Hiihtoloma part1 - polskis&molskis
Päätin pitää viikon mittaisen paussin ennen aloittamista uudessa työpaikassa ja luonollisesti loma vietetään kaukana lähiöstressistä, Nurmijärvellä. Karvakolmikko lähti maalle jo perjantaina, minä jäin sairastamaan muutamaksi päiväksi ja pääsin paikalle vasta tiistaina.
Tuolloin vuorossa olikin heti Taran rokotukset (rabies ja kennelyskä). Mummeli heittäytyy iästään huolimatta edelleen ihan vauvaksi lääkärissä, etenkin kun Momo&Pätkis eivät ole mukana ja tyyppi saa kaiken huomion itselleen. Odotusaika vietettiin siis sylissä, pää mamman kainalossa piilossa. Paino oli luojan kiitos pudonnut viime vuodesta ja nyt puntari näytti enää 32 kiloa&rapiat lukemia. Tämän innoittamana tilasin Zooplussasta kokeiluun Royal Canin Maxi Maturity ruokaa (tällä hetkellä tytöt syövät RC Maxi Lightia), Pätkis saa pysyä RC Maxi Sensiblessä, mutta sen verta hoikka poika se on, että Nutrolinin lisäksi pitäisi varmaan alkaa lisäämään ruuan sekaan jotain muutakin rasvaa.
Eilen ajeltiin Hyvinkään koirakylpylään. Karvakolmikko menee tuonne hoitoon kolmeksi päiväksi huhtikuun alussa, joten halusin käydä katsastamassa paikan etukäteen. Aiemmin tytöt ovat olleet hoitolassa vain Tassu&Tassussa (jossa ovat viihtyneet niin hyvin, että kynnykseni jättää koirat hoitolaan on alentunut valtavasti), joten uuteen paikkaan jättäminen on tällaiselle kanaemolle hieman haastavaa. Samalla päätin kokeilla jo pitkään to do -listalla olleen kylpylän ja olin varannut meille puolentunnin ajaksi koko altaan.
Etukäteen olin varma, että Tara ei suostu veteen lainkaan oudossa paikassa, jossa on liukkaita lattioita, paljon toisia koiria, ihmeellisiä ramppeja ja ventovieras uittaja. Pätkiksen ja Momon rämäpäinä oletin tykkäävän hommasta, tosin Momon kanssa osasin myös odottaa hankaluuksia kiihtymisen suhteen. Pääosin olin oikeassa, mutta Taran suhteen sain yllättyä erittäin iloisesti. Ihanaa jo siksi, että Tarallehan tuota olen eniten ajatellut lonkkien takia.
Ennen altaalle menoa suihkuttelin kaikki kolme märiksi ja lykkäsin vuorotellen uittajalle aidatulle allasalueelle. Päätin, että ensin uimaan otetaan Pätkis ja Momo, Tara saisi rauhassa katsella menoa, haistella ja relata. Ekalla kierroksella Pätkis ja Momo piti avittaa rampilta veteen ja niille piti näyttää, ettei ylös pääse altaan reunoilta, vaan vain rampilta. Uivat altaan reunoja myöten uittajan rinnalla, minun kulkiessa edessä altaan reunalla. Näin mentiin pari kiekkaa ja sitten otettiin Tara veteen. Taralla meni ehkä kolmisen kierrosta ennenkuin se lähti rampista uimaan ihan itsenäisesti, ilman kenenkään apuja. Mutta mikään muu kuin ramppi ei jännittänyt Taraa yhtään! Ja se niin selkeästi nautti hommasta - meidän rantojen kaislasyöpöstä ja laiskanpulskeasta kahlailijasta kuoriutui oikea uimapeto!
Siinä missä Tara oli ihanan rauhallinen innostuksestaan huolimatta, Pätkis käyttäytyi niinkuin pikkupojat käyttäytyvät - juoksi kielloista huolimatta täysiiiiiii altaan reunoja pitkin (onneksi oli matot, niin ei ollut hirveän liukasta), hyppi altaaseen myös muualta kuin rampeilta (pari kertaa pää edellä täysin uppeluksiin...) ja oli muutenkin hirmuisen innoisaan ja lievästi sanottuna vallaton. Mutta vaikka Pätkis oli innoissaan ja vauhdikas, se kuitenkin käyttäytyi ja kuunteli pääosin nätisti - eikä kiusannut ketään. Toisin kuin äitinsä (ylläri :D). Momo oli jäähyllä ison osan aikaa, kun se uidessaan (vain Pätkiksen kanssa, Taran kanssa ei saanut) yritti hukuttaa poikansa joka kerta jos Pätkis oli nopeampi. Ja kun uittaja aina torpedoi moiset pyrkimykset, viimeistään altaasta nousemisen jälkeen Momo antoi Pätkiksen tuta äidillisen kannustuksen itseään paremmasta uimisesta. Lisäksi jos Momo oli altaan reunalla vapaana, kun joku muu oli yksin altaassa, oli hirmu vastassa rampilla "hieman" kiihtyneessä tilassa. Eli Momo sai sitten olla aidassa kiinni sen ajan kun ei uinut.
