Tunkeilijoita ja BH Pätkis
Keskiviikkona tulin töistä Rajamäellä, josta Niko haki minut kotiin. Siinä ajassa (noin puoli tuntia, jos sitäkään), oli pihalle ehtinyt eksymään kolmen peuran lauma. Toisintona viime vuotiselle. Kuulemma kaksi aikuista ja yksi vasa. Itse en uskaltautunut mennä katsomaan (ja koirat eivät saaneet lupaa), joten Niko sai kunnian toimia pihan vartijana. Onnistuivat tullessaan ja poistuessaan kaatamaan osan aidasta alas, mutta onneksi kukaan ei loukkaantunut ja aitakin saatiin (noh, Niko sai :D) kohtuu iisisti nostettua takaisin pystyyn. Välillä täällä on etäämpänä kuulunut aikamoista pauketta, joten olivatkohan metsästäjiä paossa. Jos ei noita karvanoppia olisi, niin olisivat kyllä mieluusti saaneet jäädäkin pihamaalle turvaan (juu, olen varmaan katsonut bambin aivan liian monta kertaa, että kykenisin suhtautumaan asiaan realistisesti ja aikuisesti..).
Kun nelijalkaisista vierailijoista selvittiin, saatiin eilen vaihteeksi kaksijalkaisia vieraita. Ihmettelin, kun koirat pitivät ihan hirveää möykkää toisella puolella pihaa, melko lähellä aitaa. Yleensä ne tulevat heti kutsusta luokse, mutta nyt sain karjua kunnolla, että sain tyypit pois möykkäämästä. Kun koirat olivat luona, ilmestyi puiden takaa pieni aasialaisen näköinen mies - pihan puolella!! Siinä samassa koirat lähtivät taas meuhkaamaan, enkä nyt ihan hirveästi kyllä kieltänytkään. Koirat saartoivat miehen ja saattelivat sen huutokuoron säestämänä portista ulos. Vasta sitten kutsuin ne pois (ja vähäsen kyllä kehuinkin). Kun mies lähti aidan viertä pitkin Rajamäelle päin, Pätkis pysytteli vierellä koko matkan ja kun mies kääntyi aidan mutkassa viereiseen metsään, Pätkis ilmoitti kovaan ääneen kun mies tuli liian lähelle aitaa. Vielä pitkän aikaa pikkumies kaarteli pitkin pihamaata ja aitojen vieruksia häntä antennina ja kaula pitkänä, näyttäen melkoisen tyytyväiseltä itseensä :D.
Mutta alkoi meillä lomakin tässä välissä. Eikä mitenkään huonosti alkanutkaan :).
Ennen loman alkua, torstai-iltana, otettiin kuitenkin ensin revanssi henkilöryhmästä ja häiriötreenistä. Puoli kuuden aikaan kentälle, jossa ensin agikentän puolella otettiin Tiinan&Masin ja Jonnan&Nugan kanssa päällejuoksuja ja välistävetoja. Tai itseasiassa me ei otettu Pätkän kanssa mitään, kunhan opiskelin muiden tekemisistä. Kuuden jälkeen Annu ja Satu huristelivat kentälle ja siirryttiin ison kentän puolelle henkilöryhmää varten. Nyt siis ensimmäistä kertaa ihan oikeaoppinen neljän henkilön ryhmä (viimeksi imphan treeneissä porukkaa oli paljon enemmän, oiskohan ollut 8 henkeä) ja ei mitään ongelmia. Pätkis oli kerrassaan loistava, eikä kentällä pyörinyt lössi tokoilijoita koirineen haitannut pikkumiehen keskittymistä yhtään. Hurjan paljon parempi mieli siis tuli, eikä lauantainen koitos ahdistanut enää yhtään niin paljoa. Melkoisen älyttömän kiitollinen olen kyllä Annulle ja Sadulle, jotka tulivat tänne asti (ruuhkassa vielä) ihan vain seisomaan pari minuuttia henkilöryhmässä, ilman omia koiria ja Satu kaikenlisäksi keppien kanssa! Ihan vain, jotta saataisiin Pätkälle hyvä treeni alle ja ohjaajalle mielenrauha. Kysymysmerkiksi jäikin ainoastaan ilmoittautumisen mahdollisesti aiheuttama paine.
