Osteopaatilla, silmäpeili ja jälkeäkin
Eilen oli kotityöpäivä, joten pystyi tekemään Pätkälle aamulla jäljen. Mentiin taas metsään. Noin 150 metriä, kaksi kulmaa, tyhjiä aika paljon ja lopussa keppi sammaleen piilotetun purkin päällä. Pätkä teki oikein kivasti töitä koko jäljen, oli tarkka ja keskittynyt eikä tyhjissä ollut ongelmia. Mukavinta oli huomata, että kun tuli vaikeampi paikka, selvitti homman epäröimättä itse. Ei jäänyt ihmettelemään tai kyselemään. Eka kulma meni kuin juna raiteilla, toisessa meni pari askelta yli ennenkuin oikea suunta löytyi (oli aika hauskan näköinen, kun huomasi että nyt ei jälki jatkunutkaan - nenä kävi salamana oikealla ja vasemalla ja sitten vauhdikas pyörähdys oikeaan suuntaan - ihana). Loppupalkan purkin valitettavasti bongasi silmillään eikä sitten noteerannut sen päällä olevaa keppiä yhtään.
Päivällä lähdettiin tyttöjen kanssa Hyvinkäälle Laioksen käsittelyyn. Taran kanssa jatkettiin siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin ja tämän käsittelyn jälkeen voidaan varata aika sitten vasta, kun näyttää tarvitsevan sitä. Momo olikin sitten aivan umpijumissa oikealta puoleltaan. Puoli ei käytännössä liikkunut yhtään. Voi kuulemma johtua sterilisaatiosta tai sitten samasta kuin Pätkälläkin. Eli Momokin määrättiin varmuudeksi gluteenittomalle ruokavaliolle. Syödään loppuruoka kuitenkin ensin pois alta.
Tänään rampattiin lääkärissä ihan urakalla. Vaikka Pätkis veti agit (maanantain puomia lukuunottamatta) ja jäljen täysillä ja on juossut pihalla reikä päässä kuten aina, on se aina välillä ollut jotenkin vaisun- ja epämääräisen oloinen (viimeinen niitti hermoilleni oli, kun se viime yön ramppasi huoneiden välillä, läähätti ja ulos päästyään ryntäsi aina hirveää vauhtia jonnekin - takaisin tullessa ei kuitenkaan ensimmäistä kertaa lukuunottamatta vaikuttanut siltä, että olisi tullut mitään). Lisäksi se oksensi tiistaina päivällä ruokansa ja on hamunnut ulkona heinää melkein maanisesti (ei yleensä harrasta lehmäilyä tuossa mittakaavassa). Lopulta olin ihan varma, että Pätkällä on vähintään jokin vieras esine jumissa mahassa, joten hysteerisenä soitin ajan lääkäriin. Jonka jälkeen kävi ilmi, että kyllähän sen maha on ihan sekaisin, ei sen kummempaa.
Mentiin kuitenkin lääkäriin ja tutkitutin Pätkän läpikotaisin (kun hysteerisyys iskee, ei sen tainnuttaminen ole niin yksinkertaista - tai halpaa ;D). Kopeloitiin, mitattiin kuume, tunnusteltiin eturauhanen ja tarkastettiin esinahan tilanne, tyhjättiin anaalit, otettiin laaja verenkuva ja kuvattiin vierasesineiden varalta. Pätkä ei aristanut vatsan painelua eikä suolistossa tuntunut mitään epänormaalia, esinahka, eturauhanen ja anaalit olivat normaalit. Lämpöä oli (39,4) mutta tulehdusarvot eivät olleet koholla (niin tulehdus- kuin punasoluarvot, maksa-, munuais-, glukoosi-, proteiini- ja elektrolyyttiarvot olivat normaalit, kreatiiniarvo oli normaalin ylärajoilla- voisi kuulemma tsekata uudelleen puolen vuoden jälkeen). Myöskään vierasesineitä ei näkynyt vatsaontelosta otetuissa röntgenkuvissa. Kaasua oli kuitenkin suoliston loppupäässä (paksu- ja peräsuoli) runsaasti. Diagnoosiksi suolistotulehdus, jota aletaan hoitamaan Tylosin kuurilla. Samaan konkurssiin ostin Virbacin massuruokaa, jos se antaisi enemmän ravinteita kuin riisimössö (Pätkis kun on muutenkin aika hoikka poika eikä se kuitenkaan osaa olla revittelemättä). Toivotaan, että oireet häviävät sinne mistä tulivatkin!
Kun itsekin olen kipeänä, käväistiin kotona nukkumassa oloa paremmaksi ja sitten suunnattiin takaisin lääkäriin Pätkiksen ja Taran kanssa. Nyt vuorossa silmäpeili. Momolle tuo on tehty aikoinaan, enkä nähnyt tarpeellista tsekata sitä enää uudelleen. Pätkis ihastutti jälleen (kuten päivälläkin) henkilökuntaa käytöksellään, mamman pikku hurmuri! (Taraa jänskättikin sitten molempien edestä, vaikka tosi nätisti sekin oli kunhan vain sai painautua minuun kiinni). Jokatapauksessa molempien silmät olivat terveet! Taran silmissä kuulemma näkyi jo vähän (todella vähän kuitenkin) vanhenemisen merkkejä (mutta nyt ei siis tarvitse enää miettiä onko Taralla kaihia tai onko se muuten sokeutumassa ;) ja Pätkän silmiä hoitaja ja lääkäri ihastelivat - olivat kuulemma todella kauniit.