Uittaja kehui Pätkiksen sosiaalisia taitoja, kun se niin hienosti uiskenteli välittämättä äitinsä harjoittamasta simputuksesta. Kaippa Pätkis on jotain oppinut joutuessaan elämään äitinsä rinnalla :D. Sen lisäksi, että uittajasta oli hurjasti hyötyä Momon hukuttamistaipumusten taltuttamisessa, olisi homma muutoinkin ilman uittajaa ollut paaaljon hankalampaa altaan reunalta käsin näin ekalla kerralla. Seuraavalla kerralla ei varmasti enää tuota apua tarvitse, mutta ekalla kerralla ihan ehdoton tällaisen lauman kanssa!
Puolen tunnin polskuttelun jälkeen koirat suihkun kautta pyyhekuiviksi ja sitten alkoi föönausurakka (jokainen voi kuvitella kuinka kauan kestää kuivattaa kolme litimärkää briardia, etenkin tällaiselta, joka ei ole ikinä aiemmin föönannut koiriaan tai juurikaan edes omia hiuksiaan). Koska ulkona kun oli se -25 astetta, niin ei auttanut muu kuin sinnikkäästi föönata ja föönata ja... Yritin ensin tavallisella föönilla, mutta vaihdoin pian sellaiseen "teollisuus"fööniin, joka näytti ihan imurilta ja jossa tehoja oli reippaasti enemmän. Pätkis keskittyi vain tuijottelemaan uimareita altaassa, eikä varmaan edes huomannut föönausta, Tara arasteli hetken imurin näköistä fööniä (pelkää kovasti imuria), mutta hetken päästä oli ihan jees tuonkin kanssa. Momo sitten. Noh, ainoa asia jota Momo elämässä näyttää "pelkäävän" on fööni. Annalla se aloittaa aina hirmuisen shown kun föönaus alkaa - huutoa, rimpuilua ja venkoilua. Samaa se yritti nytkin, mutta yllättävän nopeasti talttui. Epäilenkin vähän, ettei se oikeasti ole tuota pelännyt, kunhan mokoma esittänyt uskottavasti :D.
Hurjan hauska kokemus kaikille ja kaikinpuolin. Varasinkin hoitojakson ajaksi pari uima-aikaa ainakin Pätkälle ja Taralle, Momo pääsee mukaan tietyin ehdoin (en viitsi ottaa riskiä, että tulee riitaa kun en ole paikalla). Samalla varasin kolmikolle myös hieronta-ajan, Taralle sillä ehdolla että uskaltautuu vieraan ihmisen hierottavaksi, kun en ole paikalla. Eiköhän niiden pitäisi siis viihtyä :D.
Tarkoitus oli kuvata enemmänkin, mutta koska homma oli melkoisen kosteata, katsoin paremmaksi laittaa puhelimeni turvaan ja siksi käteen jäi vain nämä "laadukkaat" otokset (puolustukseksi pitää sanoa, että on aika haastavaa yrittää kuvata laitteella, jota ei osaa vielä kunnolla käyttää samalla, kun yrittää kävellä taaksepäin välillä melkoisen liukkaalla lattialla, kannustaa&ohjata koira(i)a oikeaan suuntaan, keskustella uittajan kanssa, vahtia muita koiria ja suojata epätoivoisesti puhelinta kastumiselta) :D
Momo&Pätkis (ekaa kiekkaa, eikä Momo vielä ole kovin kiihdyksissä, mutta uittaja joutuu kuitenkin jo hieman kontrolloimaan Momoa), Taraakin kiinnostaa jo kovasti homma altaan reunalla :).
Pätkis lelun perässä (tarkoitus oli kuvata loikkaa ja molskahdusta, mutta enpä ihan ehtinyt...)
Ja viimeiseksi Taran mummouintia hieman pidempi pätkä (ja äänet voi laittaa pois, niin ei tarvitse kuunnella tyhmää puhetta :D)
Loppuloma olisi tarkoitus viettää vain maalaislomasta ja rauhasta nauttien - ulkoillen, syöden, elokuvia katsellen ja jos pakkaset suvaitsevat taipua inhimilliselle tasolle, ehkä jopa treenata...