Lauantaiaamuna oli aikainen herätys, mutta onneksi ei tarvinnut suunnata pitkälle, kun koe oli tuossa Imphan kentällä (lähellä oleva sijainti oli laiskan ihmisen ainoa syy hetken mielijohteessa tehtyyn ilmoittautumiseen koko kokeeseen, sillä alkuperäinen tarkoitushan oli tehdä BH vasta kun Pätkis olisi valmis oikeisiin kokeisiin). Jännitti ihan hirveästi (itseasiassa koko perjantai meni ihan hirveässä jännityksessä, ei tajua miksi ihmeessä sitä pitää ahdistua kokeista niin hirveästi aina) ja päässä pyöri vain kaikki mitä voi mennä pieleen. Ihan turhaan kuitenkin jännitin - Pätkis oli aivan valtavan hieno ja sai kovasti kehuja kokeen jälkeen!
Ennen kokeen alkua en ollut kyllä yhtään varma, miten meidän tulee käymään. Oli odotetusti hämmentynyt sirun tarkastusta odotellessa kaikista ympärillä olevista koirista ja siinä vaiheessa alkoi hermostuttamaan, että saanko sitä lainkaan oikeaan mielentilaan. Itse sirun tarkistus meni ongelmitta, tuskin huomasi koko tuomaria tai sirun etsintää kun piti kuikuilla muita koirakoita. Edellisen parin suoritusvuoron aikana mentiinkin Pätkän kanssa leikkimään pallolla kauemmaksi (autoja oli hurjasti ja jokaisessa huusi koira tai pari autoa ohittaessa), kivasti Pätkä leikki ja teki, mutta pälyili kyllä autoista kuuluvia ääniä aina välillä. Jännitysmomentti siis oli vielä käsinkosketeltavana ilmassa. Pieni hetki autossa ennen oman suoritusvuoron alkua oli varmaan juuri riittävä aika miettiä asioita, sillä kun otin vielä lihapullaseuraamista (palloa kun ei taskussa uskalla kentälle raahata, mutta lihapullat häviävät ennen kentälle menoa parempiin suihin taskuista pyörimästä :D) odotellessamme oman parin kanssa vuoroamme, ei Pätkää enää häirinnyt häiriö/muut koirat ollenkaan. Ihana Pätkis!
Tarkoituksena oli seurauttaa Pätkis samaan aikaan tai jopa hieman parin jäljessä ilmoittautumiseen (mahdollisen häiriön minimoimiseksi) ja lähdettiinkin samaan aikaan parin kanssa etenemään, mutta parin matkaan tuli kesken matkan mutkia ja oltiin sitten ensimmäisenä töröttämässä tuomarin edessä ja odoteltiinkin siinä pitkältä tuntuva aika, kun pari käskytti koiraa meidän takana. Onneksi Pätkistä ei haitannut takana oleva häiriö enää tässä vaiheessa yhtään (eikä varsinaisessa ilmoittautumisessa myöskään vieressä oleva), joten ihan turhaan olin jännittänyt ilmoittautumista. Tuo on kyllä niin ihana otus - vaikka se onkin hiukkasen epävarma tiettyjen asioiden edessä, niin se ei kauaa niissä vello ja kyky sekä ennenkaikkea halu toimia säilyy aina.
