Joten alettiin sitten vaatimaan Pätkältä (palkkaa ei saanut varastaa ja piti oikeasti tehdä ja irrotusongelmaan puututtiin kunnolla). Vähäsen Pätkis hämmentyi (laski - vaikka siis teki kyllä koko ajan) harjoituksen aikana, mutta kuulemma (ja kyllä omasta mielestäkin) nousi sieltä heti kun nostettiin. Itselle tästä varmasti paljon apua vastaisuudessa.
Päivän toisessa tottiksessa pyysin apua meidän ankeaakin ankeampaan noutoon, johon en ole saanut haluamaani potkua, vaikka olen yrittänyt vaikka mitä. Viimeksi olen yrittänyt taistelun kautta ja olen saanut sillä tavalla siihenkin vain irrotusongelman, mutta en juuri muuta... Tehtiin kolmionouto eli heitin kapulan 45 astetta itsestäni eteenpäin ja lähdin juoksemaan poispäin nostaen samalla koiran viettiä, appari roikkuu liinassa ja sitten kun käännyn käsken tuoda ja appari ohjaa kapulalle. Pätkällä meni hetki ennenkuin tajusi, että kapula pitää nostaa, mutta kun nosti se tuli ihan täysiiii ja piti niin makeassa otteessa kapulaa, että! Tällä siis ehdottomasti jatketaan :D.
Tottisten jälkeen lähdettiin jäljelle. Tarkoitus oli kysyä mielipidettä meidän etanajäljestykseen, mutta yllättäen Pätkis ei näyttänytkään normijälkeään, vaan jälki oli melkoisen tempperamentikas... Kiva, kun ei tällaista jäljestystä ole näkynyt vuoteen tms.. Ekan kepin jälkeen vietti alkoi vielä katkomaan (=otti häiriötä Esasta ja Pipsasta jotka käveli vierellä ja muutenkin jälkimmäinen pätkä oli huonompi, ekaan keppiin asti niillä ei ollut väliä, joten paineistaiskohan nuo kepit tai maahan käskeminen). Anyway, en kyllä tykännyt tästäkään jäljestä (vaikka kuulema oli ihan hyvä aina kun ei vietti katkonut, mutta silti...) ja jäi vähän ihmetyttämään miten se nyt näin päätti muuttaa tyyliään ja tuo häiriön ottaminen (kerranhan meillä on vaan ollut tuollaista jatkuvaa häiriötä vierellä, kun rauhassa yksin yleensä ollaan, mutta ei se sillon ottanut vierellä seuraavasta isommasta porukasta mitään häiriötä) . Pohja oli eri kuin millä ollaan aiemmin jäljestetty - peltoa ja noin nilkan korkuinen heinä, mutta ei tuo ole metsässäkään mennyt tuollaista tahtia, ja vieraat paikat ei ole aiemmin haitannut, joten en nyt oikein tiedä... Toisaalta ekaa kertaa on ollut oikeasti melkoisen nälkäinen (yleensä ollaan jäljestetty ennen aamuruokaa, nyt jäljestettiin illalla eikä ollut saanut koko päivänä ruokaa), mutta ei sekään nyt oikein voi selittää tuota.
Sunnuntaiaamu alkoi taas tottiksella. Nyt halusin laittaa meidät Pätkän kanssa testiin ja saada keinoja tilanteessa, jossa häiriö olisi Pätkälle ylivoimainen eli siis miten puuttua asiaan. Ennen Pätkän vuoroa kentällä kävi juoksuinen narttu. Kun Pätkis oli aamulenkin kulkenut rasittavasti nokka maassa ja lussuttanut pissoja ajattelin häiriön olevan sille aikamoinen ja mahdollisuus ongelman ilmenemiseen voisi olla todennäköinen. Ihan jo siksi, kun eihän Pätkis ole moiseen häiriöön tottunut, kun ollaan treenattu pääosin täällä omalla pihalla ilman haju (tai muita) häiriöitä. Noh, Pätkistä kiinnosti nyt kuitenkin tässäkin tilanteessa vain leikki ja tekeminen eikä se edes huomanut hajuja, joten se siitä. Otettiin sitten viettiä. Vähän sitä samaa mitä olen sen meidän ainokaisen EPK:n treenin jälkeen yrittänytkin, mutta nyt jotenkin tajusin homman paremmin kuin ikinä aiemmin. Nostettiin viettiä, sitten istumaan, siitä koiran viereen ja palkka tai pari seuraamista ja palkka ja sitten sama uudelleen. Tätä voisi nyt ihan oikeasti muistaa jatkaa.
Tottisten jälkeen lähdettiin Pipsan ja Nessan kanssa jäljelle. Olin antanut Pätkälle aamuruuankin, ihan vain testatakseni jos edellispäivän vimma johtuisi liian kovasta nälästä (juu, olen vähäsen kukkis ;D). Pohja oli pääosin multaa, kasvillisuutta oli paljon vähemmän kuin edellisenä päivänä (ikinä aiemmin oltu tällaisella pohjalla). Jouduin tekemään kaksi kulmaa, jotta saataisiin vähän enempi mittaa. Vimmainen tuo oli edelleen, mutta tykkäsin silti enempi kuin edellisen päivän jäljestä - jotenkin rauhallisempi mieleltään kuitenkin ja vierellä kulkevasta Pipsasta ei ottanut yhtään häiriötä. Kulmat oli kyllä kamalimmat ikinä, ei tuo näyttänyt osaavan niitä enää yhtään... Noh, jokatapauksessa ihan mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu kun mennään takaisin nurtsille. Tänään ei jaksanut vielä mennä ja huomenna ei ehdi, mutta jos keskiviikkona ehtisi..
Viimeiselle tottisvuorolle pyysinkin sitten vain Pätkän leikitystä, kun halusin nähdä mitä Pätkä sanoo kun vastassa on joku muu kuin Marc (ja ohjaajalla taisi olla jo leiriväsymystä :D). Jännääkö Pätkä vieraan miehen kanssa leikkimistä vai ei. Ohjeeksi varmuudeksi sanoin kuitenkin, että Pätkälle pitää olla kiltti :D. Ihan vaan Nessan pikkutyyny narun päässä pyörittämistä ja vähän haukuttamista. Kuulemma koirasta löytyy saalisviettiä eikä sitä jänskättänyt yhtään. Kiva :).
Oikein olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä (vaikka ensin ajatus muusta kuin oman rodun leiristä tuntui vähän "pelottavalta" :D Onneksi saatiin Pipsa ja Nessa meidän mukaan, muuten en olisi varmaan uskaltanut lähteä). Paljon tuli nähtyä ja opittua, porukka oli mukavaa (olipa joukossa mukana yksi mukava entinen briard ihminen ja blogin lukija - terkkuja vaan! :D) ja nauraa sai etenkin viimeisten tottisten aikana niin, että mahaan sattui vielä kotimatkallakin.
Tänään olikin sitten viimeisten agitreenien vuoro ennen kesätaukoa. Takaaleikkaukseen irtoamista piti harjoitella tuohon kuutoseen ja sen jälkeen tökkäsi pyöritykseen. Perusteellisen kuivaharjoittelun jälkeen homma lähti viimein ainakin jotenkin sujumaan, mutta omalle koordinaatiovammalle tuo oli kyllä melkoisen hankala! Nyt pitäisi sitten reippaasti treenailla itsekseen sen mitä pystyy (ainakin niitä kontakteja) tuossa Imphan kentällä tauon aikana, onneksi ei kuukautta pidempään tarvitse taukoilla tällä kertaa :).