Tuolloin vuorossa olikin heti Taran rokotukset (rabies ja kennelyskä). Mummeli heittäytyy iästään huolimatta edelleen ihan vauvaksi lääkärissä, etenkin kun Momo&Pätkis eivät ole mukana ja tyyppi saa kaiken huomion itselleen. Odotusaika vietettiin siis sylissä, pää mamman kainalossa piilossa. Paino oli luojan kiitos pudonnut viime vuodesta ja nyt puntari näytti enää 32 kiloa&rapiat lukemia. Tämän innoittamana tilasin Zooplussasta kokeiluun Royal Canin Maxi Maturity ruokaa (tällä hetkellä tytöt syövät RC Maxi Lightia), Pätkis saa pysyä RC Maxi Sensiblessä, mutta sen verta hoikka poika se on, että Nutrolinin lisäksi pitäisi varmaan alkaa lisäämään ruuan sekaan jotain muutakin rasvaa.
Eilen ajeltiin Hyvinkään koirakylpylään. Karvakolmikko menee tuonne hoitoon kolmeksi päiväksi huhtikuun alussa, joten halusin käydä katsastamassa paikan etukäteen. Aiemmin tytöt ovat olleet hoitolassa vain Tassu&Tassussa (jossa ovat viihtyneet niin hyvin, että kynnykseni jättää koirat hoitolaan on alentunut valtavasti), joten uuteen paikkaan jättäminen on tällaiselle kanaemolle hieman haastavaa. Samalla päätin kokeilla jo pitkään to do -listalla olleen kylpylän ja olin varannut meille puolentunnin ajaksi koko altaan.
Etukäteen olin varma, että Tara ei suostu veteen lainkaan oudossa paikassa, jossa on liukkaita lattioita, paljon toisia koiria, ihmeellisiä ramppeja ja ventovieras uittaja. Pätkiksen ja Momon rämäpäinä oletin tykkäävän hommasta, tosin Momon kanssa osasin myös odottaa hankaluuksia kiihtymisen suhteen. Pääosin olin oikeassa, mutta Taran suhteen sain yllättyä erittäin iloisesti. Ihanaa jo siksi, että Tarallehan tuota olen eniten ajatellut lonkkien takia.
Ennen altaalle menoa suihkuttelin kaikki kolme märiksi ja lykkäsin vuorotellen uittajalle aidatulle allasalueelle. Päätin, että ensin uimaan otetaan Pätkis ja Momo, Tara saisi rauhassa katsella menoa, haistella ja relata. Ekalla kierroksella Pätkis ja Momo piti avittaa rampilta veteen ja niille piti näyttää, ettei ylös pääse altaan reunoilta, vaan vain rampilta. Uivat altaan reunoja myöten uittajan rinnalla, minun kulkiessa edessä altaan reunalla. Näin mentiin pari kiekkaa ja sitten otettiin Tara veteen. Taralla meni ehkä kolmisen kierrosta ennenkuin se lähti rampista uimaan ihan itsenäisesti, ilman kenenkään apuja. Mutta mikään muu kuin ramppi ei jännittänyt Taraa yhtään! Ja se niin selkeästi nautti hommasta - meidän rantojen kaislasyöpöstä ja laiskanpulskeasta kahlailijasta kuoriutui oikea uimapeto!
Siinä missä Tara oli ihanan rauhallinen innostuksestaan huolimatta, Pätkis käyttäytyi niinkuin pikkupojat käyttäytyvät - juoksi kielloista huolimatta täysiiiiiii altaan reunoja pitkin (onneksi oli matot, niin ei ollut hirveän liukasta), hyppi altaaseen myös muualta kuin rampeilta (pari kertaa pää edellä täysin uppeluksiin...) ja oli muutenkin hirmuisen innoisaan ja lievästi sanottuna vallaton. Mutta vaikka Pätkis oli innoissaan ja vauhdikas, se kuitenkin käyttäytyi ja kuunteli pääosin nätisti - eikä kiusannut ketään. Toisin kuin äitinsä (ylläri :D). Momo oli jäähyllä ison osan aikaa, kun se uidessaan (vain Pätkiksen kanssa, Taran kanssa ei saanut) yritti hukuttaa poikansa joka kerta jos Pätkis oli nopeampi. Ja kun uittaja aina torpedoi moiset pyrkimykset, viimeistään altaasta nousemisen jälkeen Momo antoi Pätkiksen tuta äidillisen kannustuksen itseään paremmasta uimisesta. Lisäksi jos Momo oli altaan reunalla vapaana, kun joku muu oli yksin altaassa, oli hirmu vastassa rampilla "hieman" kiihtyneessä tilassa. Eli Momo sai sitten olla aidassa kiinni sen ajan kun ei uinut.