Pätkis oli ensimmäisenä paikkamakuussa. Ei olla muutenkaan tehty pk-paikkamakuuta kuin pari hassua kertaa (ja niissäkin yhtä kertaa lukuunottamatta parina oli Momo...) eikä tietty kertaakaan näin päin, joten jännitti ihan sikana millaisessa mielentilassa Pätkis on, kun en pääse hetsaamaan sitä paikkamakuun jälkeen. Paikkamakuu oli muutenkin melkoisen jännittävä. Seurasi kivasti paikalle (oma jännitys lieveni entisestään, kun koira tuntui samalta kuin treenatessa), hiukan ihmetteli paikkamakuupaalua, mutta meni nätisti maahan käskystä. Oli kuitenkin noussut melko pian sen jälkeen, kun olin jättänyt koiran, tuli joitakin askelia perään, mutta meni takaisin maahan ja pysyi siellä nätisti ja skarppina loppuajan. Tässä ei ilmeisesti ollut riittävästi jännättävää, sillä meidän pari keskeytti heti ensimmäisen seuraamispätkän jälkeen, mikä aiheutti luonnollisesti ylimääräistä häiriötä ja ajankulua. Ensin meni hetki kun kentällä pohdittiin mitä seuraavaksi ja sitten haettiin nollakoiraa jonkin aikaa. Nollakoira suoritti istumisen ja luoksetulon. Hiukan jännitti, kun kävi ilmi, että koiran nimi on (rumpujen pärinää...) PÄTKIS (oikeasti, mikä on todennäköisyys tälle... kaima oli kyllä tosi hurmaava 10 vuotias belgi, toivotaan, että briardi Pätkis on yhtä vauhdikas ja vetreä tuon ikäisenä ja muutenkin :) ja ohjaaja kutsui sen luokse nimeä käyttäen :D. Pätkis kuitenkin pysyi paikallaan ja selvittiin hengissä ensimmäisestä koitoksesta. Tästä taidettiin saada tyydyttävä.
Sitten seuraamiseen. Hihnassa seuraaminen oli tuomarin mukaan erinomaisen arvoinen suoritus. Paikka, kontakti, tekemisen halu, istumisten nopeus, käännösten terävyys, kaikki oli erinomaista. Ja mikä ihaninta, niin oli myös henkilöryhmä!! Ja kyllä se vaan tuntuikin mukavalta. Vapaana seuraaminen oli erittäin hyvä, koska ohjaaja ei pyytänyt tuomarilta lupaa lähteä uudelleen henkilöryhmään (tuomari kuulemma odotti ja odotti, että saisi antaa luvan, mutta ohjaaja ei edes vilkaissut tuomariin, vaan roiskaisi vain menemään) ja jätti tekemättä kunnon kierroksen siellä (taisin vain kulkea läpi ja istua yhden tyypin vieressä), muuten yhtä hyvä kuin edellinen. Eli Pätkässä ei mitään vikaa (ja edelleen, ne Pätkän henkilöryhmät *sydän*, että se on taitava, lähes ilman treeniäkin!), ohjaaja voisi olla parempi, paljon parempi. Tuomarilta tuli myös mainintaa siitä, että ohjaajan ei olisi tarvinnut juosta kaavioita läpi. Olin nimittäin niin hermostunut, että huomasin jossain vaiheessa jopa itse, että vauhtia taisi olla melkoisesti, sillä en ole ikinä aiemmin hengästynyt seuraamikaaviossa... Tuossa vaiheessa ajattelin kuitenkin, että olen hengästynyt siksi, että olen unohtanut jännitykseltäni hengittää (ja nenäkin on edelleen tukossa flunssan jäljiltä) :D.