Ai niin vielä tiedotusluonteinen asia: Joudun laittamaan blogin salasanan taakse määrittelemättömäksi ajaksi (muuhun kuin koiralliseen elämään liittyvien asioiden vuoksi), luultavasti jatkan kuitenkin kirjoittelua (miten sitä muuten muistaa mitä elämässä tapahtuu ja mitä on treenannut :D) ja minulta voi pyytää salasanaa, jos kiinnostaa. Jossain vaiheessa blogi kyllä palaa (ainakin näillä näkymin) takaisin julkiseksi, aikataulusta ei vaan ole tietoa.
Päivällä lähdettiin tyttöjen kanssa Hyvinkäälle Laioksen käsittelyyn. Taran kanssa jatkettiin siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin ja tämän käsittelyn jälkeen voidaan varata aika sitten vasta, kun näyttää tarvitsevan sitä. Momo olikin sitten aivan umpijumissa oikealta puoleltaan. Puoli ei käytännössä liikkunut yhtään. Voi kuulemma johtua sterilisaatiosta tai sitten samasta kuin Pätkälläkin. Eli Momokin määrättiin varmuudeksi gluteenittomalle ruokavaliolle. Syödään loppuruoka kuitenkin ensin pois alta.
Tänään rampattiin lääkärissä ihan urakalla. Vaikka Pätkis veti agit (maanantain puomia lukuunottamatta) ja jäljen täysillä ja on juossut pihalla reikä päässä kuten aina, on se aina välillä ollut jotenkin vaisun- ja epämääräisen oloinen (viimeinen niitti hermoilleni oli, kun se viime yön ramppasi huoneiden välillä, läähätti ja ulos päästyään ryntäsi aina hirveää vauhtia jonnekin - takaisin tullessa ei kuitenkaan ensimmäistä kertaa lukuunottamatta vaikuttanut siltä, että olisi tullut mitään). Lisäksi se oksensi tiistaina päivällä ruokansa ja on hamunnut ulkona heinää melkein maanisesti (ei yleensä harrasta lehmäilyä tuossa mittakaavassa). Lopulta olin ihan varma, että Pätkällä on vähintään jokin vieras esine jumissa mahassa, joten hysteerisenä soitin ajan lääkäriin. Jonka jälkeen kävi ilmi, että kyllähän sen maha on ihan sekaisin, ei sen kummempaa.
Mentiin kuitenkin lääkäriin ja tutkitutin Pätkän läpikotaisin (kun hysteerisyys iskee, ei sen tainnuttaminen ole niin yksinkertaista - tai halpaa ;D). Kopeloitiin, mitattiin kuume, tunnusteltiin eturauhanen ja tarkastettiin esinahan tilanne, tyhjättiin anaalit, otettiin laaja verenkuva ja kuvattiin vierasesineiden varalta. Pätkä ei aristanut vatsan painelua eikä suolistossa tuntunut mitään epänormaalia, esinahka, eturauhanen ja anaalit olivat normaalit. Lämpöä oli (39,4) mutta tulehdusarvot eivät olleet koholla (niin tulehdus- kuin punasoluarvot, maksa-, munuais-, glukoosi-, proteiini- ja elektrolyyttiarvot olivat normaalit, kreatiiniarvo oli normaalin ylärajoilla- voisi kuulemma tsekata uudelleen puolen vuoden jälkeen). Myöskään vierasesineitä ei näkynyt vatsaontelosta otetuissa röntgenkuvissa. Kaasua oli kuitenkin suoliston loppupäässä (paksu- ja peräsuoli) runsaasti. Diagnoosiksi suolistotulehdus, jota aletaan hoitamaan Tylosin kuurilla. Samaan konkurssiin ostin Virbacin massuruokaa, jos se antaisi enemmän ravinteita kuin riisimössö (Pätkis kun on muutenkin aika hoikka poika eikä se kuitenkaan osaa olla revittelemättä). Toivotaan, että oireet häviävät sinne mistä tulivatkin!
Kun itsekin olen kipeänä, käväistiin kotona nukkumassa oloa paremmaksi ja sitten suunnattiin takaisin lääkäriin Pätkiksen ja Taran kanssa. Nyt vuorossa silmäpeili. Momolle tuo on tehty aikoinaan, enkä nähnyt tarpeellista tsekata sitä enää uudelleen. Pätkis ihastutti jälleen (kuten päivälläkin) henkilökuntaa käytöksellään, mamman pikku hurmuri! (Taraa jänskättikin sitten molempien edestä, vaikka tosi nätisti sekin oli kunhan vain sai painautua minuun kiinni). Jokatapauksessa molempien silmät olivat terveet! Taran silmissä kuulemma näkyi jo vähän (todella vähän kuitenkin) vanhenemisen merkkejä (mutta nyt ei siis tarvitse enää miettiä onko Taralla kaihia tai onko se muuten sokeutumassa ;) ja Pätkän silmiä hoitaja ja lääkäri ihastelivat - olivat kuulemma todella kauniit.
Ai niin vielä tiedotusluonteinen asia: Joudun laittamaan blogin salasanan taakse määrittelemättömäksi ajaksi (muuhun kuin koiralliseen elämään liittyvien asioiden vuoksi), luultavasti jatkan kuitenkin kirjoittelua (miten sitä muuten muistaa mitä elämässä tapahtuu ja mitä on treenannut :D) ja minulta voi pyytää salasanaa, jos kiinnostaa. Jossain vaiheessa blogi kyllä palaa (ainakin näillä näkymin) takaisin julkiseksi, aikataulusta ei vaan ole tietoa.
