Tottelemispiikki
Tiistaista torstaiaamuun ja parin päivän tauon jälkeen jälleen tänään päivällä intouduin testailemaan keskeneräisiä liikkeitä oikein urakalla (typeriä ajatuksia eksynyt taas päähän :D). Jos oikein kovasti tekisi töitä, niin ehkä näiden treenien perusteella voisi taas ilmoittautua uhkarohkeisiin ja yltiöpäisiin kokeiluihin :D.
Pätkä on saanut kokeilla tokon jääviä (maahan ja seiso) ihan oikeaoppisesti niin, että palaan koiran taakse ennen vapautusta (tähän asti tullut palkattua pääasiassa aina heti pysähtymisestä) - hieman teki ensin tiukkaa malttaa, mutta hetken hinkuttamisella malttaa jo aika hyvin (juuri ja juuri :D). Luoksarin pysäytystä ollaan kokeiltu myös ihan liikkeenä, pysähtyy kyllä, mutta ei se kovin loistava ole ja välillä pysähtyminen on kovin epävarmaa/hiiidasta tai sitten Pätkä alkaa ennakoimaan - eli ne tutut ongelmat, en vaan osaa opettaa tuota liikettä kenellekään. Hämäyksellä se pysähtyy kyllä hienosti kuin seinään. Myös avon paikkamakuuta (eli piilossa) ollaan otettu joka kerta - matka on ollut lyhyt katastrofien välttämiseksi ja kavereina Pätkällä on molemmat tytöt. Hyvin se näyttää paikallaan pysyvän - hieman tosin pää kääntyilee välillä, mutta pääosin kivan rauhassa ja skarppina. Olen tehnyt aina pari välipalkkaa ennen lopullista vapautusta. Avon hyppyjä ollaan myös otettu. Pätkä on alkanut rasittavasti kyttäämään palloaan hypyn jälkeen, joten palkkausta on pitänyt hieman varioida jokaisella treenikerralla. Kaukojakin ollaan otettu pitkällä matkalla ja tykkään kyllä kovin Pätkän tekemisestä - ei ennakoi mutta tekee vaihdot kovin skarppina. En kyllä tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu kaukoille, sillä olen typerästi palkannut sen heittämällä pallon (tosin sentään taakse). Riski etenemiseen on tällä tavalla varmasti suurempi kuin takapalkalla opetettuna. Noutoa ollaan nyt pari kertaa kokeiltu jostain keskustelupalstalta poimitulla tavalla, jossa koira lähetetään maassa olevalle kapulalle (eli ei heitetä - tosin tuota heittämistä pitää kyllä treeniä erikseen, koska Pätkällä näyttää olevan vähän hankaluuksia malttamisen kanssa...) ja palkataan pallon/lelun heittämisen sijaan paikallaan olevaan (eli siis käytännössä roikotan sitä kädessäni) patukkaan kiinnikäymisellä. Tuntuu toimivan ihan jees, eli jatketaan tällä tavalla jonkin aikaa ainakin.
Tytöt ovat saaneet kaukoja (jotka kerta kerralta sujuvat molemmilta paremmin - ekoja kertoja Momo eteni ihan sikana ja Tara himmaili) ja hyppynoutoa tavallisella kapulalla (Taran ote oli ekoja kertoja ihan älyttömän löysä ja mietin jo, että toivottavasti sen hampaissa ei ole mitään ongelmaa, mutta seuraavilla kerroilla ote oli jo ihan normaali) ja luoksetuloja (Momolle pysäytyksillä ja Taralle läpijuoksua - Momo pysähtyy mikä oli melkoisen positiivinen yllätys - tosin onhan se treeneissä monesti pysähtynytkin, mutta kokeissa vauhtia on ollut yleensä hieman liikaa kuunnella typeriä pysähtymiskäskyjä..). Ruutujakin (Tara evl ja Momo voi) ollaan otettu ja molemmat menevät tosi mukavalla vauhdilla ja pysäytyksillä. Tänään tein Taralle myös ohjattua niin, että keskelläkin oli kapula. Että Tara teki hienosti! Ei epäröi enää lainkaan! Tosin pari kertaa joutui (taas) keskustelemaan siitä, onko ihan pakko pysähtyä merkille (nousee jostain syystä noista ohjatun kapuloista ihan ihmesfääreihin ja pysähtyminen ennen noutoa tekee hirmuisen tiukkaa...). Vielä pitäisi kokeilla molemmille tunnaria.