Liikkeestä istuminen meni odotetusti maahanmenoksi, muuten ei moittimista ;D. Siitä puuttellinen (?). Luoksetulossa meni nopsaan maahan ja tuli nopsaan luokse, kunnes hidasti edessä ja tuli siitä suoraan sivulle. Tämäkin ihan meidän koulutustason mukainen suoritus ja siitä hyvä (?). Ja se oli siinä! Olin kuulemma arvosteluun tullessani sen näköinen, että pyörtyminen ei ole kaukana - naama ihan valkoinen ja punainen nenänpää. Ja kyllä siinä hetki menikin, että sain hengityksen taas tasaantumaan :D. Mutta oli kyllä oikein mukava huomata, että Pätkis teki koko kokeen oikein kivassa mielentilassa (huolimatta olemattomasta treenimäärästä etenkin häiriössä), suorittaa nopeasti ja tarkasti, vire ei laskenut missään vaiheessa eikä sillä ollut minkäänvaltakunnan ongelmia lähteä paikkamakuusta suoraan tekemään. Hieno, hieno pikkumies, ei voi muuta sanoa!
Sitten kaupunkiosuuteen Röykän Valtsun viereen. Tämä jännitti melkein yhtä paljon kuin tottisosuus, sillä Pätkis on käynyt niiiin vähän ihmisten ilmoilla, pentuajan jälkeen ei yhtään ja remmissähän se ei osaa kulkea. Hiukan keskusteltiin asioista autolla ennen kuin lähdettiin omaan suoritukseen, mutta siitä huolimatta ihan remmi löysällä ei koko aikana kuljettu :D. Ensin ilmoittautuminen ihmisryhmän keskellä, sitten käveltiin hieman kunnes tuli autoilija kysymään neuvoa, sitten lisää kulkemista ja sitten tulee koira vastaan (ihan täydellinen häiriökoira kyllä - ei voi mitenkään kuvitella vähemmän häiriötä aiheuttavaa koiraa!) ja vähän sen jälkeen ihmisryhmä tulee ympärille kysymään neuvoja ja jossain tässä välissä pyöräilijä ajelee kelloa kilisitäen edestakaisin. Sitten kävelyä ja onneksi seuraava etappi tulee melko pian, sillä remmi on kokoajan kireämmällä ja ei olisi varmaan mennyt enää kauaa, kun Pätkis olisi vetänyt ihan kunnolla :D. Nyt Pätkis laitetaan tolppaan kiinni ohjaajan mennessä piiloon. Koiran ollessa yksin tolpassa sen ohi kulkee molempiin suuntiin noin metrin päästä häiriökoira. Tämän jälkeen vielä ihmisryhmän keskelle tekemään istu-maahan-istu kuvoita ja sitten se oli siinä! Hienoisesta vedosta huolimatta Pätkis käyttäytyi muuten mallikkaasti, joten läpi meni tämäkin osuus ja Pätkis sai nimensä eteen BH tittelin :).
Kun nelijalkaisista vierailijoista selvittiin, saatiin eilen vaihteeksi kaksijalkaisia vieraita. Ihmettelin, kun koirat pitivät ihan hirveää möykkää toisella puolella pihaa, melko lähellä aitaa. Yleensä ne tulevat heti kutsusta luokse, mutta nyt sain karjua kunnolla, että sain tyypit pois möykkäämästä. Kun koirat olivat luona, ilmestyi puiden takaa pieni aasialaisen näköinen mies - pihan puolella!! Siinä samassa koirat lähtivät taas meuhkaamaan, enkä nyt ihan hirveästi kyllä kieltänytkään. Koirat saartoivat miehen ja saattelivat sen huutokuoron säestämänä portista ulos. Vasta sitten kutsuin ne pois (ja vähäsen kyllä kehuinkin). Kun mies lähti aidan viertä pitkin Rajamäelle päin, Pätkis pysytteli vierellä koko matkan ja kun mies kääntyi aidan mutkassa viereiseen metsään, Pätkis ilmoitti kovaan ääneen kun mies tuli liian lähelle aitaa. Vielä pitkän aikaa pikkumies kaarteli pitkin pihamaata ja aitojen vieruksia häntä antennina ja kaula pitkänä, näyttäen melkoisen tyytyväiseltä itseensä :D.