Uittaja kehui Pätkiksen sosiaalisia taitoja, kun se niin hienosti uiskenteli välittämättä äitinsä harjoittamasta simputuksesta. Kaippa Pätkis on jotain oppinut joutuessaan elämään äitinsä rinnalla :D. Sen lisäksi, että uittajasta oli hurjasti hyötyä Momon hukuttamistaipumusten taltuttamisessa, olisi homma muutoinkin ilman uittajaa ollut paaaljon hankalampaa altaan reunalta käsin näin ekalla kerralla. Seuraavalla kerralla ei varmasti enää tuota apua tarvitse, mutta ekalla kerralla ihan ehdoton tällaisen lauman kanssa!
Puolen tunnin polskuttelun jälkeen koirat suihkun kautta pyyhekuiviksi ja sitten alkoi föönausurakka (jokainen voi kuvitella kuinka kauan kestää kuivattaa kolme litimärkää briardia, etenkin tällaiselta, joka ei ole ikinä aiemmin föönannut koiriaan tai juurikaan edes omia hiuksiaan). Koska ulkona kun oli se -25 astetta, niin ei auttanut muu kuin sinnikkäästi föönata ja föönata ja... Yritin ensin tavallisella föönilla, mutta vaihdoin pian sellaiseen "teollisuus"fööniin, joka näytti ihan imurilta ja jossa tehoja oli reippaasti enemmän. Pätkis keskittyi vain tuijottelemaan uimareita altaassa, eikä varmaan edes huomannut föönausta, Tara arasteli hetken imurin näköistä fööniä (pelkää kovasti imuria), mutta hetken päästä oli ihan jees tuonkin kanssa. Momo sitten. Noh, ainoa asia jota Momo elämässä näyttää "pelkäävän" on fööni. Annalla se aloittaa aina hirmuisen shown kun föönaus alkaa - huutoa, rimpuilua ja venkoilua. Samaa se yritti nytkin, mutta yllättävän nopeasti talttui. Epäilenkin vähän, ettei se oikeasti ole tuota pelännyt, kunhan mokoma esittänyt uskottavasti :D.
Hurjan hauska kokemus kaikille ja kaikinpuolin. Varasinkin hoitojakson ajaksi pari uima-aikaa ainakin Pätkälle ja Taralle, Momo pääsee mukaan tietyin ehdoin (en viitsi ottaa riskiä, että tulee riitaa kun en ole paikalla). Samalla varasin kolmikolle myös hieronta-ajan, Taralle sillä ehdolla että uskaltautuu vieraan ihmisen hierottavaksi, kun en ole paikalla. Eiköhän niiden pitäisi siis viihtyä :D.
Tarkoitus oli kuvata enemmänkin, mutta koska homma oli melkoisen kosteata, katsoin paremmaksi laittaa puhelimeni turvaan ja siksi käteen jäi vain nämä "laadukkaat" otokset (puolustukseksi pitää sanoa, että on aika haastavaa yrittää kuvata laitteella, jota ei osaa vielä kunnolla käyttää samalla, kun yrittää kävellä taaksepäin välillä melkoisen liukkaalla lattialla, kannustaa&ohjata koira(i)a oikeaan suuntaan, keskustella uittajan kanssa, vahtia muita koiria ja suojata epätoivoisesti puhelinta kastumiselta) :D
Momo&Pätkis (ekaa kiekkaa, eikä Momo vielä ole kovin kiihdyksissä, mutta uittaja joutuu kuitenkin jo hieman kontrolloimaan Momoa), Taraakin kiinnostaa jo kovasti homma altaan reunalla :).
Pätkis lelun perässä (tarkoitus oli kuvata loikkaa ja molskahdusta, mutta enpä ihan ehtinyt...)
Ja viimeiseksi Taran mummouintia hieman pidempi pätkä (ja äänet voi laittaa pois, niin ei tarvitse kuunnella tyhmää puhetta :D)
Loppuloma olisi tarkoitus viettää vain maalaislomasta ja rauhasta nauttien - ulkoillen, syöden, elokuvia katsellen ja jos pakkaset suvaitsevat taipua inhimilliselle tasolle, ehkä jopa treenata...