Pätkän tiistain agitreenit jäivät tällä viikolla väliin lumimyrskyn vuoksi. En vain uskaltanut lähteä ajelemaan siihen ilmaan näillä taidoilla. Harmitti kyllä vietävästi, mutta toivottavasti ensi viikolla päästään normisti paikalle taas.
Perjantai iltana lähdin kohti Leppävaaraa, josta jatkoin aikaisin lauantaiaamuna matkaa Turkuun (josta kotiudun lauantaina illalla). Koirat eivät siis saaneet minkäänlaista puuhastelua pariin päivään. Tänään sentään pieni tottelemissessio ja Pätkälle pikku jälki. Momollekin piti, mutta pimeä ehti yllättää.
Pätkä jälki noudatti tuttua kaavaa. Kolme kulmaa, noin 150 metriä ja tyhjien/namillisten askelten osalta samanlainen kuin aiemminkin. Janaa tällä kertaa ehkä noin metrin päästä (olisi varmaan lähtenyt jo kauempaakin, mutta en uskaltanut päästää kuin vasta tuosta metristä) ja hienosti se taas meni. Muutenkin oikein mallikas jälki. Parin päivän toimettomuus näkyi ylimääräisenä innokkuutena, mutta tarkkuus ei onneksi kuitenkaan kärsinyt hirveästi. Kaksi ekaa kulmaa hieman pyöristyivät ja tyhjissä vauhti kiihtyi jonkin verran namillisista. Mutta kaiken kaikkiaan oikein kiva. Merkkasi taas kepinkin hienosti (pysähtyi kohdalle ihan itse), naksautuksen jälkeen päätin ahneesti kokeilla pyytää Pätkää vielä maahan ja sinnehän se lakosi näpsäkästi. Onneksi kipossa oli superpalkka (kanaa, maksamakkaraa ja kalkkunaa iloisesti sekaisin :D), oli pikkumies sen totisesti ansainnut!
Mitään uutta kivaa omassa elämässä ei ole tälläkään viikolla tapahtunut. Yksi ainoa vuokratarjous on tullut - 35 neliön kaksio 893 euron vuokralla. Ei paljoa naurata...
Pätkä on saanut kokeilla tokon jääviä (maahan ja seiso) ihan oikeaoppisesti niin, että palaan koiran taakse ennen vapautusta (tähän asti tullut palkattua pääasiassa aina heti pysähtymisestä) - hieman teki ensin tiukkaa malttaa, mutta hetken hinkuttamisella malttaa jo aika hyvin (juuri ja juuri :D). Luoksarin pysäytystä ollaan kokeiltu myös ihan liikkeenä, pysähtyy kyllä, mutta ei se kovin loistava ole ja välillä pysähtyminen on kovin epävarmaa/hiiidasta tai sitten Pätkä alkaa ennakoimaan - eli ne tutut ongelmat, en vaan osaa opettaa tuota liikettä kenellekään. Hämäyksellä se pysähtyy kyllä hienosti kuin seinään. Myös avon paikkamakuuta (eli piilossa) ollaan otettu joka kerta - matka on ollut lyhyt katastrofien välttämiseksi ja kavereina Pätkällä on molemmat tytöt. Hyvin se näyttää paikallaan pysyvän - hieman tosin pää kääntyilee välillä, mutta pääosin kivan rauhassa ja skarppina. Olen tehnyt aina pari välipalkkaa ennen lopullista vapautusta. Avon hyppyjä ollaan myös otettu. Pätkä on alkanut rasittavasti kyttäämään palloaan hypyn jälkeen, joten palkkausta on pitänyt hieman varioida jokaisella treenikerralla. Kaukojakin ollaan otettu pitkällä matkalla ja tykkään kyllä kovin Pätkän tekemisestä - ei ennakoi mutta tekee vaihdot kovin skarppina. En kyllä tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu kaukoille, sillä olen typerästi palkannut sen heittämällä pallon (tosin sentään taakse). Riski etenemiseen on tällä tavalla varmasti suurempi kuin takapalkalla opetettuna. Noutoa ollaan nyt pari kertaa kokeiltu jostain keskustelupalstalta poimitulla tavalla, jossa koira lähetetään maassa olevalle kapulalle (eli ei heitetä - tosin tuota heittämistä pitää kyllä treeniä erikseen, koska Pätkällä näyttää olevan vähän hankaluuksia malttamisen kanssa...) ja palkataan pallon/lelun heittämisen sijaan paikallaan olevaan (eli siis käytännössä roikotan sitä kädessäni) patukkaan kiinnikäymisellä. Tuntuu toimivan ihan jees, eli jatketaan tällä tavalla jonkin aikaa ainakin.