Mutta alkoi meillä lomakin tässä välissä. Eikä mitenkään huonosti alkanutkaan :).
Ennen loman alkua, torstai-iltana, otettiin kuitenkin ensin revanssi henkilöryhmästä ja häiriötreenistä. Puoli kuuden aikaan kentälle, jossa ensin agikentän puolella otettiin Tiinan&Masin ja Jonnan&Nugan kanssa päällejuoksuja ja välistävetoja. Tai itseasiassa me ei otettu Pätkän kanssa mitään, kunhan opiskelin muiden tekemisistä. Kuuden jälkeen Annu ja Satu huristelivat kentälle ja siirryttiin ison kentän puolelle henkilöryhmää varten. Nyt siis ensimmäistä kertaa ihan oikeaoppinen neljän henkilön ryhmä (viimeksi imphan treeneissä porukkaa oli paljon enemmän, oiskohan ollut 8 henkeä) ja ei mitään ongelmia. Pätkis oli kerrassaan loistava, eikä kentällä pyörinyt lössi tokoilijoita koirineen haitannut pikkumiehen keskittymistä yhtään. Hurjan paljon parempi mieli siis tuli, eikä lauantainen koitos ahdistanut enää yhtään niin paljoa. Melkoisen älyttömän kiitollinen olen kyllä Annulle ja Sadulle, jotka tulivat tänne asti (ruuhkassa vielä) ihan vain seisomaan pari minuuttia henkilöryhmässä, ilman omia koiria ja Satu kaikenlisäksi keppien kanssa! Ihan vain, jotta saataisiin Pätkälle hyvä treeni alle ja ohjaajalle mielenrauha. Kysymysmerkiksi jäikin ainoastaan ilmoittautumisen mahdollisesti aiheuttama paine.
Lauantaiaamuna oli aikainen herätys, mutta onneksi ei tarvinnut suunnata pitkälle, kun koe oli tuossa Imphan kentällä (lähellä oleva sijainti oli laiskan ihmisen ainoa syy hetken mielijohteessa tehtyyn ilmoittautumiseen koko kokeeseen, sillä alkuperäinen tarkoitushan oli tehdä BH vasta kun Pätkis olisi valmis oikeisiin kokeisiin). Jännitti ihan hirveästi (itseasiassa koko perjantai meni ihan hirveässä jännityksessä, ei tajua miksi ihmeessä sitä pitää ahdistua kokeista niin hirveästi aina) ja päässä pyöri vain kaikki mitä voi mennä pieleen. Ihan turhaan kuitenkin jännitin - Pätkis oli aivan valtavan hieno ja sai kovasti kehuja kokeen jälkeen!
Ennen kokeen alkua en ollut kyllä yhtään varma, miten meidän tulee käymään. Oli odotetusti hämmentynyt sirun tarkastusta odotellessa kaikista ympärillä olevista koirista ja siinä vaiheessa alkoi hermostuttamaan, että saanko sitä lainkaan oikeaan mielentilaan. Itse sirun tarkistus meni ongelmitta, tuskin huomasi koko tuomaria tai sirun etsintää kun piti kuikuilla muita koirakoita. Edellisen parin suoritusvuoron aikana mentiinkin Pätkän kanssa leikkimään pallolla kauemmaksi (autoja oli hurjasti ja jokaisessa huusi koira tai pari autoa ohittaessa), kivasti Pätkä leikki ja teki, mutta pälyili kyllä autoista kuuluvia ääniä aina välillä. Jännitysmomentti siis oli vielä käsinkosketeltavana ilmassa. Pieni hetki autossa ennen oman suoritusvuoron alkua oli varmaan juuri riittävä aika miettiä asioita, sillä kun otin vielä lihapullaseuraamista (palloa kun ei taskussa uskalla kentälle raahata, mutta lihapullat häviävät ennen kentälle menoa parempiin suihin taskuista pyörimästä :D) odotellessamme oman parin kanssa vuoroamme, ei Pätkää enää häirinnyt häiriö/muut koirat ollenkaan. Ihana Pätkis!
Tarkoituksena oli seurauttaa Pätkis samaan aikaan tai jopa hieman parin jäljessä ilmoittautumiseen (mahdollisen häiriön minimoimiseksi) ja lähdettiinkin samaan aikaan parin kanssa etenemään, mutta parin matkaan tuli kesken matkan mutkia ja oltiin sitten ensimmäisenä töröttämässä tuomarin edessä ja odoteltiinkin siinä pitkältä tuntuva aika, kun pari käskytti koiraa meidän takana. Onneksi Pätkistä ei haitannut takana oleva häiriö enää tässä vaiheessa yhtään (eikä varsinaisessa ilmoittautumisessa myöskään vieressä oleva), joten ihan turhaan olin jännittänyt ilmoittautumista. Tuo on kyllä niin ihana otus - vaikka se onkin hiukkasen epävarma tiettyjen asioiden edessä, niin se ei kauaa niissä vello ja kyky sekä ennenkaikkea halu toimia säilyy aina.
Pätkis oli ensimmäisenä paikkamakuussa. Ei olla muutenkaan tehty pk-paikkamakuuta kuin pari hassua kertaa (ja niissäkin yhtä kertaa lukuunottamatta parina oli Momo...) eikä tietty kertaakaan näin päin, joten jännitti ihan sikana millaisessa mielentilassa Pätkis on, kun en pääse hetsaamaan sitä paikkamakuun jälkeen. Paikkamakuu oli muutenkin melkoisen jännittävä. Seurasi kivasti paikalle (oma jännitys lieveni entisestään, kun koira tuntui samalta kuin treenatessa), hiukan ihmetteli paikkamakuupaalua, mutta meni nätisti maahan käskystä. Oli kuitenkin noussut melko pian sen jälkeen, kun olin jättänyt koiran, tuli joitakin askelia perään, mutta meni takaisin maahan ja pysyi siellä nätisti ja skarppina loppuajan. Tässä ei ilmeisesti ollut riittävästi jännättävää, sillä meidän pari keskeytti heti ensimmäisen seuraamispätkän jälkeen, mikä aiheutti luonnollisesti ylimääräistä häiriötä ja ajankulua. Ensin meni hetki kun kentällä pohdittiin mitä seuraavaksi ja sitten haettiin nollakoiraa jonkin aikaa. Nollakoira suoritti istumisen ja luoksetulon. Hiukan jännitti, kun kävi ilmi, että koiran nimi on (rumpujen pärinää...) PÄTKIS (oikeasti, mikä on todennäköisyys tälle... kaima oli kyllä tosi hurmaava 10 vuotias belgi, toivotaan, että briardi Pätkis on yhtä vauhdikas ja vetreä tuon ikäisenä ja muutenkin :) ja ohjaaja kutsui sen luokse nimeä käyttäen :D. Pätkis kuitenkin pysyi paikallaan ja selvittiin hengissä ensimmäisestä koitoksesta. Tästä taidettiin saada tyydyttävä.