Tytöt ovat saaneet kaukoja (jotka kerta kerralta sujuvat molemmilta paremmin - ekoja kertoja Momo eteni ihan sikana ja Tara himmaili) ja hyppynoutoa tavallisella kapulalla (Taran ote oli ekoja kertoja ihan älyttömän löysä ja mietin jo, että toivottavasti sen hampaissa ei ole mitään ongelmaa, mutta seuraavilla kerroilla ote oli jo ihan normaali) ja luoksetuloja (Momolle pysäytyksillä ja Taralle läpijuoksua - Momo pysähtyy mikä oli melkoisen positiivinen yllätys - tosin onhan se treeneissä monesti pysähtynytkin, mutta kokeissa vauhtia on ollut yleensä hieman liikaa kuunnella typeriä pysähtymiskäskyjä..). Ruutujakin (Tara evl ja Momo voi) ollaan otettu ja molemmat menevät tosi mukavalla vauhdilla ja pysäytyksillä. Tänään tein Taralle myös ohjattua niin, että keskelläkin oli kapula. Että Tara teki hienosti! Ei epäröi enää lainkaan! Tosin pari kertaa joutui (taas) keskustelemaan siitä, onko ihan pakko pysähtyä merkille (nousee jostain syystä noista ohjatun kapuloista ihan ihmesfääreihin ja pysähtyminen ennen noutoa tekee hirmuisen tiukkaa...). Vielä pitäisi kokeilla molemmille tunnaria.
Pätkän tiistain agitreenit jäivät tällä viikolla väliin lumimyrskyn vuoksi. En vain uskaltanut lähteä ajelemaan siihen ilmaan näillä taidoilla. Harmitti kyllä vietävästi, mutta toivottavasti ensi viikolla päästään normisti paikalle taas.
Perjantai iltana lähdin kohti Leppävaaraa, josta jatkoin aikaisin lauantaiaamuna matkaa Turkuun (josta kotiudun lauantaina illalla). Koirat eivät siis saaneet minkäänlaista puuhastelua pariin päivään. Tänään sentään pieni tottelemissessio ja Pätkälle pikku jälki. Momollekin piti, mutta pimeä ehti yllättää.
Pätkä jälki noudatti tuttua kaavaa. Kolme kulmaa, noin 150 metriä ja tyhjien/namillisten askelten osalta samanlainen kuin aiemminkin. Janaa tällä kertaa ehkä noin metrin päästä (olisi varmaan lähtenyt jo kauempaakin, mutta en uskaltanut päästää kuin vasta tuosta metristä) ja hienosti se taas meni. Muutenkin oikein mallikas jälki. Parin päivän toimettomuus näkyi ylimääräisenä innokkuutena, mutta tarkkuus ei onneksi kuitenkaan kärsinyt hirveästi. Kaksi ekaa kulmaa hieman pyöristyivät ja tyhjissä vauhti kiihtyi jonkin verran namillisista. Mutta kaiken kaikkiaan oikein kiva. Merkkasi taas kepinkin hienosti (pysähtyi kohdalle ihan itse), naksautuksen jälkeen päätin ahneesti kokeilla pyytää Pätkää vielä maahan ja sinnehän se lakosi näpsäkästi. Onneksi kipossa oli superpalkka (kanaa, maksamakkaraa ja kalkkunaa iloisesti sekaisin :D), oli pikkumies sen totisesti ansainnut!
Mitään uutta kivaa omassa elämässä ei ole tälläkään viikolla tapahtunut. Yksi ainoa vuokratarjous on tullut - 35 neliön kaksio 893 euron vuokralla. Ei paljoa naurata...