Sitten seuraamiseen. Hihnassa seuraaminen oli tuomarin mukaan erinomaisen arvoinen suoritus. Paikka, kontakti, tekemisen halu, istumisten nopeus, käännösten terävyys, kaikki oli erinomaista. Ja mikä ihaninta, niin oli myös henkilöryhmä!! Ja kyllä se vaan tuntuikin mukavalta. Vapaana seuraaminen oli erittäin hyvä, koska ohjaaja ei pyytänyt tuomarilta lupaa lähteä uudelleen henkilöryhmään (tuomari kuulemma odotti ja odotti, että saisi antaa luvan, mutta ohjaaja ei edes vilkaissut tuomariin, vaan roiskaisi vain menemään) ja jätti tekemättä kunnon kierroksen siellä (taisin vain kulkea läpi ja istua yhden tyypin vieressä), muuten yhtä hyvä kuin edellinen. Eli Pätkässä ei mitään vikaa (ja edelleen, ne Pätkän henkilöryhmät *sydän*, että se on taitava, lähes ilman treeniäkin!), ohjaaja voisi olla parempi, paljon parempi. Tuomarilta tuli myös mainintaa siitä, että ohjaajan ei olisi tarvinnut juosta kaavioita läpi. Olin nimittäin niin hermostunut, että huomasin jossain vaiheessa jopa itse, että vauhtia taisi olla melkoisesti, sillä en ole ikinä aiemmin hengästynyt seuraamikaaviossa... Tuossa vaiheessa ajattelin kuitenkin, että olen hengästynyt siksi, että olen unohtanut jännitykseltäni hengittää (ja nenäkin on edelleen tukossa flunssan jäljiltä) :D.
Liikkeestä istuminen meni odotetusti maahanmenoksi, muuten ei moittimista ;D. Siitä puuttellinen (?). Luoksetulossa meni nopsaan maahan ja tuli nopsaan luokse, kunnes hidasti edessä ja tuli siitä suoraan sivulle. Tämäkin ihan meidän koulutustason mukainen suoritus ja siitä hyvä (?). Ja se oli siinä! Olin kuulemma arvosteluun tullessani sen näköinen, että pyörtyminen ei ole kaukana - naama ihan valkoinen ja punainen nenänpää. Ja kyllä siinä hetki menikin, että sain hengityksen taas tasaantumaan :D. Mutta oli kyllä oikein mukava huomata, että Pätkis teki koko kokeen oikein kivassa mielentilassa (huolimatta olemattomasta treenimäärästä etenkin häiriössä), suorittaa nopeasti ja tarkasti, vire ei laskenut missään vaiheessa eikä sillä ollut minkäänvaltakunnan ongelmia lähteä paikkamakuusta suoraan tekemään. Hieno, hieno pikkumies, ei voi muuta sanoa!
Sitten kaupunkiosuuteen Röykän Valtsun viereen. Tämä jännitti melkein yhtä paljon kuin tottisosuus, sillä Pätkis on käynyt niiiin vähän ihmisten ilmoilla, pentuajan jälkeen ei yhtään ja remmissähän se ei osaa kulkea. Hiukan keskusteltiin asioista autolla ennen kuin lähdettiin omaan suoritukseen, mutta siitä huolimatta ihan remmi löysällä ei koko aikana kuljettu :D. Ensin ilmoittautuminen ihmisryhmän keskellä, sitten käveltiin hieman kunnes tuli autoilija kysymään neuvoa, sitten lisää kulkemista ja sitten tulee koira vastaan (ihan täydellinen häiriökoira kyllä - ei voi mitenkään kuvitella vähemmän häiriötä aiheuttavaa koiraa!) ja vähän sen jälkeen ihmisryhmä tulee ympärille kysymään neuvoja ja jossain tässä välissä pyöräilijä ajelee kelloa kilisitäen edestakaisin. Sitten kävelyä ja onneksi seuraava etappi tulee melko pian, sillä remmi on kokoajan kireämmällä ja ei olisi varmaan mennyt enää kauaa, kun Pätkis olisi vetänyt ihan kunnolla :D. Nyt Pätkis laitetaan tolppaan kiinni ohjaajan mennessä piiloon. Koiran ollessa yksin tolpassa sen ohi kulkee molempiin suuntiin noin metrin päästä häiriökoira. Tämän jälkeen vielä ihmisryhmän keskelle tekemään istu-maahan-istu kuvoita ja sitten se oli siinä! Hienoisesta vedosta huolimatta Pätkis käyttäytyi muuten mallikkaasti, joten läpi meni tämäkin osuus ja Pätkis sai nimensä eteen BH tittelin :).
